Meillä meni mieheni kanssa poikki, ja meille ehti siunaantua kaksi ihanaa lasta. Nyt alku aika on mennyt selvitellessä huoltajuusasioita, mutta milloin tuska hellittää? Milloin sitä osaa olla jo yksin? Entä miten uusi suhde? Miten suhtaudutaan yksinhuoltajaan? onko mennyt pitkä aika ennen kuin pystyy taas aloittamaan suhteen? On varmaan kyllä ihmisestä kiinni...
Uusi yksinhuoltaja
SiNkKu taas
7232
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse meillä puolison kanssa erosta n. 2kk aikaa, meillä myös kaksi ihanaa lasta tuli avoliiton aikana... toinen heistä erityislapsi, joten haastava kasvatettava.
Itse ihan rikki tämän eron jälkeen olin n. 2 viikkoa, jonka jälkeen kiitos exäni paskamaisen käytöksen, pääsin aika nopeasti jaloilleni. Huomasi, mikä hänen oikea suhtautuminen minua kohtaan oli ja ajatusmaailma.
Nyt olemme asuneen kahden lapsen kanssa asuneet täysin kolmestaan. Kaksi yötä tänä aikana ollut siten että lapset ovat olleet exälläni. Olen kuitenkin tänä aikan saanut muodostettua jo alkavan parisuhteen... kiitos netin ystävällisen tutustumistavan. Ollaan sovittu, että tapaamiset siten ettei lapseni ole läsnä tällöin, hankalaahan tuo tutustuminen on, mutta puhelin ja netti kyllä helpottaa. Itse en ajattele mitään muuta kuin että tavataan silloin kun molemmille sopii, ja tutustutaan hissukseen. Mutta silti olo hänen kanssaan ja keskustellessa tuntuu niin hyvältä. Tosin olen sen verran varpaillani asiassa, että emme etene mihinkään ennenkuin molemmista se tuntuu siltä. Kun voimmehan hänen kanssaan tutustua ilman mitään tulevaisuuden haihatteluja. Sitten kun ollaan kunnolla tutustutta, niin varmaan käy se että kiinnostus joko kasvaa tai kuolee. Aikaa ei voi määritellä milloin seurustelusta jne päätetään, koska kaikki menee omalla painollaan, ja molemmista asiast pitää tuntua hyvältä, se on ainoa tapa toimia.
Mutta jokaisella on oma aikataulunsa, ei sitä ulkopuolinen voi sanoa, mikä on se oikea tapa ja aika... sitten sen sitten tietää kun on antanut asian sulaa. Itse sain aikanaan niin paljon vinkkiä, että keskity vain omaan oloosi. Ja kyllä voin sanoa että yksinhuoltajuus ei ole este uudelle parisuhteelle, ja kyllä moni mies kiinnostuu ihmisestä, ei tilanteesta kotona, jos oikeasti on kiinnostunut. Ja kyllä sitä aina pitää oppia elämään itsekseen. Itse olin jo ennen exäni kanssa kumppanuuden solmimista olin asunut niin pitkään (>4 vuotta) yksin että sen vuoksi se on ihan tuttua. Lasteni kanssa asuminen on siihen verrattuna lasten leikkiä, koska onhan niistä vanhemmallekin seuraan.
Tee justiinsa sitä mikä tuntuu hyvältä, ja keskity vain siihen. Ja kerro uudelle tuttavuudelle ihan rehellisesti asiat, ennenkuin sovitte seurustelun aloittamisesta. Mutta hei tsemppiä, kaikki muutkin on päässeet elämässä eteenpäin, pääset SINÄKIN!
Ai niin itse olen reilu 30v miespuoleinen ihminen.
Joo, tsemppiä vaan sullekin. Kovin olet kevyin eväin liikkeellä noin yleensä, jos erosta selviät parissa viikossa ja kahden kuukauden päästä on uusi jo kierroksessa. Ihan normaalia toki, jos olet teini-ikäinen ja seukannut tyttiksesi kanssa puoli vuotta...
Joo... tähän kyllä liittyy pidempi tausta. Eli ero on sovittu syksyllä jo viime vuonna, mutta elämäntilanteiden sekä lasten vuoksi jatkoimme hiljaiseloa rinnan. Mutta keskustelujen pohjalta olimme jo sopineet, että vuoden päästä siitä jaamme tavarat uusiin osoitteisiin, mutta exäni oli jo 2 kuukautta ennen "eroa" raahannut useampia uusia miehiä kotiimme, ja touhunnut kaikkea erinäistä lastemme nähden ja kuullen. Itse en missään tilanteessa sitä tekisi.
Ja tämä uusi suhde alkoi vasta viikko sitten, tosin ollut tutustuminen sitäkin intensiivisempää. Mutta ei voi puhua että on kierroksessa, puhuimme asiasta, että tutustumme, enemmän ollaan kavereita, kuin mitään kumppaneita tällä hetkellä. Ja mennään eteenpäin sen mukaan ettei meillä ole mitään varsinaisia toiveita. Eli kuten viestistä voit todeta emme varsinaisesti seurustele, ja se sovittiin jo heti alussa, koska itse epäilin kykenenkö vielä seurustelemaan.
Mutta kiitos nyt kuitenkin tsempistä ja muusta. Ja ei joo yli 30v ole 7 vuoden suhteen jälkeen enää teini. Ja oikeus on omaan mielipiteesi, ja minulla omiini tunteisiini. Tämä on kuitenkin kaikkien kannalta tärkein asia.
Monta mutkaa edessä.
Väestöliiton sivustoilla löytyy paljon asioita, jotka liittyvät eron mukanaantuomiin asoihin, jotka on syytä sopia.
Kannattaa pohtia, kummanko vanhemman kanssa lasten on parasta asua.
Sukulaiset, sisaret, koulu, sukulaiset, ystävät, kaverit ovat lapsille ja nuorille tärkeitä
Käy lukemassa yksihuoltaja palstalla olevia keskusteluita, kuten myös yksin- ja yhteishuoltajuus foorumilla.
Linkki Väestöliiton sivustoille, jossa löytyy paljonkin pohdittavaa.
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoliiton_lakitieto/lasten_huoltajuus/
---
Hei, jos voin kysyä niin missä nettisivulla tutustuit puolisoosi? Mietin itsekin tuota. :)
Eli olen käyttänät sekä tätä suomi24 treffiä, että Match... itse voin sanoa että ikääni ja taustaani nähden paremmin tuntuu tuolta Matchista saman sieluisia ihmisiä ja taustaisia löytyvän, tosin maksullinen, mutta todella hyväksi todettu muutaman tuttavanikin toimesta. :)
Itselleni siellä on montakin vaihtoehtoa tarjoutunut, mutta miten sen suoraan sanoisin, aina on kiva keskustella, mutta kun se tuntuu menevän kaveripohjalle, ja ei sekään tietysti haittaa, mutta kyllä se vain muutaman henkilön kanssa paremmin natsaa ja sen tietää suoraan... :)
Ja muistaa pitää ettei kannata aina kertoa kaikkea suoraan, vähän kerrallaan mutta rehellinen pitää aina olla, eikä kaunistella faktoja.
Suosittelen kokeilemaan... :)
Jokainen käy eronsa läpi omaan tahtiinsa; toiset on heti valmiita uuteen suhteeseen ja toisilla menee pitkäkin aika ennenkuin on valmis mihinkään suhteeseen. Minut petettiin ja jätettiin vaikka toisaalta olihan liitossa ongelmia mutta ex:n tekoset todella yllättivät. Se sattui ja sattuikin tosi kipeäasti. Erottiin keväällä ja kesällä etsin itselleni laastarin. Onneksi löysin ihmisen joka itsekin kaipasi laastaria ja laastaroimme talven ajan haavojamme yhdessä. SEuraavana keväänä olin jo pitkällä eroni surutyössä ja pikkuhiljaa aloin oppia elämään neljästään lasteni kanssa. Olin onnellinen; minulla oli ihana koti (kallis kun lunastin ex:n ulos) ja ihanat lapset. Mitä olisin voinut enää elämältä toivoa? Erosta oli kulunut kaksi vuotta kun tapasimme perheystäväni kanssa muualla kuin meillä kotona. Ja se olikin sitten menoa.
Minä olen sitä mieltä että suinpäin ei kannata suhteisiin rynnätä eikä vartavasten etsiä sitä oikeaa. Se tulee jos on tullakseen. Ja senkin jälkeen kannattaa edetä hiljalleen. Me ollaan oltu 2,5 vuotta yhdessä; kihloissa vajaan vuoden eikä edes mietitä että muutettaisiin yhteiseen kotiin.