Euroopan yhteisöjen lainsäädäntö
Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteetja periaatteet
Euroopan yhteisöjen (EY) maatalouspolitiikan tavoitteet on määritelty Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa (Rooman sopimus). Tavoitteita ovat maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullinen elintaso, markkinoiden vakauttaminen, elintarvikehuollon turvaaminen sekä kohtuulliset kuluttajahinnat. Tavoitteet vastaavat pitkälti Suomen maatalouspolitiikan tavoitteita. EY:lle on annettu yksinomainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi noudattaa kansallista maatalouspolitiikkaa tai antaa kansallisia säännöksiä asioista, joista on säännelty yhteisötasolla.
Maatalouspolitiikkaa toteuttaessaan EY noudattaa kolmea perusperiaatetta. Nämä ovat yhteiset sisämarkkinat, yhteisöpreferenssi ja yhteinen rahoitus. Yhteisillä sisämarkkinoilla tarkoitetaan sitä, että tullit, tuontimaksut, määrälliset rajoitukset ja muut kaupan esteet jäsenvaltioiden välillä ovat kiellettyjä. Kaupassa yhteisön ulkopuolisten valtioiden kanssa jäsenvaltiot noudattavat yhteisesti sovittuja sääntöjä. Myös elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevat säännökset ovat yhteisiä koko yhteisön alueella. Yhteisöpreferenssillä tarkoitetaan yhteisön omien tuotteiden suosimista suhteessa kolmansiin maihin. Suosituimmuus toteutetaan tuontisuojan avulla. Yhteinen maatalouspolitiikka rahoitetaan EY:n budjetista maatalouden tuki- ja ohjausrahaston kautta.
Yhteinen maatalouspolitiikka voidaan periaatteessa jakaa hinta- ja markkinapolitiikkaan (maatalouden markkinajärjestelmät) sekä rakennepolitiikkaan (rakennetuet). Maatalouspolitiikkaa koskevia säännöksiä on lisäksi annettu muun muassa eläinlääkinnästä, kasvinsuojelusta, metsätaloudesta sekä järjestelmien hallinnosta.
Maatalouden markkinajärjestelmät
EY:n maataloustuotteiden markkinajärjestelmä on monitahoinen. Eri tuoteryhmien järjestelmät (19) rakentuvat kuitenkin pääosin samoille perusteille: yhteiseen hintajärjestelmään, tuontisuojaan, vientitukeen sekä erilaisiin tuki- ja tuotannonohjausjärjestelmiin.
Yhteinen hintajärjestelmä muodostuu hallinnollisista hinnoista, joita ovat yleensä tavoitehinta, interventiohinta ja kynnyshinta tai niitä vastaavat hinnat. Tavoitehinta on se hinta, joka tuottajan tulisi saada tuotteestaan silloin, kun markkinat ovat tasapainossa. Interventiohinta taas on se hinta, jolla EY ostaa tietyt markkinoilta ylijäävät tuotteet interventiovarastoihin. Interventiohinta on siten yleensä viljelijän saama alin mahdollinen hinta markkinoilla. Kynnyshinta kytkeytyy rajasuojaan ja se on käytännössä alin tuontihinta.
Tuontisuojalla estetään tuonti tavoitehintaa alemmalla hinnalla pitämällä tuontihinnat maailmanmarkkinahintoja ja kotimarkkinahintoja korkeampina. Tuontisuoja muodostuu muuttuvista tuontimaksuista ja tulleista. Lisensseihin perustuvaa tuonnin rajoittamista ei EY:ssä periaatteessa käytetä.
Vientitukea käytetään EY:n ja maailmanmarkkinahinnan välisen hintaeron tasoittamiseksi.
Tuontisuojan avulla toteutetun hintatuen lisäksi käytetään tuotantopalkkioita eräillä tuotteilla sekä suoraa tulotukea. Tuotannonohjausjärjestelmiä ovat muun muassa maidon, naudanlihan ja lampaanlihan kiintiöjärjestelmät sekä kesannointi.
Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteetja periaatteet
Euroopan yhteisöjen (EY) maatalouspolitiikan tavoitteet on määritelty Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa (Rooman sopimus). Tavoitteita ovat maatalouden tuottavuuden lisääminen, maatalousväestön kohtuullinen elintaso, markkinoiden vakauttaminen, elintarvikehuollon turvaaminen sekä kohtuulliset kuluttajahinnat. Tavoitteet vastaavat pitkälti Suomen maatalouspolitiikan tavoitteita. EY:lle on annettu yksinomainen toimivalta maatalouspolitiikan tavoitteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltiot eivät voi noudattaa kansallista maatalouspolitiikkaa tai antaa kansallisia säännöksiä asioista, joista on säännelty yhteisötasolla.
Maatalouspolitiikkaa toteuttaessaan EY noudattaa kolmea perusperiaatetta. Nämä ovat yhteiset sisämarkkinat, yhteisöpreferenssi ja yhteinen rahoitus. Yhteisillä sisämarkkinoilla tarkoitetaan sitä, että tullit, tuontimaksut, määrälliset rajoitukset ja muut kaupan esteet jäsenvaltioiden välillä ovat kiellettyjä. Kaupassa yhteisön ulkopuolisten valtioiden kanssa jäsenvaltiot noudattavat yhteisesti sovittuja sääntöjä. Myös elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevat säännökset ovat yhteisiä koko yhteisön alueella. Yhteisöpreferenssillä tarkoitetaan yhteisön omien tuotteiden suosimista suhteessa kolmansiin maihin. Suosituimmuus toteutetaan tuontisuojan avulla. Yhteinen maatalouspolitiikka rahoitetaan EY:n budjetista maatalouden tuki- ja ohjausrahaston kautta.
Yhteinen maatalouspolitiikka voidaan periaatteessa jakaa hinta- ja markkinapolitiikkaan (maatalouden markkinajärjestelmät) sekä rakennepolitiikkaan (rakennetuet). Maatalouspolitiikkaa koskevia säännöksiä on lisäksi annettu muun muassa eläinlääkinnästä, kasvinsuojelusta, metsätaloudesta sekä järjestelmien hallinnosta.
Maatalouden markkinajärjestelmät
EY:n maataloustuotteiden markkinajärjestelmä on monitahoinen. Eri tuoteryhmien järjestelmät (19) rakentuvat kuitenkin pääosin samoille perusteille: yhteiseen hintajärjestelmään, tuontisuojaan, vientitukeen sekä erilaisiin tuki- ja tuotannonohjausjärjestelmiin.
Yhteinen hintajärjestelmä muodostuu hallinnollisista hinnoista, joita ovat yleensä tavoitehinta, interventiohinta ja kynnyshinta tai niitä vastaavat hinnat. Tavoitehinta on se hinta, joka tuottajan tulisi saada tuotteestaan silloin, kun markkinat ovat tasapainossa. Interventiohinta taas on se hinta, jolla EY ostaa tietyt markkinoilta ylijäävät tuotteet interventiovarastoihin. Interventiohinta on siten yleensä viljelijän saama alin mahdollinen hinta markkinoilla. Kynnyshinta kytkeytyy rajasuojaan ja se on käytännössä alin tuontihinta.
Tuontisuojalla estetään tuonti tavoitehintaa alemmalla hinnalla pitämällä tuontihinnat maailmanmarkkinahintoja ja kotimarkkinahintoja korkeampina. Tuontisuoja muodostuu muuttuvista tuontimaksuista ja tulleista. Lisensseihin perustuvaa tuonnin rajoittamista ei EY:ssä periaatteessa käytetä.
Vientitukea käytetään EY:n ja maailmanmarkkinahinnan välisen hintaeron tasoittamiseksi.
Tuontisuojan avulla toteutetun hintatuen lisäksi käytetään tuotantopalkkioita eräillä tuotteilla sekä suoraa tulotukea. Tuotannonohjausjärjestelmiä ovat muun muassa maidon, naudanlihan ja lampaanlihan kiintiöjärjestelmät sekä kesannointi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.