Ääniä ja tuntemuksia..

Olen käymässä läpi eroa miesystävästäni! Seurustelimme 3 ihanaa vuotta. Ja tuo aika oli todella täynnä rakkautta. Nyt päätimme että on aika molempien ottaa uusi suunta elämään. Olo on todella kurja..ja päässä pyörii paljon kaikenlaista.
Kuitenkin olen nyt hämmentynyt tuntemuksista joita minulle on ilmaantunut.
Olen aina uskonut paranormaalisiin ilmiöihin..ja uskon omalla tavallani.Olen nähnyt kuolleen äitini istumassa makuuhuoneessani..tosin tummana varjona vain..mutta tiesin ja tunsin että hän oli äitini.Minulla on vahva vaisto..tutut sanovat että olen joskus jopa pelottava kun aavistan ja vaistoan asioita..nuo vaistot ovat vahvimmillaan minua todella lähellä olevien ihmisten kanssa. Vaistoan heidän tunnetilansa ja ajatuksensa ja kun heitän ajatukseni ilmaan,lähes aina toinen osapuoli pelästyy..eli olen oikeassa ajatuksieni kanssa. Välillä epäilen olevani vain epäluuloinen,mustasukkainen..mutta toisen reaktio paljastaa että näin asia ei olekkaan.
Nyt..tämän eron myötä olen saanut tuntea että en ole yksin kantamassa tätä taakkaa..joku on mukana..joku ketä en näe!
Kun olimme päättäneet erosta ystäväni kanssa,vaivuin epätoivoon josta ei ollut ulospääsyä..siltä se tuntui silloin. Makasin sängyllä..tuntui että minusta on otettu kaikki irti mikä lähtee..voimaton,lohduton ja epätodellinen olo..olin vaipunut mustaan aukkoon josta ei ollut ulospääsyä. Kunnes yhtäkkiä tunsin kevyen tönäisyn,että konkreettisesti liikahdin sängyllä.Avasin silmät ja tuijotin kattoon näkemättä mitään mutta silmät olivat niin apposen auki että niihin melkein sattui. Sitten ihan kuin joku olisi sanonut minulle että: "muista mitä minä olen aina sanonut" Ponnahdin sängystä ylös ja kysyin mielessäni että kuka tämän sanoi ja mitä se tarkoittaa..kunnes mieleeni tuli äitini joka useasti sanoi minulle että "kuuntele ja seuraa sydämen ääntä niin pärjäät elämässä!"
Yhtäkkiä vain säntäsin koneelle ja aloin kirjoittaa sähköpostia miesystävälleni..kirjoitin kuin riivattu..en edes tajunnut mitä kirjoitin..vain sanoja peräkkäin.Ja sitten se loppui..enää ei tullut mitään ulos..ei yhtään ajatusta eikä sanaa mitä olisin voinut siihen kirjeeseen laittaa.Tämän jälkeen tuli vahva olo..että pitää soittaa jollekkin..kuljin puhelin kädessä ympäri kotia ja mietin kenelle minun oli tarkoitus soittaa..mietin nimiä ja ihmisiä kunnes muistin työkaverini minulle lahjaksi antaman korun..sen korun nimi on "turvassa" ja silloin tiesin että hänelle minun pitää soittaa. Puhuimme pitkään ja hän sanoi että hänellä oli tunne että juuri tuo koru minun pitää saada.
Myös hänellä on ollut samantapaisia kokemuksia kuin minulla joten tuntui että olen soittanut oikealle ihmiselle.
Toinen tapaus oli kun olimme sopineet miesystäväni kanssa että hän soittaa koska tulee hakemaan tavaransa.Makasin lattialla ja vain olin..ja nukahdin siihen..kunnes kuulin miehen äänen joka kysyi täysin selvällä äänellä" kuinka sinä voit". Havahduin ja nousin istumaan..katselin ympärilleni koska olin aivan varma että ystäväni oli tullut.Ketään ei tietenkään ollut missään..ja ensimmäinen ajatus oli että olen sekoamassa. Uskon kuitenkin että jossain on joku kuka auttaa minua ja pitää huolta tämän kaiken keskellä.Joku kuka välittää ja joku ketä en näe..eikä ole tarkoitus koskaan nähdäkkään.