Ottakaa mallia omasta tarinastani. Se kuuluu näin:
Ostin vähäisillä säästöilläni -84 pienen n. 30.000 markalla yksiön vanhasta keskustan kerrostalosta poikamiesasunnokseni. Velkaa ei tarvinnut ottaa, vähän olin saanut sukanvarteen säästettyä. Asustelin siinä viitisen vuotta, ja myin pois kämpän rumaan 180.000 markan hintaan alkuvuodesta -90. Rahaa tuli kaupasta niin, että ranteita pakotti.
Muutin vuokralle kerrostalokaksioon. 90-luvun lama puski päälle, työkaverit tuskailivat 20-25% asuntolainan korkojen kanssa. Minä nostin 18 %:n talletuskorkoa asuntoni myyntirahoille. Asustelin siinä vuokrakaksiossa kolmisen vuotta, kunnes 1993 huusin pakkohuutokaupasta itselleni rivitaloneliön n. 220.000 markalla. Asunto oli -89 rakennettu ja alkuperäinen asukas oli siitä silloin maksanut n. 650.000 markkaa. Naimisiinkin olin muuten ehtinyt tällä välillä.
2007 myytiin vaimon kanssa tuo rivitaloasunto pois n. 245.000 eurolla. (Ruma hinta, ainakin omasta mielestäni.) Muutettiin vuokralle (850 e/kk) kolmen huoneen luhtitaloasuntoon. Ihan siedettävä luukku muutaman vuoden asumiseen - ei mitään erityistä moitittavaa.
Pari vuotta tuosta, vuonna 2009, ryhdyttiin vaimon kanssa katselemaan asuntomyynti-ilmoituksia ja löydettiin sen vanhan rivitaloasuntomme nurkilta 1995 rakennettu kelpo omatonttinen omakotitalo (165 m3 kaksi autotallia 1500 m2 tontti). Jätettiin siitä pilkkatarjous ja hetken päästä istuttiinkin saman pöydän ääressä myyjien ja kaupanvahvistajan kanssa. Hinnaksi tuli 220.000 euroa varainsiirtovero.
Nyt asutaan omakotitalossa esikaupunkialueella. Myyntivoittoa on asuntokaupoissa vuosien myötä tullut n. 4500 euroa ja KAUPANPÄÄLLE uudehko omakotitalo.
Että ei sitä asuntoa velkarahalla pidä rahoittaa - vaan maltilla, ostamalla ja myymällä oikeaan aikaan!
Ostin vähäisillä säästöilläni -84 pienen n. 30.000 markalla yksiön vanhasta keskustan kerrostalosta poikamiesasunnokseni. Velkaa ei tarvinnut ottaa, vähän olin saanut sukanvarteen säästettyä. Asustelin siinä viitisen vuotta, ja myin pois kämpän rumaan 180.000 markan hintaan alkuvuodesta -90. Rahaa tuli kaupasta niin, että ranteita pakotti.
Muutin vuokralle kerrostalokaksioon. 90-luvun lama puski päälle, työkaverit tuskailivat 20-25% asuntolainan korkojen kanssa. Minä nostin 18 %:n talletuskorkoa asuntoni myyntirahoille. Asustelin siinä vuokrakaksiossa kolmisen vuotta, kunnes 1993 huusin pakkohuutokaupasta itselleni rivitaloneliön n. 220.000 markalla. Asunto oli -89 rakennettu ja alkuperäinen asukas oli siitä silloin maksanut n. 650.000 markkaa. Naimisiinkin olin muuten ehtinyt tällä välillä.
2007 myytiin vaimon kanssa tuo rivitaloasunto pois n. 245.000 eurolla. (Ruma hinta, ainakin omasta mielestäni.) Muutettiin vuokralle (850 e/kk) kolmen huoneen luhtitaloasuntoon. Ihan siedettävä luukku muutaman vuoden asumiseen - ei mitään erityistä moitittavaa.
Pari vuotta tuosta, vuonna 2009, ryhdyttiin vaimon kanssa katselemaan asuntomyynti-ilmoituksia ja löydettiin sen vanhan rivitaloasuntomme nurkilta 1995 rakennettu kelpo omatonttinen omakotitalo (165 m3 kaksi autotallia 1500 m2 tontti). Jätettiin siitä pilkkatarjous ja hetken päästä istuttiinkin saman pöydän ääressä myyjien ja kaupanvahvistajan kanssa. Hinnaksi tuli 220.000 euroa varainsiirtovero.
Nyt asutaan omakotitalossa esikaupunkialueella. Myyntivoittoa on asuntokaupoissa vuosien myötä tullut n. 4500 euroa ja KAUPANPÄÄLLE uudehko omakotitalo.
Että ei sitä asuntoa velkarahalla pidä rahoittaa - vaan maltilla, ostamalla ja myymällä oikeaan aikaan!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nykyisin asuntojen hinnat on niin korkeat, että normaalipalkalla et saa millään alle 10 vuodessa säästettyä rahaa niin paljon, että saisi velatta ostettua asunnon. Et varsinkaan Helsingissä, missä huonokuntoinen remonttia vaativa 20 neliön yksiö maksaa vähintään 100.000 euroa. Etenkin nykyisillä vuokratasolla ei säästäminen yksinkertaisesti onnistu (harva maksaa Helsingissä vuokraa alle 500e/kk edes pikkuisesta yksiöstä), ellei sitten asu vanhempiensa hoivissa. Muista, että jotta haluaa edes sen surkean yksiön, täytyy säästää vähintään 800e kuussa 10 vuoden ajan, jos siis sijoittaa rahan kohteeseen jonka arvo nousee vähintään yhtä paljon kuin asuntojenkin arvo. Muualla toki voi riittää 400e kuussa 10 vuodessa samaan yksiöön.
Hometalossa taidat asua kun noin sekavia puhut. Huom 1998 vasta tuli laki vesieristämisestä, joten tutki nurkkasi jotta pääset astmasta ja ihottumista eroon :) raha ei korvaa terveyttä. Etsin asunnon ja asun asunnossa asunnon terveellisyyden ja turvallisuuden mukaan, enkä ole lähtenyt keinottelemaan. haistakaa home :)
Ilman velkaa ei ole toivoakaan päästä enää omaan. Vuonna 1984 velkaraha oli paljon tiukemmassa kuin nyt, joten pienelläkin käteissummalla saattoi päästä omaan käsiksi. Ihmettelen tuo 30000mk:n hintaa, koska vuonna 1980 tuo oli vanhempieni ostamasta kaksiosta pankin vaatima säästetty osuus eikä kyse ollut todellakaan mistään arvotalosta vaan sen ajan tyypillisestä neukkukuutiosta eikä edes Helsingissä. Nykyään ei keskipalkkainen pysty säästämään edes yhtä nopeasti kuin mitä asuntojen hinnat nousevat.
Voitin lotossa päävoiton 10 vuotta sitten. Ostin velattoman omakotitalon.
Pyrkikää tekin tähän jos osaatte.
Sulta unohtui mainita, että kiinteistövälittäjän palkkioihin ja varainsiirtoveroihin paloi muutama kymppitonni.
30 000 mk pienestä yksiöstä -84.
Isäpappani osti okt:n 30 km Helsingistä -79 ja se maksoi 20 000 mk.
Aika hurja nousu viiidessä vuodessa...?
No joo. Jollakin on tietysti käynyt mäihä ja on sattunut myymään vuonna 90 oikealla hetkellä ja sai ostettua uuden vasta romahduksen jälkeen muutama vuosi myöhemmin.
Mutta näiden tuurimenestyjien pohjalta kymmenettuhannet, ellei sadat tuhannet nuoret ovat pilanneet tulevaisuutensa, kun ovat jääneet odottamaan ensimäisen ostoa seuraavan romahduksen jälkeen, jota ei vaan taida tulla heidän elinikänsä aikana.
Ihan turha alkaa keinottelemaan ostamatta jättämisellä, siillä se suunnitelma kusee 98%:n todennäköisyydellä.
Ajoissa ostamalla tekee parhaan tilin ja epäonnistumisen vaara on pieni.
On muuten hyvä tarina siitä, kuinka kaikki joka menee ylös, tulee myös alas.
Ainoastaan asuntojen hinnat jatkavat tasaisen maltillista nousuaan aina. Rommausta ei tule.
Et tainnut lukea ketjun aloittajan kirjoitusta siitä, kuinka asuntojen hinnat ovat aikojen kuluessa jo monta kertaa rommaneet.
Ainut asia on että Suomen väestöpyramidi on niin vinoutunut että tulevaisuudessa ei ole pikavoitot kovin todewnnäköisiä johtuen siitä että asuntomarkkinoille tippuu koko ajan palvelutaloihin/vanhainkoteihin siirtyviä ihmisiä. Suomessa alkaa pian olla ylitarjontaa monen tyyppisistä ja kokoisista asunnoista uusista ja vanhoista. Tästä kiitos aborttilakien jotka ovat pistäneet paljon vauvoja hengiltä ja näin tuottaneet tilanteen että myyjiä on oispa vaan ostajiakin.
Taitaapi olla seuraavan 10 vuotta ostajan markkinat. Myyjät kilvan laskee hintojaan että pääsisivät eroon läävistään. Ongelmaksi muodostuvat etenkin vuokra maalla olevat asunnot/taloyhtiöt joiden vuokria kunta haluaa korottaa tulojen saamiseksi.
Kun ostat mieti mitä ostat. Vuokratontti on kun asuisit vuokralla!
Loppukaneettina mainittakoon vielä että Suomessa asunnoista 2/3 osaa kärsii kosteus/homeongelmista.
Vaaran vuodet omakotitalot alle 1990: 80 luvun taloissa aasbestia aikaisemmissa kuttaperkkalaatu ja tuotteiden laatu.
Kerrostaloissa 2000 -2005 ainut järkevä haarukka aikaisemmissa joko isoja remontteja tai muita mokia ja myöhemmät tehty kiirellä
rivitaloissa samat kuin edellämainituissa.
Eli ostaminen Suomessa on taitolaji. Jos ei halua 20 vuotta maksaa paskasta
En tiedä mistä päin Helsinkiä sait 30,000 markalla asunnon 1984.
Isäni osti 1976 (en tiedä hintaa) 32 m2 yksiön Helsingin Meilahdesta ja möi sen 1979 muistaakseni liki 80,000 markalla. Isäni kehui saanneensa hurjan voiton.
Syksyllä 1979 vaihdoimme perhe asuntoa ja isäni osti todella kehnossa kunnossa olevean 4h k (87m2) Munkkiniemestä. Siksi hinta oli niinkin alhainen kuin 235,000 markkaa kun yleisesti hinnat oli 260-300,000 mk vastaavakokoisesta. 1984 oli Suomi jo menossa jyrkkään nousukauteen ja siksi ihmettelen noinkin alhaista hintaa.
Ootko muuten tullut ajatelleeksi, että Suomessa on paljon muitakin paikkoja kuin Helsinki?
Ja varsinkin, kun tuossa jutussa ei edes mainita sanallakaan Helsinkiä...
Oikeassa olet. Tuon Helsingin nappasin vahingossa toisen kommentista. Pahoittelen virhettä..
Oma tarina.
Ostin työttömänä Tampereela v -93 yksiön hintaan 100t mk
Kela maksio lainan korot ja vanhemmat takaajina.
Myin pois 2 päästä hintaan 130tmk ja ostin kaksion 150tmk
toiseltapuolen Kalevaa. Asuin siinä 2 vuotta, tein pintarempan ja ostin taas isomman huonokuntoisen kaksion lähempää keskustaa 180tmk . Myin ensimmäisen pois 220t mk ja ostin sillä helsingistä saunallisen yksiön. Laiton Tampereen kaksion vuoralle. Siinä vaiheessa olin jo töissä.
Myin toisen Tampereen kaksion pois 3v päästä 350t mk ja ostin uudiskohteen Helsinkistä kerrostalo 550tmk.
Laiton Helsingin yksiöön vuokralaisen. Asun 4v uudiskohteessa ja tuli eurot ja tämän hinta nousi 135t euroon myydessä ja ostin taas uudiskohteen Vantaalta 142teuroa. Sama kuvio jatkui eli vanha vuokralla ja uutta kehiin ja nyt tällä hetkellä 3 uudiskohdetta Pk-seudulla yhteenkään ei ole pitänyt säästää vaan tyhjästä aloitettiin.
Ei muuta.
Itse ostin 2002 rivitalo huoneiston 3h k (80m2) 70.000 euron hintaan. Nyt huhtikuussa myin asunnon 123.000hintaan ja muutin omakotitaloon, n:1,5km päähän (190m2) josta maksoin 125.000.