Omista uskomuksista

En määrittelisi itseäni uskovaiseksi, en edes "luonnonuskovaiseksi". Mun on tavallaan mahdotonta uskoa mihinkään ihan täysin, saatikka sitten pitää itseäni uskossa ja harjoittaa säännöllisesti jotain rituaaleja.

Uskonnoista luonnonuskonnot on kuitenkin kaikkein läheisin käsite minulle. Kun kristityt sanoo rakastavansa herraansa jumalaa yli kaiken, niin minulle luonto on kaikkein rakkainta ja tärkeintä maailmassa. Me kaikkihan olemme osa luontoa. Miksi siis rakastaa yhtä kohdetta enemmän kuin mitään muuta, kun voi rakastaa luontoa, johon me kaikki ihmiset, sekä eläimet, metsät ym. kuuluu.
Liikun paljon luonnonhelmassa. Vietän aikaa istuskellen metsässä tai niityllä. Minulle metsässä mietiskely/meditoiminen tuottaa yhtä suurta nautintoa, kuin rukoileminen kristityille. Auringonpaisteesta, tuulesta ja metsänhuminasta nauttiminen tuo esille parhaan puoleni ja vahvistaa rakkauden ja onnellisuuden tunnetta.
Täytyy tunnustaa, että harjoitan epäsäännöllisesti erilaisia rituaaleja, joista osa on jo ennestään tuttuja luonnonuskonnoista.