Usein saa täälläkin lukea kuinka joidenkin ihmisten välillä on sielunkumppanuutta tai "outo" tunne siitä että kuulutaan yhteen, ollaan samalla aaltopituudella. Nämä ihmiset voivat olla täysin erilaisia, eri taustoista, eri ikäisiä. Ja kohtaamiset sattuvat tilanteissa, joissa ei todellakaan ole ollut etsimässä itselleen rakkauden kohdetta tms. Kertokaa miten se on tapahtunut? Ja pliis, ei kilometrin pituisia viestejä, joissa lainataan muiden ajatuksia ja vain älyllistetään tämä - älyllistäminen on defenssi.
Sielunkumppani
16
400
Vastaukset
- Kaikki ei ole niin
Ei, vaan älyllistäminen koskien jotakin asiaa, tarkoittaa ettei se juuri sillä hetkellä koske ihmistä oikeasti, vaan niin on annettu ymmärtää tai ihminen miettii sitä asiaa, siinä siis pyritään purkamaan ehdollistamiskuormaa omasta niskasta pois tai tuomaan asiaan toisen tulokulman, sillä yleensä asioihin on monta näkökulmaa, jota voi lähestyä monesta tulokulmasta. Tuon verran pitäisi ymmärtää.
- Pakkohan se on sanoa
Sanoisin, että jotta tuollaiseen oikeasti voisi vastata, niin vastauksien pitäisi tulla niiltä, jotka ovat menneet yhteen ja eläneet sielunkumppaneidensa kanssa oikeassa elämässä.
Ei vaan siten, että on kokenut jotain ihmisen kanssa, joka jollain tavalla tuntuu juuri sopivalta, ja se sopivuushan tulee kullekin ihmiselle eri matsaavuuksien mukaan, miten kenenkin luonne/sielu sekä itsensä että toisen määrittelee.
Vasta toisen arvostaminen, eläminen yhdessä määrittelee sen, mistä oikeasti on kyse. Sillä tuollainen vaatii vahvaa molemminpuolista arvostusta ja kunnioittamista, jotta se olisi totta tai konkretisoituisi, muutenhan se vaan on sillä tasolla, että toinen jotenkin matsaa ajatuksiin henkilöstä jonka kanssa voisi harkita lähempää suhdetta.
Herkästi monet haluavat luokitella sekä omansa että valitettavasti myös muiden tutustumisvaiheessa olevat asiat elämää suurimmiksi rakkaustarinoiksi, vaikka niistä puuttuu ne tekijät, jotka sen mahdollistaisivat.
Romeo ja Julia saagaa, kun jo pelkät puitteet (ympäristö) luovat ylimääräistä draamaa. Pateettista, jossa kieltäydytään näkemästä niitä tekijöitä, mistä draama muodostuu, vaan halutaan elää kiihkeä "rakkaus" dramaattiseen loppuun asti (vaikka yksipuolisesti, mitä tietysti osittain romeo/julia tarinakin on), millä taas ei ole mitään tekemistä yleensä ihmisten suhde käsitysten kanssa.
Tuo sielunkumppanuus asia ei mielestäni ole suoraan verrannollinen tuohon pateettiseen rakkauskäsitteeseen, sielunkumppanithan voivat olla vain ystäviäkin ym. jotta siitä muodostuisi rakkaussuhde, pitäisi olla myös vetovoimaa, intohimoa jne. mutta sielunkumppanuutta ei voi tuntea ihmiseen, joka unohtaa reaalitodellisuuden tapahtumat tai toimii edesvastuuttomasti toista kohtaan, jolloin se koko kuvio romahtaa, eikä toisesta ole jäljellä sitä ominaisuutta, mikä on alunperin kääntänyt katseen toista kohtaan, mikään romeo/julia käsite ei ole kovin houkutteleva.
No, ei tämäkään ollut vaadittua pehmo osastoa, -oot mielessäin ain, oot ihana, kaipaan sua viereen jne. ei, en vaan tunne tuollaista tai tuolla tavalla. Vain aidosti ja sydämellisesti avoimesti arvostuksen osoitus voi osoittaa jotain, nuo yllämainitu lauseethan ovat vain samanlaisia lauseita, mitä on missä tahansa saagassa, kirjassa tms. vain teot merkisevät, jos niitä ei ole, se kertoo oleellisen asianlaidoista.- justjoohh
just, ja pitihän taas tää monimutkaisuuden maailmanmestarin vastata, huoh...
- Sinä se oot!
justjoohh kirjoitti:
just, ja pitihän taas tää monimutkaisuuden maailmanmestarin vastata, huoh...
Laitan sitten tekstiviestillä intiimimmät paljastukset soveltuville IRL, sovitaan näin. Tämähän on "keskustelupalsta", johon ei edes muunlaiset viestit ole sopivia tai sovellu, vaikka sellaisia suurin osa näyttää olevankin.
Ei sinullakaan keskustelun aiheeseen ollut sanottavaa. Laita puh. nrosi tai maili osoite niin voin säveltää sinne vähän suorempia tuntemuksia? vai onko halua ihan todelliseen keskusteluyhteyteen jonkun kanssa, vai keskustellaanko jostain aiheesta yleisesti ottaen ei hlötasolla?
Ties vaikka oltasiin "sielunkumppaneita" kun noin hyvin huumorilentää.. - Sääli
Sinä se oot! kirjoitti:
Laitan sitten tekstiviestillä intiimimmät paljastukset soveltuville IRL, sovitaan näin. Tämähän on "keskustelupalsta", johon ei edes muunlaiset viestit ole sopivia tai sovellu, vaikka sellaisia suurin osa näyttää olevankin.
Ei sinullakaan keskustelun aiheeseen ollut sanottavaa. Laita puh. nrosi tai maili osoite niin voin säveltää sinne vähän suorempia tuntemuksia? vai onko halua ihan todelliseen keskusteluyhteyteen jonkun kanssa, vai keskustellaanko jostain aiheesta yleisesti ottaen ei hlötasolla?
Ties vaikka oltasiin "sielunkumppaneita" kun noin hyvin huumorilentää..Sul on varmaan tosi paha olla kun oot aina niin nega.
- Silkkaa roskaa
Sääli kirjoitti:
Sul on varmaan tosi paha olla kun oot aina niin nega.
Keskustellaanko me oikeasti jostakin? näiden "nega" asioiden suhteen ollaan kovin hlökohtaisia, mutta muuten ollaan kuin ei tiedettäisi mistään mitään, eikä varsinkaan tunneta, mutta tuo "aina" antaa sellaisen vaikutelman kun oltaisiin ihan useinkin normaalissa kanssakäymisissä, vai ollaanko? vai onko kyse asioiden esille tuomisesta ja niihin vastauksien tai edes ymmärryksen saamista, luultavasti. Toki tämä on "teidän" palsta, eikä sitä sovi sotkea mitenkään, muuta kuin puhumalla pehmosia, antamalla tietynlaisen vaikutelman.
Ken sitten minkäkin roskan parissa viihtyy.
- 16+9
Musta sielunkumppani naiselle on aviomies, johon voi luottaa. Nainen on usein luotettava sydänystävä. Tämä on minun tilanteeni.
- Outo tunne
Huolimatta siitä että nyt salamat vähän lentelevätkin niin tarkennan vielä omaa aloitustani: itse käsitän tämän ilmiön sellaiseksi, että siihen ei välttämättä liity varsinaista halua elää toisen kanssa tai "kaipaan sua viereen" -tyyppistä halua. Mikäli vaikka olisi erossa vuoden niin seuraavan kerran tavatessaan tuntisi samaa syvää yhteenkuuluvuutta. Toisaalta sydänystävyydestä tämän erottaa se, että ihmisten välillä on ehkä eroottinenkin lataus, joka välttämättä ei koskaan johda mihinkään. Sielunkumppanuus olisi ikään kuin itseriittoinen siinä mielessä että se vain on, tähtäämättä mihinkään "tavoitteeseen" (seksi, yhteiselämä tms.). Toisaalta voi olla että myös pelätään kaiken menevän pilalle, joten tästä syystä fyysistä läheisyyttä ei koskaan tule.
- tunne hiipii taas
Samaa mieltä!
- Tie luoksesi?
Maailmahan tuntuu arjen keskellä monesti hyvin valmiilta tai ainakin omat elämän kuviot vakiintuneilta. Sitten sitä ikäänkuin herää kokemaan jonkun ennestään tuntemattoman ihmisen hyvin voimaakkaasti. Tuntemattomasta ihmisestä välittyy vahvasti jotakin joka saa yhteyden sisimpääni. Se on jo arvokas kokemus, ilman mitään romantisointia. Toki yleensä syntyy halu tutustua paremmin tuollaiseen ihmiseen ja toive, että yhteys voisi synnyttää jotakin uutta ajattelua, avartumista, kokemusten vaihtoa tms. Jos ihminen vielä on erityisen viehättävä, johon tuntee vetoa myös muuten, tämä uusi tuttavuus alkaa vallata ajatukset ja synnyttää kaipauksen päästä lähelle häntä. Voi myös ajatella, että hienoa, että elämä tarjoaa tälläisiä kohtaamisen hetkiä, jotka antavat tunteen siitä, että elää ja on hereillä. Kaikkea ihanaa ei tarvitse omia tai yrittää saada haltunsa. Mutta tässä minulla ainakin on kasvun paikka.
Enkä lopulta tiedä, miten toinen asian kokee, onko yhteyden kokemukseni sittenkin yksipuolinen, liioittelenko ajatuksissani, olenko hakoteillä?- 15+16
Halu päästä lähelle = halu koskettaa toista sielun tasolla? Eri asia kuin seksuaalinen yhteys, ainakin mun mielestä. Sielujen välillä voi olla niin vahva energialataus, että sen mieltää seksuaaliseksi, vaikka kyse on muusta. Käsitteet vain loppuvat kesken? Tämän maailman selitysmallit eivät oikein meinaa riittää eikä oikein tiedä, miten pitäisi toimiakaan? Sielua voi koskettaa niin monin tavoin... joskus niin vähäinenkin ele voi olla niin käsittämättömän paljon!
- 10+18
Sielunkumppanuus tuntuu aika mahtipontiselta käsitteeltä. Kuitenkin luulen ymmärtäväni, mitä ap ajaa takaa... Olen ollut onnekas, sillä elämässäni on useita kokemuksia ihmisistä, jotka ovat tulleet elämääni täysin odottamatta ja sellaisessa ulkoasussa, jota en olisi osannut kuvitellakaan. Ulkoasulla viittaan mahdollisimman laajasti niihin puitteisiin, joissa olen kyseisiin ihmisiin törmännyt.
Yhdistävänä tekijänä on tosiaan ollut se ihmeellinen tuttuuden tunne ja valtavan voimakas kiintyminen verraten lyhyen tutustumisen jälkeen. Ja se, että vaikka kuinka on pyrkinyt suhteesta eroon ("sielunkumppanuus" ei siis ole aina mikään helppo suhde!!), se ei ole onnistunut. Joku suurempi voima on ajanut aina yhteen ja pitänyt siinä, kunnes aika on tullut täyteen ja tehtävä viety loppuun. Nämä on tietysti vasta jälkipäin todettavissa olevia asioita, mutta tavallaan sen on tiedostanut jo silloin siinä hetkessä: tämä suhde on jotain erityistä ja nähtäväksi jää, mihin se johtaa...
En usko, että pystyn määrittelemään, mikä mun roolini mahdollisesti on ollut näille toisille osapuolille heidän sielullisen kehityksensä tai elämänsä kannalta, mutta pystyn hyvinkin tiedostamaan, mikä heidän roolinsa on ollut mun elämässä. Suuria asioita, ja arvostan niitä joka päivä yhä enemmän. Ehkä eniten arvostan sitä, että kokemusteni myötä mulle on tullut vahva usko siihen, että tämä elämä on tarkoitettu elettäväksi ja ettei meillä ole mitään hätää... Suuret tunteet ovat elämää parhaimmillaan ja ne on tarkoitettu jaettavaksi. - Jaettu matka
Hei 15 16, Kirjoitit:
" Halu päästä toista lähelle= halu koskettaa toista sielun tasolla , eri asia kuin seksuaalinen yhteys."
Olen samaa mieltä kanssasi; itse asiassa tuo sielullinen yhteys voi olla paljon intiimimpää lähelle pääsemistä kuin seksuaalinen. Tämä mielestäni selittää myös sen, etteivät jotkut uskovat tarvitse elämäänsä seksiä, kun elämässä on tyydyttävä sielullinen yhteys.
ja 10 18: Kyllä, elämä on tarkoitettu elettäväksi, tunteet ovat tarkoitettu jaettavaksi. Mutta miten tehdä se ilman sotkuja ja vääriä väliintulemisia? Vai pitäisikö antaa ihmisille se mahdollisuus, että he ottavat vastaan sen mitä tarvitsevat/haluavat ja antavat asioille omassa elämässään sen tilan, minkä itse valitsevat? En voi päättää toisen puolesta mitä mikin hänelle on.- 10+18
Sotkut ja väärät väliintulemiset ovat kai aika pitkälle seurausta omistamisenhalusta? En tarkoita, etteikö millään sitoumuksilla olisi mitään merkitystä, mutta totean vain, että ihmisten luomat sopimukset ovat lopulta aika voimattomia sielutason ilmiöiden edessä. Vai onko näin? Käytännön tasolle vietynä vaatii varmaan aika suurisieluista asennetta ja henkistä ymmärrystä, että toisaalta antaa toiselle vaaditun tilan ja että toiselta puolen osaa erottaa, mikä on sielullista yhteyttä ja mikä maallisempaa hmmm... no, sanotaan nyt vaikka halua. Mulla ei oikeasti ole vastauksia, mutta peilaan vain omiin kokemuksiini. Virheitä tulee, mutta virheiden pelossa jää helposti elämä elämättä...
- Samuel23
Joo, mulle kävi yhden kundin kanssa ihan samoin. Istuttiin ja vietettiin iltaa samassa pöydässä ja alettiin juttelee ihan niitä näitä...uskomattoman hyvältä tuntui. Syviä katseita molemmilla, suoraan silmille..
Mun huulilla oli sana, jota en ehtinyt sanoa, sille kun hän kävi ehdottaa
kiinnostaisko mua ottaa pilvee..mä häippäsin ja hyppäsin taxiin ja sanoin, ettei se ole mun juttu.
Läksin kotiin ja petyin, kuinka noin mukavan kundin taustalta tuli tuollainen juttu.
No, mukava kaveri ja toivoisin tapaavani hänet taas uudestaan! - darlanda
Mulle on sielunkumppanuusfiiliksiä ollut muutaman kerran. Ekat ovat olleet miehiä, nyt tämä viimeisin nainen. Tunne on ollut tosi voimakas ja inspiroiva. Kaikki ovat suhteina karahtaneet siihen, että aika tai paikka on ollut väärä tai jompikumpi ei ole pystynyt tarjoamaan toiselle sitä mitä tämä ansaitsisi. En ole jakanut näitä sielunkumppanuustuntemuksiani sanallisesti näiden tyyppien kanssa, se on tuntunut liian nololta tai takertuvalta. Jonkinnäköinen suhde on ollut kaikkien näiden kanssa: joko väliaikainen fyysinen tai hedelmällinen keskustelusuhde tai avioliitto tai syvä ystävyys. Jokainen kohtaaminen on antanut paljon; sysännyt minua eteenpäin ajatuksissani, haastanut kohtaamaan rajani, avannut fyysisesti jne jne.
Olen ylipäänsä sitä mieltä että meille tuputettu yltiöromanttinen käsitys rakkaudesta ja sielunkumppanuudesta on harhaa. Totuus on paljon monisyisempi, rikkaampi ja mielenkiintoisempi, niinkuin aina! Sielunkumppanuustunne ei takaa onnea. Se voi kertoa sielun halusta muuttua, ehkä avoimuudesta ja aidon kohtaamisen kaipuusta. Sielunkumppaneita voi olla useampi kuin yksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti27517546Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245645- 1212631
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172135Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361788Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111040- 59970
Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45933Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32931