lapsiaan enää eron jälkeen, heitä hävettää, kun eivät kyenneet pitämään perhettään koossa.
Heitä hävettää, ettei pysty puhumaan ja korjaamaan liittoaan.
Heitä hävettää, että ovat antaneen ulkopuolisen suhteen käskyttämään hänen elämää ja päättämään siitä.
Miehet luovuttaa ennenkuin kokevat lapsensa tärkeimmäksi. Vasta sitten kun ei lapset enää välitä, mies huomaa mitä on tullut thentyä Myöhäistä se on iskukki myöhäistä.
Heitä hävettää, ettei pysty puhumaan ja korjaamaan liittoaan.
Heitä hävettää, että ovat antaneen ulkopuolisen suhteen käskyttämään hänen elämää ja päättämään siitä.
Miehet luovuttaa ennenkuin kokevat lapsensa tärkeimmäksi. Vasta sitten kun ei lapset enää välitä, mies huomaa mitä on tullut thentyä Myöhäistä se on iskukki myöhäistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinä uskot rankkaan yleistämiseen..
Minä en pahemmin enää tapaa lapsiani eron jälkeen, koska lasten äiti ei anna minun heitä tavata. Sen sijaan hän tekee kaikkensa, jotten näkisi lapsiani enää koskaan. Olen tunnustanut isyyteni ja minulla on oikeuteni lapsiini, tiedän, ja olen asiasta keskustellut lastenvalvojallakin mutta mikään ei auta. Lasten äiti ei pidä kiinni sopimuksista ja peruu tapaamisia.
Avioero -minun aloitteestani- oli entiselle vaimolleni kova pala. Minulla ei ole uutta suhdetta, eikä ole ollutkaan, elän yksin.
Aloittajalta olisin kiinnostunut kuulemaan muutaman vastauksen:
Onko se ainoastaan miehen tehtävä pitää perhe koossa?
Onko se ainoastaan miehen tehtävä korjata liitto, ja tehdä töitä sen toimimisen eteen? Kuulostat entiseltä vaimoltani.
Hm.Itse luulen että meidön tapauksessa isässä on myös vikaa.Meillä pieni lapsi,11kk, ja isä ei tunnu ymmärtävän että ei ole ilkeyttä ehdottaa lyhyitä tapaamisia useamman kerran viikossa.Hänestä lapsen tulisi mennä heti yökylään ja viettää pitkät päivät hänen luonaan. Ns.normaalia elämää heti vaikka tutustuminen vasta periaatteessa alkaa lapsen koko ajan kasvaessa. isä ei siis koskaan ole asunut kanssamme vaan on ns.puolituttu pojalleen. Eipä oikein kivalta itsestä tunnu kun aina jarruttelee ja toppuuttelee kun ehdotellaan pitkiä kyläilyitä ja yöpymisiä:(... väkisinkin tulee mieleen kaikki nää jutut äideistä jotka pyrkii rikkomaan isän ja lapsen suhteen et olenko sellainen??Vaikka mielestäni juuri lyhyet ja useat tapaamiset ovatkin pienelle lapselle parempi vaihtoehto kuin pitkät ajat erossa äidistä.???