anopilla ja apella, ja muitakin sukua oli tullut anopin mökille. Olen eronnut ja menimme lsten kanssa anopin mökille. Kukaan ei puhunnut eikä kaivannut meidän isäntää tai anoppi appi poikaansa. Luuserit saa heidänkin mielestään mennä. Olen heille kuin tytär, hyvin kohtelee ja ja meillä on ihanaa.
Miksi monet jättää sukunsakin kun eroo?? Eihän niin pidä tehdä. Jos mies lähtee, ei suvusta erota. Oishan se kauheeta lapsillekin, katoaisi mummit vaarit ja serkut elämästä. Vaikka isä katoaa, ei kaikki ole niin tyhmiä, että jättää.
Miksi monet jättää sukunsakin kun eroo?? Eihän niin pidä tehdä. Jos mies lähtee, ei suvusta erota. Oishan se kauheeta lapsillekin, katoaisi mummit vaarit ja serkut elämästä. Vaikka isä katoaa, ei kaikki ole niin tyhmiä, että jättää.
Vastaukset 24
Vanhimmat
No, yleensä ihmisillä on ihan sitä omaa sukua eikä tarvitse jäädä roikkumaan ex-sukulaisiin. Tökeröä käytöstä tuollainen ...
älä lissu valehtele, et sinä siellä mökillä ollut, kuvittelet vaan....
Meillä on kanssa ihana suku, kaikki tallessa paitsi hulttio mies. Mutta sitä nyt ei kukaan kaipaa... me vedämme yhtäköyttä kaikki, ja ollaan edelleen ja ikuisesti sukua ja yhdessä. Meitä ei yksi hulttio mies erota.
Harva aikuinen ylläpitää suhdettaan exappivanhempinsa eron jälkeen, mutta ei sitä saisi lapsilta viedä sitä suhdetta mummuun ja pappaan (tai mitä nyt ovatkin). Helkkarin itsekästä, että kun mää en nyt enää tykkää olla sun kanssa samassa hiekkalaatikossa, niin ei siellä sitten saa olla muutkaan (lapset). Hieno asiahan se on, jos välit exanoppiin ja exappeen säilyvtä eron jälkeenkin. Miksi niitäkään pitäisi katkoa.
Niin, ja muuten sekin on kovin yleistä, että kummius p..kel päättyy siihen, kun ero tulee. Kuinka monet, niin miehet ja naiset katkaisevat yhteydet kummilapsiinsa, ja etenkin, jos ne ovat sieltä ex:n puolelta. Aivan ala-arvoista ja kypsymättömän ihmisen touhua. Ensi alkuun ollaan paljonkin tekemisissä, mutta sitten kun ero tulee, niin unohtuu tämä kummilapsikin.
Mistä tiedät että harva? Jos sun ystäväpiirissä niin ei tehdä, ja siellä harva enää laskee lapsiaan mummille ja ukille, niin ei voi mitään.
Kyllä monissa perheissä ollaan tekemisissä kaikkien sukulaisten kansa. Itse en voisi estää ukkia ja mummia tapaamasta tai serkkuja ym sukulaisia. Olemme aina tervetulleita. Mies katosi, me emme. Ollaan kuin ennenkin.
Lapsille toki on varmasti tärkeää pitää yhteyttä molempien vanhempien puoleiseen sukuun. Silti mielestäni on kummankin vanhemman velvollisuus huolehtia lapsensa yhteydenpidosta omaan sukuun, ei siihen toisen. Tai jos jostain syystä esimerkiksi isä ei halua olla missään tekemisissä lastensa kanssa, niin suvun tehtävä olisi pitää yllä yhteyttä, jos niin haluaa. Ei sen lähivanhemman tarvitse vastata ihan kaikesta.
Sukunsa? Eihän ex-miehen sukulaiset ole sinulle mitään sukua. Lapsesi ja ex-miehesi suku ovat sukulaisia, sinä ole vieras, tuttu, kävijä, joka vaihtuu.
Sukua ollaan niiden kanssa, joiden kanssa virtaa samaa verta ja on samaa dna:ta.
Minä olen eronnut, mutta en suvustani, minulla on edelleen sama isä ja äiti, samat siskot ja veli, samat serkut, samat tädit, enot, kuin ennen eroakin.
Ja erosta huolimatta pidän yhteyttä ex-mieheni äitiin (appi on jo kuollut), onhan hän lapseni mummo. Ex-miehelläni ei valitettavasti ollut sisaruksia.
Elän omassa suvussa, en kuvitteellisessa, kuten sinä.
Voi että, noinko sulle on käynyt?
On kurjaa jos eron myötä hävisi sukusikin, ei kaikkien häviä.
Meillä on yhä mummut, vaarit ja serkut ja enot kuvioissa mukana, olleet aina. Ei me olla heitä pois heitetty, vaikka ero on tullutkinmiehestä.
Olisi kurjaa lapsillekin jos serkut häviäisi ykskaks tai mummut ja vaari.
Aika paha, jos mietit kuvitteellista sukua!! Huh.. kyllä meillä suku on ihan aito.. lähellä.
Miksi sinut heitettiin pois suvustasi? Olitko niin kopea, ettei he kestäneet sinua?? Harmi, otan osaa suruusi.
Mihin minun sukuni on hävinnyt? Kerrotko? Eron myötä ei hävinnyt mitään muuta kuin mies saman katon alta, mutta hänenkin kanssa ollaan viikottain yhteydessä, koska on lasten isä.
Minäkin kuulun aina sukuun, omaani. Ex-miheni sukulaiset eivät ole minun sukulaisiani, toki ovat minulle tuttuja ja ystäviä, se vähä mikä heitä määrällisesti on.
Miten minulle on käynyt? Voistko kertoa?
Olen sen verran maailmaa nähnyt, että omat mummoni ja pappni ovat jo kuolleet, samoin on ex-appeni. Kuten kirjoitin (mitä et sisäistänyt) pidän yhä ex-anoppiini yhteyttä. ja ex-mieheni oli vanhempiensa ainut lapsi, sitäkään et tainnut ymmärtää mitä se merkitsee.
Miten mietin kuvitteellista sukua? Voistko kertoa?
Kirjoitin että, elän omassa suvussani, EN kuvitteellisessa (kuten sinä=kuvittelet että olet eksäsi sukulaisille sukua). Miten sait tuonkin väännettyä omanlaiseksesi?
Miten minut on heitetty pois suvustani? kerrotko? Kirjoitin että minulla on yhä oma sukuni, jonka kanssa elän (tätäkään et tainnut ymmärtää oikein)?
Voistko vastata näihin sinulle esittämiin tarkentaviin kysymyksiin, kiitos, vai oletko vaan tyhjän huutelija?
ei lissulle mene mikään perille, koska hän on vajaa ja ääliö ja kaikenlisäksi vielä tyhmä änkyrä......
Mistä mä voisin tietäämihin sun sukus on hävinny!!! Hei haloo... pitääkö olla niin ylpee että polttaa sillat takanansa. Ettehän työ suvusta eroo jos mies on typerä.
Meillä on KAIKKI suvun jäsenet tallessa, ja anoppi ja appi maailman ihanempia. En ikinä voisi heitä jättää sen tähden että heidän poikansa oli ääliö ja hylkäsi lapsensa.
Kyllä sä tiedät itse paremmin miksi sut on heitetty suvusta pois, mieti tai kysele niiltä entisiltä sukulaisilta. Meitä on onnistanu, olemme aina sukulaisia.
Eli et osaa muuta kuin tyhjiä huudella.....
Eihän oma suku todellakaan mihinkään häviä vaikka ero tulisikin. Eikä välttämättä ex:n sukukaan mutta kyllä se aika usein käy niin että ex:n suku omalla tavallaan unohtuu. Ex hoitaa lasten yhteydet siihen sukuun ja niinhän se pitää ollakin. Yksi ex:n siskoista on aina ollut minulle läheinen ystävä ja sitä hän on eron jälkeenkin. Kyläilemme puolin ja toisin ja hän oli ensimmäinen ihminen joka sai tietää uudesta suhteestani. Hän pitää yhteyttä myös ex:ni ja hänen uuteen puolisoonsa mutta ei se minua haittaa. Muu ex:n suku jäi aina minulle vähän vieraaksi joten eron jälkeen yhteydenpito heihin on täysin loppunut.
Mutta olen myös aikuinen ihminen joka on luonut omat perinteensä oman perheen kesken. Siihen ei sukuja ym. tarvita vaan ne ovat juuri niitä meidän perheen perinteitä joita vuodesta toiseen vaalitaan. Toki jotkut osiot muuttui eron jälkeen mutta ero toi sitten uudet kuviot vanhaan perinteeseen. Minä ja lapset olemme tyytyväisiä. Ja kun meillä oli omat perinteemme niin uuden ihmisen oli niihin helppo liittyä. Ei ollut ex:n sukua rasitteena.
Aika outoo.. eihän sitä suvusta erota vaikka mies on niin tollo että lähtee.
Meillä ainakin toimii ihan samoin kuin ennekin, aina ollaan tervetulleita kuin hekin meille.
Emme itse asiassa ole edes pohtineet moista, kunse on itsestään selvää, että suku jää vaikka mies lähti.
Ei kelleen ole tullut mieleen että meidän minun ja lasten pitäisi lähtä hemmettiin kun mieskin hylkäsi. Ei ei... me ollaan aina suvun jäseniä vaikka mitä tapahtuisi.
Olisi kohtuutonta lapsillekin hylkää mummit vaarit ym serkut, sen tähden että isä oli niin tollo.
Edelleenkään se "miehen suku" ei ole sun sukua, vaikka kuinka niin toivoisit.
Toivoisin, mitä väliä sillä millanen se sukulaisuus suhde on?? Kun ollaan kimpassa, niin ei siinä mietitä ollakko sukua vai ei! Jos viihdytään ja tykätään olla kimpassa, niin sitten ollaan, ei siihen mahdu ajatus, että oot entistä sukua et voi olla täällä!!!!
Naurettava ajatus, että kun erotaan pitäisi hylätä kaikki ihmiset ympräiltä, jotka ovat tutuiksi tulleet.
Ei tietenkään tarvitse erota ihmisistä vaikka ero tuleekin. Mutta aika harva varmaan pitää yhteyttä ex:n sellaisiin sukulaisiin joita on avioliiton aikana tavannut vain sen takia että ovat ex:n sukulaisia. Myös sukulaiset "valitsevat" eron yhteydessä sen johon pitävät jatkossa yhteyttä Samoin käy ystävien kanssa. Valitettavan usein osa ystävistä katoaa eron myötä ja silloin tietää että he eivät olleet minulle todellisia ystäviä.
Voisitko ystävällisesti kertoa mihin perustat väitteesi?
Kerro ne kohdat viestissäni, joiden perusteella väität seuraavia asioita:
- minun suvun hävinneen
- kenet olen heittänyt pois, vaikka erosin
- miten mietin kuvitteellista sukua
- minut heitettiin pois suvustani
Kirjoitin aivan toista, mutta koska pystyit kääntämään asiat näin päinvastaisiksi, niin minua kiinnostaa tietää tekstini kohdat, joihin viittaat näillä vastauksillasi.
Tokihan sinussa on sen verran fiksua aikuista että pytyt vastaamaan minulle?
Esim. että minut "heitettiin pois suvustani", mikä kohta kirjoituksessani sanoo näin, voitko vastata?
Harva tai ei, mutta miksi se joillekin ottaa kuppii, jos jotkut ovat tekemisissä ex miehen sukulaisten kanssa? Ottaako se noin koville jos itse ei ole tekemisissä oman ex miehen suvun kanssa??
juu, mutta lapsesi erotit isästään, puhut silkkaa sontaa, tuskin sua hyväksytään exän suvussa, kun erotit lapset isästään.
Joo, lissu se vakavasti mielenterveysongelmaisen päässään kuvittelee että kun se lasten isä on on antanut mononkuvan perseeseen tuollaiselle vajukki lissulle niin lissu uskottelee että se lasten isä ottais takaisin tollasen mätäpaiseen kun se mätäpaise yrittää lasten avulla vängätä ittensä sinne lasten isän sukujuhliin yms.
Suoraan aikuisten oikeasti sanottuna tuo lissu on säälittävimmistä säälittävin mätäpaise joka saa kulkea vapaalla jalalla tuhoamassa lastensa elämää! (toivottavasti tuo mätäpaise tajuaa vetää itsensä hirteen ennenkuin joku sen lapsista tekee saman ittelleen tuon paskakasan takia!)
Kyllä minä erosin miehestä ja näin ollen en ole enää osaa miehen sukua. Minulla on hyvät välit exän sukulaisiin mutta en todellakaan änkeä sukujuhliin heidän luo. He viettävät juhliaan oman suvun kesken, minä taas omani. Yhteiset lapsemme ovat tietysti mukana kummankin suvun juhlissa. On aika säälittävää roikkua menneisyydessä kiinni tuolla tavalla.
Enpä tiedä miksi luin tämän ketjun, taitaa olla aika tylsä torstaiaamu meneillään... Kummallista tappelua, jossa ainakin osa tuntuu tahallaan ymmärtävänsä väärin sen, mitä toinen kirjoittaa. Täysin hedelmätöntä keskustelua. Jos nämä ihmiset laitettaisiin kasvokkain keskustelemaan asiasta sävy olisi varmaankin erilainen. Kyllä kävi taas mielessä, että minkälaista esimerkkiä aikuiset näyttävät lapsille ja nuorille, kun riitelevät nettipalstoilla kuin mielipuolet. Varmasti olen itsekin syyllistynyt samaan, mutta tästä lähtien koitan panostaa hiukan enemmän ulosantiini myös nettikeskusteluissa. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta asian voi aina ilmaista monella eri tavalla.
Totta, nuoret ainakin lukevat näitä mutta lapsia tuskin kiinnostaa vielä. Koululaiset miettivät sitten ovatko aikuiset toisiaan lsolvaavia ja riiteleviä ääliöitä pohjimmiltaan kaikki kirjoitustaitoiset koska eihän täällä robotit riehu vaan ihmiset.