Minkälaisia tapaamisia ehdotatte

Itsellä on ollut pian seitsemän vuotta vuoroviikko järjestely ja mielestäni toimiva. Vaikeaksi menee sitten kun koulu alkaa.

Tee niinkuin minä! kun erottiin niin en senjälkeen ole lapsiani nähnyt eikä paljon kiinnostakkaan!

On lapselle tommonen reissaaminen raskasta. Kokemusta on, terapiaan joutuu lopulta. Lapsen etu olisi pyrkiä muuttamaan, niin että välimatka on mahdollisimman lyhyt jo koulunkin takia.

Ei ehdottomasti viikko-viikko systeemiä, en suosi sit muutenkaan ja teillä on sen verran välimatkaa, ettei lapsi jaksa viikon välein tuollaista rääkkiä.

Meillä etä asuu 2km päässä ja tapaa lasta viikolla vapaapäivinään (lapsi hänellä yökylässä) ja 6vkon välein viikonloppuisin. Vuorotyä, joten erittäin hankala suunnitella mitään kovin paljon aiemmin, viikonloppuvapaa molemmilla 6vkon välein.

Kuinka pieni lapsi teillä on? Oletteko isän kanssa kuinka hyvissä väleissä? Jos tulette toimeen, isä voisi vaikka alkuun vapaapäivinään tulla teidän luo ja viettää lapsen kanssa aikaa.

Sinuna kuitenkin olisin miettinyt tuota muuttoa ihan lapsen kannalta, aika hankalaksi tuo tapaaminen tuollaisella välimatkalla menee. Ei ihan yhden yön kyläilyjä lapsi isälleen pääse tekemään. :/

Kun lapsemme olivat eron jälkeen 3v. ja 1v., ja muutimme reilun 200km:n päähän, sovimme tapaamiset joka 2. viikonloppu tapahtuviksi. Tuolloin isä tuli meille kotiin lasten luokse ja minä menin tuttaviin/ sukuloimaan/ omiin rientoihin. Ei ollut kivaa lähteä aina kotoa, mutta lapsille tuo oli ideaali.. heidän ei tarvinnut reissata pitkiä matkoja, eikä isänkään. Jatkoimme noin pari vuotta, ja sitten he alkoivat matkustaa isän luokse isän hakiessa lapset meiltä kotoa.

Huh. Meillä on lapset 7- ja 4 vuotta, välimatkaa ehkä puoli kilometriä, hyvät välit, lapset viikko/viikko, silti koen sen lasten puolesta raskaana.:-/ Mieskin on pyöritellyt mielessään muuttoa kotipaikkaansa n. 50 km päähän, mutta ei aio tehdä sitä, koska ei voisi olla niin paljon lasten kanssa.

Kannattaa kysyä isältä itseltään, miten hän haluaa tavata lasta. Me täällä emme tunne isän ja lasten välistä suhdetta. Ensinnäkin jos näit lasten edun mukaiseksi viedä heidät 200 km:n päähän toisesta vanhemmastaan, on kai oletuksena että tässä toisessa vanhemmassa on jotain vikaa, alkoholismia tms.? Muuten ei kai kukaan tekisi tällaista.

Viikko, viikko ei todellakaan onnistu, kävisikö hän aina joka toinen viikko toisella paikkakunnalla koulua? Jos nyt tottuu viikko-viikko systeemiin, niin koulun alku jännittää muutenkin, saati sitten ero toisesta vanhemmasta yht'äkkiä siihen samaan syssyyn. Koulu on siis jo alun alkaen p**ka.

Lukaisin viestejä ja huomasin tuossa erään, joka kirjoitti että isä tulee lasten kotiin vuorollaan lasten luokse ja äiti lähtee omiin rientoihinsa tai sukaulaisiin. Äiti kirjoitti että ei oikein miellyttävä asia lähte, siinä hän on oikeassa, sillä pienille lapsille se on hirvittävää muuttaa viikottain tai viikonloppuisin ihan toiseen paikkaan. Tätä pitäisi vanhempien aina erotessan ajatella, kuinka lasten asia hoidetaan ja onko ero ainut mahdollisuus. Olisiko sittenkin jokin muu keino saada perhe pidettyä koossa , esim. käyttää enemmän lastenhoitoapua ja mennä virkistymään yhdessä, jotta näitä kylmiä kausia ei tulisi tai ainakin olisivat vähemmän kylmia, sillä ne vähenevät, kun lapset kasvavat.