Tuli tässä semmonen kysymys mieleeni, kun että onko kustantamoilla mitään ikärajaa, että voi lähettää käsikirjoituksen ja mahdollisesti saada kustantamissopimuksen?
Itse olen 11-vuotias, äidinkieli kymppi, kirjoitan hyvin mielelläni. Tällä hetkellä työnalla on ensimminen kokonainen käsikirjoitus/kirja, mutta mietin että onko aivan naurettavaa näin nuorena. Olen saanut tekstistä hyvää palautetta. Aijon käyttää 'valmista' kässäriä ainakin parissa arvostelu palvelussa jne. Onko muuten olemassa jotain ilmaista arvostelupalvelua/palveluita?
Kiitos jos etukäteen. (:
Itse olen 11-vuotias, äidinkieli kymppi, kirjoitan hyvin mielelläni. Tällä hetkellä työnalla on ensimminen kokonainen käsikirjoitus/kirja, mutta mietin että onko aivan naurettavaa näin nuorena. Olen saanut tekstistä hyvää palautetta. Aijon käyttää 'valmista' kässäriä ainakin parissa arvostelu palvelussa jne. Onko muuten olemassa jotain ilmaista arvostelupalvelua/palveluita?
Kiitos jos etukäteen. (:
Vastaukset 18
Vanhimmat
En ole ainakaan koskaan kuullut mistään ikärajasta, ainahan sitä yrittää saa. Olin minäkin 13-vuotias, kun ensimmäistä kertaa koetin onneani. Tuli kyllä takaisin pienen palautteen kanssa, mutta siinä ei sanottu iästäni mitään.
Tosin sinunikäisilläsi lapsilla kielellisesti taidot eivät ole ehtineet kehittyä, vaikka todistuksessa kymppi sen kohdalla olisikin :) Kannatan ehdottomasti kirjoittamisen jatkamista, älä siitä missään tapauksessa luovu, vaikka jotkut saattavat epäillä. Niitä riittää aina. Mutta muista kuitenkin, että olet todella, todella nuori, ja lopputulos harvoin on kummoinen, kun siis verrataan ammattilaiskirjailijoiden tuotoksiin, niinhän sitä aina tehdään, ennen kuin kirja voidaan kustantaa. Tämän minä opin kantapään kautta, sillä vaikka sivuja oli kertynyt yli 300 (mikä oli ikäiselleni melko paljon) päässäni oli selkeä tapahtumapuu ylhäällä ja sain kehuja puolelta jos toiseltakin, oli kirjoitukseni silti... ikäistäni. Sitä en ymmärtänyt silloin, mutta jo pari vuotta sen jälkeen luin tekstini uudestaan, ja häpesin sitä niin että poltin sen.
On todella hyvä idea, että käytät kässäriäsi arvosteluissa, minä olin niin tyhmä, että en tajunnut tehdä sitä. Suosittelen, todellakin. Imaista arvostelupaikkaa en ikävä kyllä ole ainakaan tähän mennessä löytänyt. Jos et halua ammattilaisen arviosta maksaa (sillä kyllä niillä ihan mukavat summat ovat...) kannattaa pyytää puolituttujen ja/tai paljon eri kirjallisuutta lukeneiden ihmisten lukea tekstisi. Siitä on paljon apua. Itse tyrkytin sitä kavereilleni ja sukulaisilleni, ja tottahan he sitä kehuivat, eivät uskaltaneet haukkua vaikka se sen olisi ansainnutkin.
Anna palaa vain, tee töitä kustannussopimuksen eteen ja se voi häämöttää joskus edessä, mutta muista, että pettymyksiä tapahtuu koko ajan. Mikään ei estä kuitenkaan sinua onnistumasta.
Uteliaisuudesta kysyn, mistä kirjoituksesi kertoo?
Voin lähettää sulle sähkäriin mun kirjotuksen alun, voisit vilkasta ^^
Tuota, älkää lähetelkö kirjoituksianne kenellekään, tai edes kertoko juonta. Kirjoitus ja aihe voidaan kopioida, ja työnne on mennyttä. Kaikki kirjailijat matkivat ja varastavat toisiltaan, koska elämä on koostunut tietyistä aineksista, joita kaikki voivat käyttää.
Ihan hyvä neuvo, mutta jos aloittaja nyt säikähti että nappaanko hänen juonensa, niin ole huoletta, juoni on niin erilainen kuin mitä minä kirjoitan, eli en näpistä ideoitasi. :)
Juu, en sua yhtään epäillytkään,missään vaiheessa ^^
Ja toi oli sun mielestä niin originelli idea, että se kannattaisi kopioida, edes varioida? Öööööh. Get a Life.
Samoin! Itse olen 11 v. ja kirjoitan kirjaa jonka aion sitten lähettää jollekin kustajalle. Se on periaatteessa helppoa, ei tarvii kun lähettää työ kustantajille. Sit siit ikärajasta niin alaikäinen ei saa allekirjoittaa mitään sopimusta mutta muuten ei ole tietääkseni mitään rajaa.
Toivottavasti kirjani menestyy... Samoin kuin sinun XD
Ovat jotkut alaikäiset julkaisseet kun isukki on maksanut omakustanteen kulut. Esim. Mediapinta julkaisee.
Sinänsä typerää. Saa lapsi aikuisena hävetä!
Ei mielestäni ole mitään vikaa siinä, jos joku omakustanteena julkaisee lapsen tekemän kirjan. Päinvastoin. On hienoa, jos omista pyrkimyksistä ja yrityksistä jää pysyvä, konkreettinen muisto. Teininä toki saattaa hiukan punastuttaa oma parinvuodentakainen tekele, mutta aikuisena sitä varmasti lukee lämmöllä ja hellyyttä pientä itseään kohtaan tuntien, ehkä hienoinen myötähäpeän puna poskilla, mutta lämmöllä yhtä kaikki. Ja vaikkei lapsen tekemä kirja kustantamon julkaisukynnystä ylittäisikään, voi se silti olla hyvä, jopa ikäkauden huomioiden loistava. Miksei tällaista tulisi säilyttää, tai vaikka julkaistakin omin varoin? Kyllä ainakin ne tietokoneella väritulostetut koira-aiheiset pienlehdet, joita kyhäilin 10-vuotiaan innolla olivat aivan erilainen kokemus, kuin käsin näperrellyt A4-lehtiset. Nykyään sekä koneella kirjoitetut, että ne askarrellut lehdet ovat arvoikkaimpia asioita, joita omistan.
Varakkaiden vanhempien lapsi julkaisee omakustanteen ja esiintyy kuin me olisivat "aitoja romaaneja"
Köyhien tavalliset kakarat voivat joutua niitä lukemaan koulussa kun "lahjakkaan" lapsen isä on niitä sinne lahjoittanut opetustarkoitukseen.
Mielestäni jos alle 18-vuotias (saati 11-vuotias!) onnistuu saamaan kokoon edes jokseenkin ehjän tarinan, jolle tulee romaanin verran mittaa, on varmasti lahjakas, kirjoittamisesta tosissaan innostunut ja huomionsa ansainnut. Harva aikuinenkaan saa romaanimittaisen käsikirjoituksen valmiiksi (ainakaan omani ei ole läheskään kasassa). Jos joku porvari-isä näitä omakustanteita sitten kouluun tahtoo lahjoittaa, on opettajan vastuulla kuinka niitä käsitellään. Taitava pedagogi ei nykyaikana vaadi kaikkia lukemaan samaa kirjaa kannesta kanteen, vaan lukemiseen yritetään houkutella positiivisten, taito- ja kiinnostustason mukaisten (osittain) valinnaisten teosten avulla, siispä luokkatoverin tekelettäkään ei varmasti kaikkien tarvitse kahlata läpi. Tietysti opettaja voi asian huomioida, on oppilas saanut intohimoisen työnsä tuloksen sitten kansiin tai pelkäksi läjäksi paperia. Kirjoittaminen ja sen arvostaminen koulussa ei ole, eikä ainakaan saisi olla varallisuudesta kiinni.
Hieman sekavia mietteitä Huppelilta, mutta ehkä nimmarista voi päätellä.
Mutta jos rahalla saa, niin so what?
Sinänsä omakustanteet ovat "aitoja romaaneita", mielestäni.
Sinänsä kannustettavaa , että nuori kirjoittaa, mutta ei siitä saa tehdä liian isoa asiaa.
Jos joku saa aikaiseksi pienen romaanin, on sekin hieno saavutus, mutta kun joku keskitason ainekirjoitustyyliin kirjoitettu romaani julkaistaan omakustanteena tehdään virhe.
Tuollainen vanhempien aiheuttama myönteinen noste voi hetkeksi kohottaa lapsen lahjakkaiden rinnalle ja jopa ohi, mutta kaikki kuitenkin tietävät hänen todellisen tasonsa niitä kirjoja lukemalla.
Sitten on vielä tämä julkinen puoli. Lapsi esitellään kirjailijana, vaikka omakustanteesta on kysymys.
Tuollainen valehtelu ei ole hyväksi kenellekään.
Jokainen, joka kirjoittaa romaanin, on kirjailija riippumatta siitä onko teos omakustanne. Siitä voi ja pitää olla ylpeä. Vaikka se ei tasollisesti olisikaan mitenkään erikoinen, niin se kuitenkin kannustaa eteenpäin. Nuorten kohdalla kannustus on erittäin tärkeää.
Samaa mieltä. Kaiketi oleellisinta on tehdä jotakin, ei olla jotakin.
Itse olen 12-vuotias, ja kirjoittelen päivittäin pari sivua omaa "kirjaani" jonka aion lähetätä kustantamolle (jos aijon).
Kirjotan openofficella ja tähän asti on koossa jo 57 sivua.
Minä puolestani sain juuri valmiiksi omani, joskin se vaatii vielä reilusti parantelua, ja ehkä joudun kirjoittamaan koko höskän paranneltuna uudestaan. Itse en liian suuria toiveita maalaile - parantelen, annan tuttujen ja (tutuilta saadun rohkeuden myötä) annan sitten kauemmille tutuille, sitten niitä kauemmille jne.
Omassa teoksessani on vajaat kaksi ja puoli sataa sivua koossa, tsemppiä kaikille :) (ja niin olen 13v)