Exä kummittelee.

Hei.

Saatan kuulostaa nyt todelliselta friikiltä, mutta toivon että asiani otettaisiin vakavasti ja saisin oikeasti asiallisia kommentteja ja ajatuksia teiltä muilta. Olen seurustellut noin kaksi kuukautta ihanan naisen kanssa, mutta naisen exä varjostaa suhdettamme. Ongelma ei tule kuitenkaan häneltä, vaan on enemmän minun oma päänsisäinen asiani. Exä on yhä tyttöystäväni ystävä, heillä on paljon yhteistä ja he ovat kämppiksiä (opiskelevat toisella paikkakunnalla samassa paikassa). Nyt kesällä he eivät ole paljon nähneet mutta itseäni huolestuttaa voinko elää asian kanssa sitten kun koulut taas alkavat. Miten saan mielenrauhan kun tyttöystäväni on yli 200km päässä samassa kämpässä exänsä kanssa.. exän, jolla on selvästi vielä tunteita tyttöystävääni kohtaan?
Tyttöystäväni vakuuttaa ettei hänellä ole mitään tunteita exäänsä kohtaan ja että hänen on pakko olla tuon ystävä jo senkin takia että ovat samassa opiskelupaikassa, jossa kumpikaan ei tunne muita kuin toisensa. Joo, onhan se fiksua siinä kohdassa pitää kiinni siitä ainoasta ystävästä ettei jää yksin vieraalla paikkakunnalla, mutta en voi peloilleni mitään. Kyllähän se jo kertoo jotain, että sillä sekunnilla kun tyttöystäväni sai tietää minun olleen vuosikausia ihastunut häneen, hän tunnusti tunteiden olevan molemminpuoliset ja jätti tuon exänsä, mutta.. äh, tuntuu niin typerältä olla mustasukkainen. En ole koskaan aiemmin ollut mustasukkainen ihminen, vaikka seurustellut olenkin.
Mietin usein täysin tahtomattani, että millaistakohan tyttöystävälläni oli tuon entisen kanssa. Oliko hänen kanssaan hauskempaa, oliko hän parempi suutelija, oliko hän parempi.. niin, tässä se tärkein asiani, en ole kyennyt tyttöystäväni kanssa sänkyyn tämän typerän, lapsellisen, idioottimaisen pelkoni takia. Aina kun tunteet kuumenevat ja päädymme lakanoihin pyörimään, jostain puskee ajatus hänen entisestään, joka on täysin eri maata kuin minä. Minä olen lyhyt, lihava ja poikamainen. Hänen entisensä oli pitkä, kaunis, naisellinen ja upea nainen. En haluaisi ajatella sitä, mutta silti se ajatus aina puskee esiin.. ajattelen miten paljon parempi hänen entisensä oli ja miten itse en osaa mitään ja sitten menetänkin jo otteen hetkestä ja vetäydyn.
Joskus meillä on tosi kivaa tyttöystäväni kanssa, mutta sitten tapahtuu jotain mikä muistuttaa edes etäisesti hänen exästään ja alan taas ajatella miten paljon huonompi olen ja.. tuntuu että loukkaan tyttöystävääni olemalla joskus hieman etäinen. Muuten meillä menee todella hyvin, ollaan samalla aaltopituudella, meillä on paljon yhteistä ja rakastamme toisiamme, mutta en vain tiedä miten minun pitäisi suhtautua hänen exäänsä ja miten saisin hänet pois mielestäni. Haluaisin koko tuon ihmisen pois elämästämme mutta ei ole minun asiani päättää keitä tyttöystäväni näkee. Kaveripiirimme on lähes täysin sama, tuota yhtä ihmistä lukuunottamatta.

Muuten en ole liiemmin mustasukkainen. En halua kahlita tyttöystävääni ja päättää keitä hän saa nähdä ja milloin ja missä ja miksi ja olla aina kärpäsenä katossa. Kumpikin tarvitsee omaa tilaa, mutta olisin enemmän kuin helpottunut ja kiitollinen jos tuo exä ei kuuluisi hänen omaan tilaansa. Olemme puhuneet asiasta mutta puhuminen ei aina vain ratkaise asioita. En voi enkä halua pakottaa häntä eroamaan ystävästään.

Onko muilla ollut samankaltaisia tilanteita, ajatuksia, tunteita..? Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia existä (omista tai tyttöystävän), mustasukkaisuudesta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Tiedän ettei tilannetta voi ratkaista kukaan muu kuin minä, mutta on vain vaikea vakuutella itselleen 24/7 olevansa tarpeeksi hyvä ja ettei tyttöystävä olisi vierellä jos oikeasti haluaisi exänsä takaisin.

Asiallisia vastauksia..?