Eli olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että mikä minua vaivaa.
Olen lukenut kaikesta lähimmäisenrakkaudesta ym. mutta olen huomannut että minulla ei ole koskaan ollut sellaisia tuntemuksia, suhtaudun lähes aina kaikkiin ihmisiin varauksella. Pidän lähes jokaista ventovierasta ihmistä vihollisenani. Esim. koulussa jokainen jota en tunne ei merkitse minulla vittujakaan, ei niiden elämä, enkä usko että mikään esim. kouluammuskelu omassa koulussani järkyttäisi minua yhtään.
Minulla ei siis ole mitään itsetunto-ongelmia tm. kavereita on ja pari tyttöystävääkin on ollut 17-vuoden ikään mennessä.
Olis ihan kiva tietää kuinka yleistä tämä on.
Olen esim. miettinyt mitä ajattelisin kun uhrautuisin jonku puolesta. Voisin tehdä sen, ihan rehellisesti sen sanon, mutta en todennäköisesti ajattelis mitään tyyliin: "Minun pitää uhrautua että muut jäävät henkiin.", todennäköisesti vain ajattelisin, että; "Uhraudutaanpas nyt että muut pitävät minua sankarina."
Minulle ei siis ole todettu mitään epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä(->psykopatia) tai sosiopatiaa, mutta olen alkanut jopa punnitsemaan näitä vaihtoehtoja...
Olen lukenut kaikesta lähimmäisenrakkaudesta ym. mutta olen huomannut että minulla ei ole koskaan ollut sellaisia tuntemuksia, suhtaudun lähes aina kaikkiin ihmisiin varauksella. Pidän lähes jokaista ventovierasta ihmistä vihollisenani. Esim. koulussa jokainen jota en tunne ei merkitse minulla vittujakaan, ei niiden elämä, enkä usko että mikään esim. kouluammuskelu omassa koulussani järkyttäisi minua yhtään.
Minulla ei siis ole mitään itsetunto-ongelmia tm. kavereita on ja pari tyttöystävääkin on ollut 17-vuoden ikään mennessä.
Olis ihan kiva tietää kuinka yleistä tämä on.
Olen esim. miettinyt mitä ajattelisin kun uhrautuisin jonku puolesta. Voisin tehdä sen, ihan rehellisesti sen sanon, mutta en todennäköisesti ajattelis mitään tyyliin: "Minun pitää uhrautua että muut jäävät henkiin.", todennäköisesti vain ajattelisin, että; "Uhraudutaanpas nyt että muut pitävät minua sankarina."
Minulle ei siis ole todettu mitään epäsosiaalista persoonallisuushäiriötä(->psykopatia) tai sosiopatiaa, mutta olen alkanut jopa punnitsemaan näitä vaihtoehtoja...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei sinua mikään vaivaa. Toisia ei vain yksinkertaisesti muitten elämä kiinnosta paskan vertaa. Ei siinä ole mitään väärää.
Ihmiset ovat erilaisia. Joku toinen yrittää mielyttää kaikkia ja itkee viikkoja, kun jonkun lähes tuntemattonan tutun tutun tuttu kuolee.
EI minuakaan kamalasti mikään, mikä minua itseäni ei suoranaisesti koske, kiinnosta lähes ollenkaan. Tietenkin, jos jollekin lähipiirissä olevalle käy jotain, niin se vaikuttaa jollain tavalla, mutta se jää sitten siihen. Ei minua muiden ongelmat kiinnosta, kun omaan elämään ne ei vaikuta mitenkään.
Normaalia se on, vaikka joku voisi muuta väittääkin, mutta normaalia se silti on.
Te olette tunnekylmiä paskoja.
...maailmaa parantava homo
Toi on ihan normaalia, se vaan kuuluu sun luonteeseen.
Sin ei kannata ees miettiä mitää noita psykopatia-sosiopatia-juttuja, koska sulla ei voi niitä olla, kun tiedostat itessäs noi piirteet. Psykopaatit ja sosiopaatit ei ite tunnista itessää niitä piirteitä, mitkä tekee niistä mitä on.
Itekkin joskus huomaa olevansa "hyvä ihminen" vaan sen takia, että muut pitäisi sellasena. Ja välillä huomaa että toisten ihmisten elämä ja asiat ei kiinnosta eikä aiheuta mitää sellasii tunteita niinku vaik sääliä tai myötätuntoa tai iloa, mut pistän nää olot masennuksen piikkii, sillä yleisesti oon tosi myötätuntonen ihminen.
Tuskin sulla mitää persoonallisuushäiriötä on. :) Se on vaan sinun luonne ja sillä sipuli!
Samaa mullakin, mutta taustalla tosiaan on syitäkin siihen. Ei mua kiinnosta jos jonkun rinnakkaisluokan Pekan pappa kuoli, enkä viitsi ruveta esittämäänkään, vihaan tekopyhiä ihmisiä. Kyllä mulla silti käytöstavat on. En siis kuitenkaan näytä, että ei kiinnosta. Näissä tilanteissa olen neutraali.
Eikä kouluammuskelut järkytä niin hirveästi, kunhan oma henkikulta on tallessa.
Ei tossa siis mitään väärää ole, mutta nykyään lähes kaikki vähänkin poikkeavat asiat lasketaan "ongelmiksi". Ihan normaaleja luonteenpiirteitähän ne ovat. Kunhat et ala tekemään mitään niille, jotka koet vihollisiksi.
"Ihan normaaleja luonteenpiirteitähän ne ovat, kunhan et ala tekemään mitään niille, jotka koet vihollisiksi. "
-Tai puhumaan tuosta suhtautumisesta julkisesti.