Meillä on ennestään 1 kissa.
Olemme yrittäneet tutustuttaa kissaa muihin kissoihin, otimme kissan mukaan kun kävimme äidilläni, hänellä rauhallinen ja kiltti ragdoll,
alkukankeuden jälkeen ragdoll makoili rauhallisesti mutta kissamme ei uskaltanut liikahtaakkaan sohvan alta. Ajattelimme että vierastaa liikaa uutta paikkaakin joten kokeilimme seuraavaksi kotona.
Parin viikon päästä ystäväni toi kissansa meille, lopputulos oli että ystäväni kissa oli kiinnostunut ja yritti tehdä tuttavuutta, mutta meidän kissamme oli taas kauhusta kankea. Muutaman tunnin odotimme jos kissa uskaltaisi edes haistella toista mutta ei.
Haluaisimme mielellämme ottaa toisenkin kisun, muuta olemme miettineet tulisiko vanhempi kissamme toimeen pennun kanssa? Kissa on luonteeltaan hiukan arka, tavallinen maatiainen, vähän reilu 1 vuotias.
Onko parempi ottaa toinen kissa nyt kun kissamme on vielä nuori? Vai pitäiskö odottaa että kisumme "aikuistuu"? Vai pitäisikö luopua koko ideasta?
Olemme yrittäneet tutustuttaa kissaa muihin kissoihin, otimme kissan mukaan kun kävimme äidilläni, hänellä rauhallinen ja kiltti ragdoll,
alkukankeuden jälkeen ragdoll makoili rauhallisesti mutta kissamme ei uskaltanut liikahtaakkaan sohvan alta. Ajattelimme että vierastaa liikaa uutta paikkaakin joten kokeilimme seuraavaksi kotona.
Parin viikon päästä ystäväni toi kissansa meille, lopputulos oli että ystäväni kissa oli kiinnostunut ja yritti tehdä tuttavuutta, mutta meidän kissamme oli taas kauhusta kankea. Muutaman tunnin odotimme jos kissa uskaltaisi edes haistella toista mutta ei.
Haluaisimme mielellämme ottaa toisenkin kisun, muuta olemme miettineet tulisiko vanhempi kissamme toimeen pennun kanssa? Kissa on luonteeltaan hiukan arka, tavallinen maatiainen, vähän reilu 1 vuotias.
Onko parempi ottaa toinen kissa nyt kun kissamme on vielä nuori? Vai pitäiskö odottaa että kisumme "aikuistuu"? Vai pitäisikö luopua koko ideasta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meille tuli kuukausi sitten uusi poika pentu reilun vuoden ikäisen kissa pojan kaveriksi. Ei niidenkään alku ollut mitenkään erityisen hyvä isompi sähisi ensin päivän pienelle jonka jälkeen riepotti pikkuista heti kun silmä vältti joten annoimme isomman hoitoon pariksi viikoksi ja kun sen jälkeen toimme isomman pienen kaveriksi kissat sähisivät ensin toisilleen mutta puolen tunnin kuluttua ne jo painivat innoissaan. Helpompaa kyllä on jos otat pennun kun toinen kissasi on noin nuori ja ota mielellään samaa sukupuolea oleva pentu. Meilläkin tuota isompaa oli myös aijemmin tutustutettu isompiin kissoihin mutta eivät tulleet oikein toimeen mutta nyt pentu ja isompi ovat jo parhaat kaverit. Ja parasta olisi niiden antaa olla aluksi eri huoneissa että tottuvat toistensa hajuun jonka jälkeen voit valvonnassa pitää samassa tilassa. Ja kun tottuneet toisiinsa niistä tulee luultavasti erottamattomat;)
Meillä myös ollut uuden tulokkaan tullessa sähinää,murinaa, välttelyä ja pakoon juoksua. Vanhemmat kissat eivät ole sietäneetkään uutta kisua. Mutta aina on hyvin käynyt kun on vaan antanut rauhassa kissojen omalla tahdillaan ja tyylillään toisiinsa totutella ja itse on antanut huomiota ja aikaansa kaikille tasapuolisesti :)
Me toimme pienen neidin 2 vuotiaan kollimme kaveriksi, alkuun pikkuinen sähisi ja kiresi toisen kaukaa, mutta pikku hiljaa välimatka lyheni ja nyt puolen vuoden jälkeen ovat tosi hyvät kamut. :) Tutustumisessa meni parisen viikkoa...
Meillä on olen hieman katunut sitä, että otin yhden kissan kaveriksi toisen ja vielä kolmannenkin.
Ensimmäinen kissamme oli todella hurmaava seurakaveri, jonka viehättävyys oli meitä kohtaan vertaansa vailla. Inhimillistimme sitä aivan liikaa ja pohdimme kuin ihmisestä, että sillähän pitää tietenkin olla kaveri. Ja pöh, pienen pennun ilmestyessä huusholliimme ykköskissa alisti sen tahtonsa alle ja pysyttelimme tietysti kaukana eläinten väleistä saadaksemme lauman asettumaan. Pentu on luonteeltaan tyyni kuin patsas, joten oletan sen asettuneen paikalleen ihan hyvin. Ykköskissamme vain ei palautunut entiselleen ja sen kanssa opeteltiin sitten uudet sävelet. Ja kolmas kissa, joka oikeastaan tuli vahingossa meille sen yksinkertaisesti asettuessa meille kuin liima muuttui laumassa taas järjestys. Pentu ja kolmas ovat erottomattomat, mutta ykköskissamme on hyvin tarkka siitä että se pysyy pomona ja antaa melkoista kyytiä muille.
Minä en omia kissojani ryhtyisi leikittämään tuttavien kissojen kanssa ja remputtamaan ympäriinsä, koska kissani kaipaavat rauhaansa ja niiden sosiaalisuus on toista luokkaa kuin koirani, joka kieli pitkällä läähättää huomiota keneltä vain. On, muuten, eläimistäni lauman alin ja kääntyy hyvin alistuneesti selälleen ykköskissamme näyttäessä välillä taivaan merkit.
Meille tuli toinen ykkösen oltua 1,5 vuotta ja ykkönen (leikattu tyttö) otti 4 kk:n ikäisen poikavauvelin hellään huomaansa ja hoiti sitä aivan kuin emo pentuaan hoitaa. (Vaikkei siis omia pentuja ollut koskaan.) Sitten kun kakkonen oli vuoden vanha = kooltaan jo isompi kuin ykkönen, hoivailu loppui, mutta ovat kavereita. Kakkonen menee usein nukkumaan ykkösen lähelle ja saattaapa ykkönen vähän päälakeakin pesaista. Kakkonen kyllä myöskin hakee myös painikaveria kakkosesta. Ihan hyvin siis on mennyt. Mainittakoon vielä, että molemmilla kissoilla on samat vanhemmat, joskin tietty eri pentueista ovat :)
Meillä ennestään 2-vuotiaat leikatut veljekset. Nyt yritetään totuttaa 11-viikkoiseen siskopuoleen(sama emä). Pojat pyrkivät kaikin mahdollisin tavoin välttelemään neitiä ja jos kohdakkain osutaan niin muristaan ja sähistään puolin ja toisin. Tätä ollut nyt muutaman päivän. Saapa nähdä, miten pitkään jatkuu vai joudutaanko laittamaan neiti kuitenkin eteenpäin.:(
Meillä on tällä hetkellä 6 kissaa jotka ovat tulleet kotiimme noin vuoden välein. Alkututustuminen on sujunut suunnilleen samalla kaavalla, päivä suhinaa, toinen päivä karttelua ja kolmantena mennään jo peräkanaa hippasilla.
Yhdelle aikuiselle kissalle olen joutunut etsimään uuden kodin koska se pelkoreaktiona hyökkäili muiden kimppuun. Tämä käytös ilmeni vasta aikuisiässä.
Ja kaikki ovat kolleja, parhaimmillaan meillä on ollut 3 leikkaamatonta aikuista kollia eikä tämäkään ole aiheuttanut niiden kesken ongelmia.
Toki voi olla rotukysymys, kissamme kuuluvat varsin sosiaaliseen rotuun.
Minulla on kolme kissaa ja noin vuosi sitten tuli myös perheeseen koira :)
Ensimmäinen kissani kärsi pahasta eroahdistuksesta ja olin aina halunnut sille muutenkin kaveria seuraksi joten kun se oli 5-vuotias se sai pikkukaverin. Alussa se oli nuiva pikkuista kohtaan mutta tein selväksi että ilkeä ei saa olla vauvalle. Ajan myötä niistä on tullut hyvät kumppanukset vaikkeivät olekaan sellaisia jotka nukkuvat kylki kyljessä. Kun tämä toinen kissa oli noin vuoden ikäinen, ilmeni vanhemmalla kisulla terveysongelmia, eikä se oikein jaksanut pennun energiaa joten otimme kolmannen pennun jotta nuoremmilla olisi leikkiseuraa toisistaan ja vanhuksella seuraa toisista.
Voi olla että kissasi reagoi täysin eri lailla pentuun kuin aikuiseen, koska silloin ei ole sitä ongelmaa että toinen on toista dominoivampi koska pennut ovat aina erillis-asemassa koska ovat vauvoja. Kannattaa ottaa suht. rauhallisen oloinen pentu kaveriksi, samaa sukupuolta olisi hyvä, ja tiedoksi vain että leikkaamaton on aina automaattisesti leikattua ylempiarvoinen. Kissat viihtyvät paremmin lajitoverin seurassa, ihminen ei voi tarjota kaikkea sitä mitä toinen kissa voi :)
Oma kokemus: kaksi kissaa samasta pesueesta omassa asunnossani ja vanhempien kanssa asuessa oli yksi kissa. Huimat erot. Kahden kissan keskenäinen käyttäytyminen eroaa valtavasti yhden kissan kanssa elämisestä. Tässä on tullut paljon uusia yllätyksiä itelleni, ja voin vaan sanoa ettei kannata ottaa toista kissaa. Yritin jopa tutustuttaa noi mun kollit ja vanhempien kissan toisiinsa, mutta ne oli heti sotajalalla, ja vanhempien vanha kolli ei tykännyt mun kissoista yhtään! Lopulta luovutin kun en jaksa odotella kuukausitolkulla sitä päivää että ne voisivat "sietää" toisiaan. Sama voi tapahtua jos esittelet omalle kissallesi uuden kissan. Se tulee olemaan aivan mielettömän stressaavaa aikaa sinulle sekä kissoille, ja kun päätät pistää pelin poikki ja päästä eroon siitä uudesta kissastasi kun et jaksa niiden riitaisia välejä, huutamista ja tappelemista, kahden eristyksissä olevan kissan hoitamista erikseen ja omaa stressiä kaikesta siitä, niin siinä vaiheessa tajuat kyllä miten pahan virheen olet tehnyt. Ja jos kuvitellaan sellainen ihme että kuukausien totuttelun jälkeen uusi ja vanha kissa sietävät toisiaan, se ei välttämättä tarkoita sitä etteivätkö ne tappelisi keskenään joka päivä tai pelkäisivät ja sihisivät toisilleen. Ja voi olla ettet voi jättää niitä samaan huoneeseen silloin kun ketään ei ole paikalla vahtimassa.
Suosittelen että pidät sen yhden kissan. Kahdessa on 4x enemmän hommaa, ja ei kissat kaipaa lajitovereiden seuraa, kun ei ne varsinaisesti ole laumaeläimiä. Yhdessä kissassakin on ihan tarpeeksi työtä, joten usko kun sanon ettei se kannata.
"Suosittelen että pidät sen yhden kissan. Kahdessa on 4x enemmän hommaa, ja ei kissat kaipaa lajitovereiden seuraa, kun ei ne varsinaisesti ole laumaeläimiä. Yhdessä kissassakin on ihan tarpeeksi työtä, joten usko kun sanon ettei se kannata."
Vahvasti eri mieltä
1. Toinen kissa lisää 'työtä' ehkä n. 50 %, toisaalta se voi myös vähentää sitä esim. sitten että kissat eivät tarvitse niin paljon huomioita, koska niistä on seuraa toisilleen.
2. Kissa ei todellakaan ole yksin eläjä, toki se tulee toimeen ilman lajitoveria mutta kissa on sosiaalinen eläin ja väittäisin että yksi kissa yksin kotona päivätä toiseen 10 t. päivässä lähentelee eläinrääkkäystä
Alkuperäiseen viestiin ja yleisesti kissojen totuttautumisesta toisiinsa, niin herkut ovat yksi parhasita tavoista, kissat syövät suhteellisen helposti yhdessa, tosin tilanteesta pitää eliminoida toisen syömisen ryöstön mahdollisuus. Esim syötetään herkkupaloilla (kala, liha, voi, nappulat tms. kissan suurin herkku ) kädestä vuoron perään kummallekin kissalle ja houkutellaan ne siten toistensa läheisyyyteen. Toinen, kemiallinen kosnti voisi olla Feliway:n käytön kokeilu. Jos kissa karkaa sängyn alle, niin voisi myös yrittää sen pitämistä häkissä/kuljetus boksissa jossain korkealla. josta se näkisi mitä tapahtuu, mutta toisaalta missä se on turvass (putoamiselta ja muiden kissojen lähentelyltä), jossain vaiheessa sen voisi siirtää paikkaan missä toiset kisssat pääsevät nuuhkimaan. Jos esiintyy murinaa tai uhuttelua, tilanne kannataa yrittää katkasita jollain rauhallisella tavalla, huomi kiinnitetään muualle, kuitenkaan säikyttämättä kissoja, herkkupala, lelu, silitys tms.
Meillä nyt 4 kissaa ja kaikki on totuttamisessa mennyt aina hyvin. Iät 0-3v, eli 3 nuorempaa tuli ihan peräkkäin ja tämän vanhimman otimme myös muutaman kuukauden säteellä, ennen pentuja sillä erolla, että tämä oli jo aikuinen kissa. Aikuinen alkoi imettämään pentuja ja siltä tosiaan tuli maitoa.
Nyt meille tuli aikuinen koira ja ainoastaan tämä iso vähän sähisee koiralle.