Tällainen mielestäni abstraktinen sanonta ilmaantuu silloin tällöin palstalle.
Mitähän ajattelisitte tämänkin sanonnan sisältävän, tarkoittavan, onko sellaisia "valttikortteja" olemassa, ja onko tärkeätä voittaa peli.
Itse en korteilla pelaaja tai muutenkaan peluri ole ollut, mutta aika "peluri" tunnen elämässä olleeni. Rohkeasti, monesti sen enempiä miettimättä olen lätkäissyt korttini pöytään, voitanko vai häviänkö.
Ovatko "valttikorttinne" selvinneet ja voittaneet, tuurillako vaiko harkiten olette pelanneet elämänne pelit.
Mitähän ajattelisitte tämänkin sanonnan sisältävän, tarkoittavan, onko sellaisia "valttikortteja" olemassa, ja onko tärkeätä voittaa peli.
Itse en korteilla pelaaja tai muutenkaan peluri ole ollut, mutta aika "peluri" tunnen elämässä olleeni. Rohkeasti, monesti sen enempiä miettimättä olen lätkäissyt korttini pöytään, voitanko vai häviänkö.
Ovatko "valttikorttinne" selvinneet ja voittaneet, tuurillako vaiko harkiten olette pelanneet elämänne pelit.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juha Vainio tuo tämän laulun sanoituksessa esille, loppujen lopuksi elämän valttikortit ovat omissa näpeissä miten ne käytämme. Laulun lahjan saanut Anneli Sarin kohdalla on elämän valttikortti viitoittanut tien kirkkain sätein myönteiselle polulle.
Myönteisiä valttikortteja laulajalle jatkossakin. Hänen valttikortti oli hyvien haltijoiden lahjoittama laulun lahja.
http://www.youtube.com/watch?v=w3GCQecw7Z4
Onhan niitä negatiivisiakin kortteja jokaisen polulla vastaan tullut, on vain muistettava ne muistuttavat palaamasta niille poluille uudeleen. Myönteisten korttien viitoittamaa polkua on hyvä jatkaa.
Korttipelit ovat Mustaa Pekkaa ja Hullunkurisia perheitä lukuunottamatta minulle jääneet vieraiksi, joten en oikein valttikortin merkitystä pelissä tiedä. Kortit jaetaan pelissä sattumanvaraisesti, mutta niihän elämässä ei onneksi ole, vaan saamme itse valita monet kortit. Syntymäämme emme voi vaikuttaa, mutta heikommistakin lähtökohdista on voitu ponnistaa, siitä on paljon esimerkkejä meidänkin sukupolvessa ja nythän on koulutusmahdollisuudetkin kaikilla.
On varmasti kuluttavaa ottaa elämä pelinä, silloinhan koetaan muut vastustajina ja halutaan tilanteen voittajaksi, monasti muita pelinappuloina käyttäen. Joukkuepelistä pidän enemmän, siihen harjaannuin jo pienestä pitäen yhtenä isossa sisarusparvessa, oikeudenmukaisuutta vaalivassa kodissa. Jospa sopeutuvuus ja muiden huomioonottaminen onkin paras valttikorttini . Metsä on vastannut niin kuin olen sinne huutanut.
Lorenan tapaan ajattelen valttikortteina juuri lahjakkuuksia ja sitä, miten on leiviskänsä käyttänyt. Juhannuksen aikaan jälkikasvuni suurta joukkoa katsellessa voin vain kiittää saamistani leivisköistä ja tehdä jatkossakin oman osuuteni, että nuo pienimmätkin tulisivat olemaan elämänsä valintatilanteissa vahvoja .
Kuten korttipeleissä on tuuria joskus, niin se on tässä elämässäkin otetaan riskejä joskus hävitään mutta jo seuraava vaihto voi ollakin hyvä ja palauttaa elämän halut.
Riskejä otetaan ja pitää ottaa valmiin odotus kaikessa tekee veltoksi ja haluttomaksi, pian huomaa jääneen jälkeen kaikessa.
Onnistumiset antaa voimaa ja halua yrittää mahdottomiakin, jos ei yritä ei tiedä eikä opi luottamaan omiin kykyihin, tarvitaan sitä muutakin kuin leipää, sirkushuvit pitää vaihtaa rahatukkoon jos mielii nauttia niistä.
Liian moni sortuu odottelemaan valmista ja huudetaan yhteiskuntaa auttamaan, käyhän se elämässä niinkin saa vaan pelkkää odottamista.. pääsee nk. helpolla.
Jo taas tämä järjenjättiläinen jostain ilmestyi