On nuo katkerat ex-naikkoset sitten säälittäviä, kun ruikuttavat entisten miestensä perään vielä vuosienkin päästä eron jälkeen! Voisivat jatkaa omaa elämäänsä ja antaa ex-miesten elää rauhassa omaansa, eikä repiä pelihousujaan heti kun mies rakastuu uuteen ja parempaan naiseen ja on onnellinen! Siitäpä vasta ex-naikkonen suuttuu: "Mitä? Eikö mies itkekkään minun perääni??" ja alkaa käsittämätön ihmissuhdepeli, elämien tuhoaminen, uhkailu, kiristys ja vedetään vielä lapsetkin mukaan siihen omaan sairaaseen maailmaan.
Eikä ex-naikkonen edes käsitä toimivansa väärin, tai ei ainakaan myönnä sitä, vaan hokee ajattelevansa lastensa parasta vaikkei anna lasten enää nähdä isäänsä, ja nauttii niin helkkaristi viljellessään vihaa ja kaunaa ympärilleen. Kostonhimossaan ex-naikkonen on ainoa luokassaan, suorastaan vaarallinen vihollinen.
Eräskin tällä palstalla mesoava ex-naikkonen on jauhanut jo kohta vuosikymmenen siitä, kuinka hän pitää vieläkin kihlasormusta sormessaan ja on omasta mielestä edelleen kihloissa entisen miehensä kanssa, tunkee itseään edelleen ex-miehen sukulaisten luokse ja on vieroittanut lapset omasta isästään, koska ei kestänyt ajatusta siitä, että miehellä on uusi rakkaus.
Ja samaan hengenvetoon hän haukkuu ex-miestään, kutsuu "ex-isäksi", kelvottomaksi ihmisenkuvatukseksi, ja sanoo, että onneksi häipyi, ja kuulemma nauraa nyt jo aikuisten lastensa kanssa tälle "lastenhylkääjälle"!
Hän puhuu siitä, kuinka lasten onnellisuus ja etu menevät kaiken edelle, mutta ei anna lasten tavata isäänsä. Paasaa, kuinka lapset ovat kaikkein tärkeimpiä ja säälivänsä uusperheiden lapsia, kun taas seuraavassa lauseessa puhuu turhista naapurin kakaroista ("uusperheeseen syntyvä lapsi ei ole edellisen liiton lapsen veli eikä sisko, vaan ihan tuntematon, kuin kuka tahansa turha naapurin kakara") ja "uusiomuksuista", jotka hänen mielestään ovat vahinkolapsia, ei rakkaudella tehtyjä, eivätkä koskaan ikinä "entisten lasten" arvoisia!!! Millainen sairas äiti puhuu näin kenestäkään lapsesta? Mitä suvaitsemattomuutta tällainen on, että minun lapseni ovat liian arvokkaita elämään isän uuden perheen kanssa, mutta kaikki muut lapset ovat turhanpäiväisiä naapurin kakaroita??
Omassa tuttavapiirissäni ovat ex-naikkoset tehneet niin paljon hallaa parisuhteille ja uusperheille (myös minun perheelleni, hän jatkaa terrorisointia edelleen vuosienkin jälkeen), ettei voi kuin ihmetellä: kuinka itsekäs, katkera, julma ja kostonhimoinen tällainen ihminen voikaan olla? Miksei voi hyväksyä tapahtunutta, hyväksyä sitä että jokaisella on eron jälkeen oikeus rakastua uudelleen, että elämä ei pääty eroon, että jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin, oli näillä sitten uudet puolisot ja uusi perhe tai ei?? Miksei voi myöntää ongelmiaan, antaa periksi, keskittyä oman itsensä hoitamiseen, mennä itseensä, pyytää anteeksi, hakea kriisiapua ja antaa itselleen tilaisuus päästä eroon siitä katkeruudesta, joka liian usein hajoittaa muuten niin onnellisia parisuhteita ja perheitä??
Eikä ex-naikkonen edes käsitä toimivansa väärin, tai ei ainakaan myönnä sitä, vaan hokee ajattelevansa lastensa parasta vaikkei anna lasten enää nähdä isäänsä, ja nauttii niin helkkaristi viljellessään vihaa ja kaunaa ympärilleen. Kostonhimossaan ex-naikkonen on ainoa luokassaan, suorastaan vaarallinen vihollinen.
Eräskin tällä palstalla mesoava ex-naikkonen on jauhanut jo kohta vuosikymmenen siitä, kuinka hän pitää vieläkin kihlasormusta sormessaan ja on omasta mielestä edelleen kihloissa entisen miehensä kanssa, tunkee itseään edelleen ex-miehen sukulaisten luokse ja on vieroittanut lapset omasta isästään, koska ei kestänyt ajatusta siitä, että miehellä on uusi rakkaus.
Ja samaan hengenvetoon hän haukkuu ex-miestään, kutsuu "ex-isäksi", kelvottomaksi ihmisenkuvatukseksi, ja sanoo, että onneksi häipyi, ja kuulemma nauraa nyt jo aikuisten lastensa kanssa tälle "lastenhylkääjälle"!
Hän puhuu siitä, kuinka lasten onnellisuus ja etu menevät kaiken edelle, mutta ei anna lasten tavata isäänsä. Paasaa, kuinka lapset ovat kaikkein tärkeimpiä ja säälivänsä uusperheiden lapsia, kun taas seuraavassa lauseessa puhuu turhista naapurin kakaroista ("uusperheeseen syntyvä lapsi ei ole edellisen liiton lapsen veli eikä sisko, vaan ihan tuntematon, kuin kuka tahansa turha naapurin kakara") ja "uusiomuksuista", jotka hänen mielestään ovat vahinkolapsia, ei rakkaudella tehtyjä, eivätkä koskaan ikinä "entisten lasten" arvoisia!!! Millainen sairas äiti puhuu näin kenestäkään lapsesta? Mitä suvaitsemattomuutta tällainen on, että minun lapseni ovat liian arvokkaita elämään isän uuden perheen kanssa, mutta kaikki muut lapset ovat turhanpäiväisiä naapurin kakaroita??
Omassa tuttavapiirissäni ovat ex-naikkoset tehneet niin paljon hallaa parisuhteille ja uusperheille (myös minun perheelleni, hän jatkaa terrorisointia edelleen vuosienkin jälkeen), ettei voi kuin ihmetellä: kuinka itsekäs, katkera, julma ja kostonhimoinen tällainen ihminen voikaan olla? Miksei voi hyväksyä tapahtunutta, hyväksyä sitä että jokaisella on eron jälkeen oikeus rakastua uudelleen, että elämä ei pääty eroon, että jokaisella lapsella on oikeus isään ja äitiin, oli näillä sitten uudet puolisot ja uusi perhe tai ei?? Miksei voi myöntää ongelmiaan, antaa periksi, keskittyä oman itsensä hoitamiseen, mennä itseensä, pyytää anteeksi, hakea kriisiapua ja antaa itselleen tilaisuus päästä eroon siitä katkeruudesta, joka liian usein hajoittaa muuten niin onnellisia parisuhteita ja perheitä??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vai naikkonen....moi lissu
Näkyy olevan Pissu, ei Lissu :)
Voisitko lyhetää sanomaasi? Tiivistä kertomuksesi kahteen lauseeseen!! KITOS!
Pissu on lissu joka tietää et sillä on pissua päässä, eikä sitten muuta ookkaan
No tässä ei selvästikkään ole kyse "Lissusta", vaikuttaa siltä että aloittaja on kirjoittanut tämän vastalauseeksi "Lissun" jutuille, ja käyttää tahallaan mm. naikkoset-sanaa.
Mutta enpä oikein jaksa uskoa, että "Lissu" (eli tämä "en anna lasten tavata ex-miehen uusia katkeria naikkosia, he eivät ole sopivaa seuraa"-tyyppi) olisi tällaisen aloittanut, jossa puhutaan nimenomaan ex-vaimojen katkeruudesta ja sen katkeruuden aiheuttamasta taakasta lapsille. "Lissuhan" ei ole omaa katkeruuttaan ja virheitään myöntänyt, vaikka vuosia ja vuosia ovat ihmiset täällä yrittäneet hänelle selittää, että lapsella on oikeus isään ja äitiin, oli näillä sitten uudet puolisot tai ei.
Joten miksi "Lissu" kirjoittaisi näin? Kehoittaisi ex-vaimoja katsomaan peiliin, antamaan lasten elää isän uuden perheen kanssa, vaikka se itseä kirpaiseekin? Hän keskittyy lähinnä "uusionaikkosten" haukkumiseen.
Mutta itse asiaan...Kyllä se niin taitaa olla, että eron jälkeen ex-vaimosta on enemmän harmia kuin ex-miehestä tällaisissa tapaamisasioissa. Poikkeuksia on aina eikä olettamukseni liity tilastotietoihin, vaan ympärillä näkemiini ja kuulemiini asioihin ja pohjautuu myös omiin kokemuksiini.
Poikkeushan toki vahvistaa säännön, olen itsekin ex-vaimo enkä ole koskaan puuttunut ex-mieheni uuden perheen elämään. Lapset viettävät isänsä luona joka toisen viikon, viihtyvät ja pitävät ex-miehen uudesta puolisosta, joten mikäpä siinä. Välillä tuntuu kuin olisin kiitoksen velkaa ex-miehen uudelle puolisolle, koska tämä pitää niin hyvin huolen pojista ja huolehtii käytännön asioista (ex-mieheni aina ollut kovin huono sellaisessa, nukkuisi kai samoissa lakanoissakin puoli vuotta jos kukaan muu ei niitä vaihtaisi), mutta siihen ei välttämättä "ylpeyteni" riitä, vaikka en katkera mistään olekkaan :)
Mutta mutta...Minun uuden puolisoni ex-vaimo on tehnyt elämästämme -tai ainakin kovasti yrittänyt- helvettiä jo vuosia. Hän velloo itsesäälissä ja kostonhimossa, ja valitettavasti mieheni lapset saavat aika ajoin kärsiä siitä, koko perheestämme puhumattakaan.