Koira ja parisuhde

Vaimo pitää koirista, minä siedän niitä. Nyt parikymmentä vuotta yhteiseloa , koiraa ollut ja mennyt ja viimeisen vanhuuden kuoleman jälkeen huokaisin josko se olisi ollut se viimeinen. Ei ollut joten olen nyt akaton ja koiraton.

Kun en nyt vaan pidä koirista, etenkään suojelulinjan, ja aamukuuden koirankusetuslenkki ei ole minun elämää. Olisiko tuohon sitten ollut muuta lääkitystä?
5115
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Mitä sä tänne tuut inisemään?! olet jo päätöksen tehnyt ja vaimokin on siihen varmaan tyytyväinen,kuten myös koiratkin.Jos sinua ei koiraharrastus kiinnosta so what? olisiko vaimon pitänyt luopua koirista sinun takiasi? tottakai sinäkin rupeaisit absolutistiksi jos vaimo olisi pyytänyt?
Meillä mies tietää,että jos vaatisi valitsemaan "minä tai koirat" niin se olisi mies joka lähtee.Miehiä tulee ja miehiä menee,mutta koirat on ja pysyy!
Minulla on koirat,hänellä moottorivehkeet.. minä en puutu niihin ja hän ei puutu minun koira juttuihin.Kompromisseja!

Äänestä

inisemään ?? jos kysyy asiallisesti niin saa asiattoman vastauksen. Tyypillistä tälle palstalle.

Äänestä
  • No miksi sitte tulla tänne jos tietää ettei täältä saa kunnolla vastauksia?
    Tämä palsta on täynnä säälittäviä uhoajia jotka uskaltavat vittuilla vain nimimerkin takaa...
    Kannattaa jättää tämä paikka ihan kokonaan kakaroille ja etsiä paikka missä
    saisi ehkä oikeasti rakentavaa keskustelua aikaan :)

    Äänestä

Miten ihmeessä sitten kestit koiria noin monta vuotta?
Olisihan sinun pitänyt se tietää että kerran koiraihminen on aina koiraihminen..
Jos olet kestänyt kaikki nämä vuodet niin mikä stoppi tuohon nyt yhtäkkiä tuli?

Mieheni ainakin tietää että jos tulee valinta hän vai koira niin koira jää...
Mies saa ottaa taulutv:nsä ja lähteä lätkimään.
Koirat eivät hylkää eivätkä petä. Koira on aina ystäväsi eikä jäkätä vastaan, suutu turhista... Eikä ole jatkuvasti vonkaamassa *illua!

Äänestä

No mikä ongelma?

Teit ratkaisun ja elät nyt sitten ilman koiraa ja vaimoa. Luulisi helpottavan?

Nää on näitä elämän valintatehtäviä:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


seuraavaksi kilpikon kirjoitti:

Vaimo pitää koirista, minä siedän niitä. Nyt parikymmentä vuotta yhteiseloa , koiraa ollut ja mennyt ja viimeisen vanhuuden kuoleman jälkeen huokaisin josko se olisi ollut se viimeinen. Ei ollut joten olen nyt akaton ja koiraton.

Kun en nyt vaan pidä koirista, etenkään suojelulinjan, ja aamukuuden koirankusetuslenkki ei ole minun elämää. Olisiko tuohon sitten ollut muuta lääkitystä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu