On kevät, ma synnyin silmukastain.
Kiitos Herra, valontuoja, taivahissa,
elonluoja kuolevaisten.
On edeissäin koitos jok'ikisen.
Mutt' Herrain, valontuoja, taivahissa,
lupas mulle elämän,
ikiaikaisen.
On kesä.
miks piinaat mua myrskytuuli?
koht putoan ennen aikojani.
Tyyntyy myrsky.
väistyy pilvet.
Kiitos Herra, valontuoja, taivahissa,
Sa mun vaikerruksein kuulit,
mursit pilven, syvän ojani.
Mun rinnassain on reikä, toukan tekemä,
Herrani, valontuoja, taivahissa,
Missä olet? En näe.
Auta minua!
Onko tämä vain houkan unelma? -
Turha elämä?
Aika parantaa haavat, sanotaan.
Mutt' silti rinnassain on reikä,
joka olemassaolollaan piinaa metsässä kulkijaa.
Miks piinaat mua myrskytuuli?
Mut Herra koht pelastaa.
Ei tyynny myrsky.
Ei väisty pilvet.
Pysyy myrsky, tuhontuoja, taivahilla,
se mut varmasti kuuli,
ei vain jaksa välittää.
On syksy.
Heikkenen, koht putoan.
Herrain, valontuoja, taivahissa.
Missä olet? auta mua.
Etkö näe, kärsin!
Missä olet? En näe.
Valollas elämää loit,
kuin kaunis laulun säe,
mutt' jäljellä on enää kuolon koit.
Putoan.
Herrain, valontuoja, taivahissa
lupasit mulle iankaikkisen elämän,
etkö näe, että putoan?
Missä olet, valheellinen ruoja?
Edessäin kova maa, mietin:
"Tätäkö se oli? Isku iskun perään.
maa lähestyy
Entä sitten? Houkan unelma.
KOHTA
tuntuu ontolta, rinnassain yhä reikä
OLEN
sydämein kohdalla
VALMIS."
Kiitos Herra, valontuoja, taivahissa,
elonluoja kuolevaisten.
On edeissäin koitos jok'ikisen.
Mutt' Herrain, valontuoja, taivahissa,
lupas mulle elämän,
ikiaikaisen.
On kesä.
miks piinaat mua myrskytuuli?
koht putoan ennen aikojani.
Tyyntyy myrsky.
väistyy pilvet.
Kiitos Herra, valontuoja, taivahissa,
Sa mun vaikerruksein kuulit,
mursit pilven, syvän ojani.
Mun rinnassain on reikä, toukan tekemä,
Herrani, valontuoja, taivahissa,
Missä olet? En näe.
Auta minua!
Onko tämä vain houkan unelma? -
Turha elämä?
Aika parantaa haavat, sanotaan.
Mutt' silti rinnassain on reikä,
joka olemassaolollaan piinaa metsässä kulkijaa.
Miks piinaat mua myrskytuuli?
Mut Herra koht pelastaa.
Ei tyynny myrsky.
Ei väisty pilvet.
Pysyy myrsky, tuhontuoja, taivahilla,
se mut varmasti kuuli,
ei vain jaksa välittää.
On syksy.
Heikkenen, koht putoan.
Herrain, valontuoja, taivahissa.
Missä olet? auta mua.
Etkö näe, kärsin!
Missä olet? En näe.
Valollas elämää loit,
kuin kaunis laulun säe,
mutt' jäljellä on enää kuolon koit.
Putoan.
Herrain, valontuoja, taivahissa
lupasit mulle iankaikkisen elämän,
etkö näe, että putoan?
Missä olet, valheellinen ruoja?
Edessäin kova maa, mietin:
"Tätäkö se oli? Isku iskun perään.
maa lähestyy
Entä sitten? Houkan unelma.
KOHTA
tuntuu ontolta, rinnassain yhä reikä
OLEN
sydämein kohdalla
VALMIS."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos ajatuksista.
Sinun runoosi tein vastarunon.
Siitä tuli niin pitkä, ettei sitä vastausrunona ehkä kukaan olisi lukenut.
Siten käy kurkkaamassa..
Luoja loi
entä ihmisen työt
Hieno on runosi.
Ymmärtääkseni "vastalause" kriittisyyteeni ihmisen hyväuskoisuutta ja kristinuskon (sekä muiden uskontojen) lupauksia sekä jumalaa kohtaan?
Aivan mahtava ja puhutteleva.
Jokaisella oma tiensä, sinäkö sen tiedät, mikä kenellekin oikea? Jumalan roolliin itsesi asetat. Kaikki on jokaisen itsensä sisällä, mutta jokaisella vain omansa. Maailma jonka näet heijastaa sinua itseäsi, tunne itsesi ja opi siitä.