Parin vuoden ubuntu-käytön jälkeen vain yksi asia on jäänyt mieleen selvästi ärsyttävänä: jotkut ohjelmisto/plugin-asennukset on winkkariin verrattuna typerän hankalia. Lähinnä tulee mieleen Adobe Flash Player vai mikä sen nimi nyt onkaan. Winkkarissa on tottunut siihen, että masiina kysyy "haluatko asentaa", klik, klik, homma hoidettu. Linuxin kanssa pitää osata valita oikea asennuspaketti ja sen lataamisen jälkeen tehdä sudo-temppuja asennusta varten. Nix gut!
En pidä itseäni varsinaisesti kädettömänä tietotekniikan kanssa, mutta minun tekemiseni ja kiinnostukseni kohdistuvat lähinnä raskaan sarjan liiketoimintasovellusten kehittämiseen, nämä läppärin virittelyt ei kiinnosta pätkääkään. Miksi niitä on pitänyt jättää käyttikseen, joka kuitenkin on ilmiselvästi tarkoitettu ihan normikäyttäjille eikä vain nörteille?
En pidä itseäni varsinaisesti kädettömänä tietotekniikan kanssa, mutta minun tekemiseni ja kiinnostukseni kohdistuvat lähinnä raskaan sarjan liiketoimintasovellusten kehittämiseen, nämä läppärin virittelyt ei kiinnosta pätkääkään. Miksi niitä on pitänyt jättää käyttikseen, joka kuitenkin on ilmiselvästi tarkoitettu ihan normikäyttäjille eikä vain nörteille?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen asentanut vain ubuntu-restricted-extras paketin, niin flash päivittyy automaattisesti ilman mitään sudottelua.
Linux Mintissä tulevat kaikki kilkkeet oletuksena ilman mitään erillisiä asennuksia.
Ubuntussa pitää heittää päätteeseen vain kerran se yksi ainoa loitsu:
sudo apt-get install ubuntu-restricted-extras
Thats it
trolli. win7 on uusin ja toistaiseksi paskin windows. siinä kaikki on hankalaa jotta viettäsit mahdollisimman paljon aikaa windows-ympäristössä. ja ohase jännää ;D
Kuules, amis-pelle: en ole trolli. Enkä muuten ole samaa mieltä edes siitä, että Win7 olisi mitenkään "toistaiseksi paskin" (se kyseenalainen kunnia kuuluu Vistalle, jos antiikkinen Win 3.x ja sen edeltäjät jätetään kilpailun ulkopuolelle). Olen käyttänyt töissä Win7:aa nyt vuoden enkä ole havainnut siinä mitään hankalaa. Tuo Linux on kotikoneessa, lähinnä sen vuoksi, ettei tarvitsisi pyörittää niin raskasta virussuojausta.
Kiitos niille, jotka mainitsivat tuon restricted-extras -jutun; olin sen unohtanut, jossain aiemmassa versiossa sitä käytin. Mutta se ei oikeastaan riitä kumoamaan valitustani, koska winkkarissa ei tarvitse edes sitä yhtä kertaa komentorivillä käymiseen.
Kantani on edelleen se, että Ubuntu 11.04 on varsin hyvä ja ilman muuta parempi kuin Win7 starter (töissä käytän professionalia, joka on mielestäni todella hyvä), joka minulla oli tässä miniläppärissä ostaessa vakiona. Mutta siitä huolimatta Ubuntu vaatii käyttäjältä liian paljon (ei kovin paljoa, mutta silti liian paljon) temppuilua, jonka pitäisi olla täysin tarpeetonta. Siksi olen HIUKAN tympiintynyt, en totaalisen k**piintynyt :)
Täällä on pomona mkar ja hänen lakeislaumansa, ei kannata sörkkiä heidän palstaansa arvostelemalla täydellistä ubuntua.
"koska winkkarissa ei tarvitse edes sitä yhtä kertaa komentorivillä käymiseen."
Saahan sen restricted-extran Synapticinkin kautta. Mielestäni Windowsissa Flashin käyttöönotto on hankalampaa.
Kaiken lisäksi rest.-extras -paketissa tulee samalla muutakin, MP3-tuki, tuki salaamattomille DVD:lle, Flash ja tuleepa Microsoftin fonttejakin sekä jotain muitakin A/V -koodekkeja.
"Ubuntu vaatii käyttäjältä liian paljon (ei kovin paljoa, mutta silti liian paljon) temppuilua"
Ei sanoisi noinkaan, tietenkin aivan nollilta lähdettäessä ei voi tietää mitä pitää asentaa saadakseen haluamansa. Vaan uskallanpa väittää, että mikäli käyttäjä on riittävän oma-aloitteinen ja oppimishaluinen asentaaksen uuden ja itselleen tuntemattoman käyttiksen, ei Googlen käyttäminenkään liene ylivoimaista.
Ja tosiaan, Mintin käyttöönotto on vielä mutkattomampaa.
Ranskalaisten Ubuntuun tekemä viimeistely, eli Mintin käyttöönoton helppous olisi siinä mielessä opin arvoinen asia Canonicalille.
Mintissä kyse ole kyse vain ulkonäön stailauksesta.
Tiedätkö ketjun aiheesta mitään?