Irlanninsetterin urospennun kouluttamisesta

Mikään ekspertti en ole, mutta sen verran voin kokemuksesta sanoa, että setterille pitää olla luja, mutta liian ankara ei saa olla, koska kyseessä on melko herkkä rotu. 10 vkoa vanha pentu on ihan vauva vielä ja sille pitää antaa aika paljon anteeksi. Pureminen loppuu varmasti, kun hampaat ovat vaihtuneet. Siihen saakka ei auta kuin napakka kielto.Pieni puhuttelu tehosi omaan setteriini eli silloin, kun meno kävi aivan hurjaksi, otetaan tessua poskista kiinni ja tuijotetaan nenä nenää vastan tiukasti silmiin ja "puhutellaan". Vaikka koira ei puhuttelusta mitään ymmärräkään, on sen mielestä nöyryyttävää olla pakotettuna tuijottamaan silmiin. Oma setterini oli nuorena melkoisen huikentelevainen. Opetin sen tulemaan luokse ja pysymään lähellä siten, että pidin sitä irti ja kun koira meni liian kauas, kutsuin sitä, jos mitään ei tapahtunut, lähdin kävelemään pois tai menin piiloon. Ainakin meidän poika juoksi tuolloin hyvin nopeaan perään. Kumpikin tehoaa, kun koira luulee jääneensä yksin, säikähtää ja lähtee etsimään sinua. Sitten, kun koira tulee luoksesi, pitää muistaa kehua! Omalla koiralla tämä tehosi niin hyvin, että hän YHÄ lenkilläkin irti ollessaan jää odottamaan minua, kun on mennyt minusta kauas ja metsässäkin käy minut vähän väliä "etsimässä". Koira ei halua tulla jätetyksi yksin ja näin ollen muistaa ensi kerralla pitää huolen, että sinä et mene liian kauas : )
Pitää myös muistaa, että luokse tulemisen pitää olla koiralle aina iloinen ja myönteinen kokemus. Voin kertoa, että setterissä teille riittää varmasti tekemistä pitkäksi aikaa.Vielä yhdeksän vuotta vanhaakin setteriä joutuu "kouluttamaan". Oma setterini alkoi rauhoittumaan vasta 5-6 vuotta vanhana. Siihen saakka se riehui kuin pentu. Välillä meinasi mennä hermot, mutta setteri näköjään paranee kuin viini vanhetessaan ja nyt minulla on aivan mahtava koira, jota hienompaa kaveria ei voisi olla. Hienon valinnan olette tehneet.

Setteri on erittäin älykäs ja aktiivinen koira!Pitkästyessään, pitkään yksin ollessaan tai huomiota kerjätessän se keksii mitä ihmeellisimpiä tempauksia. Läpsäys ei ainakaan oman koirani kohdalla toiminut. Ennemmin suosittelen juuri puhuttelua. Luokse tuloa kannattaa opetella. Älä ikinä toru koiraa kun se tulee luoksesi, vaikka olisit joutunut odottamaan sitä pitkään. Se ei ymmärrä että torut sitä odottamisesta vaan luulee sen olevan rangaitus luokse tulemisesta. Silloin jos kutsut koiraa luoksesi eikä se tule, yritä ottaa siitä kiinni pannasta esim. kun se juoksee ohitsesi. Tällöin voit sitä torua. Äläkä oleta että se oppii kerrasta!!! Vaaditaan todella pitkää pinnaa, ettei hermostu pahasti setteriä kouluttaessa. Oma koirani tykkäsi esim. harrastaa sellaista, että jos oli aamulla lähdössä töihin ja käytti sitä vaan nopeasti pissalla, niin se jäi seisomaan muutaman kymmenen metrin päähän ähäkutti ilme naamallaan. "en varmaan lähe vielä sisälle" "ihan liian lyhyt lenkki". Siisä sitten tuijotettiin toisiamme helposti kymmenen minuuttia. Jos liikahdin koiraan päin se teki lenkin ja tuli takaisin ja jatkoi tuijottamista. Sitten se vaan jossain vaiheessa kyllästy ja tuli sisälle. Ei auttanu mikään maarittelu. Siltikään en olisi voinut toivoa parempaa kaveria!!! Eli siis onnea ja menestysta setterisi kanssa!!!