Eli siis, lancashire heeler on vienyt sydämeni luonteen kuvausten perusteella, mutta welsh corgin ulkonäkö miellyttää minua huomattavasti. Welsh corgista löytyvä tieto on mielestäni ristiriitaista ja hyvin vähäistä, joten en ole saanut welsh corgin luonteesta minkäänlaista kuvaa...
Koiran tulisi olla kerrostaloon ja rivitaloon sopeutuva, suht helposti koulutettavissa, sosiaalinen, kontaktia ottava, lasten kanssa toimeen tuleva, monipuolinen, persoonallinen ja ilmeikäs... Olisin hyvin kiitollinen, mikäli joku osaisi auttaa minua tässä pohdiskelussa.
Koiran tulisi olla kerrostaloon ja rivitaloon sopeutuva, suht helposti koulutettavissa, sosiaalinen, kontaktia ottava, lasten kanssa toimeen tuleva, monipuolinen, persoonallinen ja ilmeikäs... Olisin hyvin kiitollinen, mikäli joku osaisi auttaa minua tässä pohdiskelussa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Molemmat ovat samoihin käyttötarkoituksiin jalostettuina melko saman luonteisia. Molemmilla on sama alkuperämaakin. Mutta heeler on keskimääräisesti ainakin terveempi. Suosittelen aina terveempää rotua, jos muissa piirteissä ei ole paljoa eroavaisuuksia. Koiran suhtautuminenlapsiin, toisiin koiriin, vieraisiin, meluun ym. kaikkeen oleelliseen riippuu siitä, kuinka se ollaan niihin totutettu.
Cardigan on ainakin itsepäinen, ja tarvitsee koirakokemusta omaavan jämptin omistajan. Älykäs koira, eli siinä mielessä oppii "mitä vaan". Oppii myös niitä pahojakin tapoja siis... Koulutettavuudeltaan ei ole helpommaista päästä. Peloton koira, omani ei ainakaan pienistä hätkähdä.
Esim. Corgiseuran nettisivujen mukaan herkkähaukkuinen, mutta omani ei ainakaan hauku juuri mitään. Ja saahan se ilmoittaa, että "nyt jotain tapahtuu" parilla haukahduksella. Kynnys haukkumiseen ylittyy meillä kuitenkin harvoin. Ja oppii kyllä, että "riittää" tarkoittaa, että haukku seis.
Yksilöiden välillä on eroja, joku voi olla vähän hitaammin lämpiävä tai harkitsevaisempi. Toinen menee täysillä. Mutta kyllä cardi on aina valmis toimintaan. Aktiivinen koira, jaksaa paljon. Tarvitsee paljon vaihtelevaa liikuntaa jo siksikin, että selkä pysyy vahvana. Muutoin suhtkoht terve rotu, ei paljon perinnöllisiä sairauksia.
Paimennusvietti kohdistuu usein pieniin lapsiin, näykkii jaloista. Muutenkin tuntuu olevan kiinnostunut ihmisjoukoista, jos pääsis vähän kokoamaan niitä kasaan :)
Kooltaan säkä n. 30 cm, on pienempiä ja isompia, paino voi vaihdella ainakin 15-20 kg välillä. Tommonen 20 kilonen lihaskasa onkin sitten jo vahva pakkaus.
Koira kuin koira pitää aina kouluttaa ja kasvattaa halutunlaiseksi. Mikään koira ei valmiina pakettina ole hiljainen, sosiaalinen ynnä muuta. Toisissa on vain ominaisuuksia siihen suuntaan.
Itselläni on heeleri ja voi kuinka ihana koira se onkaan. Corgista en sitten osaakkaan sanoa sitten mitään, mutta kehotan ottamaan yhteyttä Tuulensuun torpan kenneliin, joka kasvattaa molempia rotuja. :)
Rakastuin itsekkin heeleriin, mutta ikäväkyllä luovuin haaveesta tuon linssiluksaation vuoksi. Myös corgi putosi listalta perinnöllisten sairauksien takia. :(
Jos haluat tukea terveiden koirarotujen jalostusta, ota joku muu. Kyseisten rotujen rakenne alkaa lyhytjalkaisina massakkaina pikkukoirina olla sellainen, että tulevaisuudessa alkaa olla ongelmia, ellei asioille tehdä jotain. Selkiä on jouduttu leikkaamaan ja osa ei pysty nostamaan etutassujaan kunnolla maasta, jolloin kynnet hioutuvat verille.
Niin, niin juuri kerroin tekeväni. Molempien herkät sairastumiset huolettavat, joten olen luopunut näistä sydäntäni lämmittävistä roduista. Olen siirtynyt kahden toisen rodun pohdiskeluun (borderterrieri ja kääpiösnautseri)...
Ainakin kääpiösnautserilla on myös perinnöllisiä sairauksia, keskimääräisesti varmaan yhtä vakavia kuin heelerillä. Rotukoirat ovat tunnetusti jalostettu jo vallan sairaiksi, varsinkin kaikista suosituimmat seurakoirina käytetyt. Borderterrierin ainakin nopeasti yleistyneitä sairauksia ovat epilepsiat ja allergiat. Heelerillä esiintyy kannan kokoon suhteutettuna huomattavasti vähemmän keisarinleikkaustapauksia kuin bordrilla, kääpiösnautserilla ja corgeilla, joka on oikein laajalti virallisesti tutkittu. Sairauksia esiintyy näillä jokaisella neljällä rodulla runsaasti, joka johtuu seurakoirajalostuksen tuottamasta huolettomasta kasvatuksesta. Mutta ovat nämä kumminkin huomattavasti terveempiä kuin esimerkiksi cavalier kingcharlesinspanieli.
Heelereillä ei juurikaan esiinny selkävaivoja, vaikka se näyttääkin liioitellun pitkäselkäiseltä/lyhytraajaiselta. Rakenteellisesti se on hyvin terve. Heelereistä löytyy vuosi vuodelta enemmän agilityvalioitakin, eli rodun rakenne ei ole kuinkaan esteenä ketteryyttäkään vaativille koiraharrastuksille, vaan heelerin selkä kestää nopeita, jyrkkiä liikkeitä. Corgien selkävaivoista en juurikaan tiedä.
^plussaa
Epäilen, että heelereillä ei esiinny mitään ongelmia rakenteensa kanssa. Jos kehitys jatkuu samaan suuntaan, niin tulevaisuudessa ainakin esiintyy. Corgeista sekä cardeilla että pemuilla on leikelty sen verran hajonneita selkiä, että jos kasvattajat päästäisivät näiden todellisen määrän julkisuuteen, voisivat ihmiset yllättyä. Myös länsigöötanmaanpystykorvista löytyy raskasrakenteisia tynnyreitä, joiden tulevaisuud ei näytä hyvältä.
Länsigöötanmaanpystykorvan terveys on rakenteen osalta hyvä. Sitä ei olla jalostettu liian pitkäselkäiseksi ja matalajaaraiseksi. Ota huomioon sen rodunomainen käyttötarkoitus, jossa vaaditaan pitkää selkää, matalia raajoja ja >>tervettä rakennetta>>. Jotkut rodut ollaan kumminkin jalostettu jo käyttötarkoitukseensakin väärän rakenteisiksi, mutta länsigöötanmaanpystykorvaa ei.
Miksi täällä koko ajan kritisoidaan koirarotujen terveyksiä, kun eikö luonne ole se tärkein piirre koirassa ???
Luonne tulee mielestäni ensimmäisenä, mutta oma mieli ja sydän ei itselläni kestäisi katsoa rakasta lemmikkiä, joka jatkuvasti kärsisi kivuista. Myös fyysiset viat vaikuttavat koiran luonteeseen, sillä kipuilevasta koirasta voi tulla arka tai agressiivinen, vaikkei muutoin sellainen olisikaan. En myöskään tahdo maksaa omaisuutta leikkauksista ja jatkuvista eläinlääkäri käynneistä, enkä luopua lemmikistä siihen kiinnyttyäni kun jokin sairaus vie sen.
Ja. Jokaisella koiralla on omat sairautensa, mitä terveempi rotu, sen parempi tottakai. Heeleri on varmasti kääpiösnautseria terveempi rotu, näin keskimääräisesti ottaen, mutta linssiluksaatio on sairaus, joka jo itsessään hirvittää minua suunnattomasti (tuhansia maksavat kulut, kivut, hoidot, mahd. sokeutuminen, mahd. silmän poisto jne.) Ja mainittakoon vielä, että oman käsitykseni mukaan kääpiösnautseri on kuitenkin suhteellisen terve rotu, terveys tilanteita tutkittuani voisin jopa luulla että pieni kokoisista koirista niitä terveimpiä. Yksi syy tähän luulisi olevan koiran luonnollinen ja sopusuhtainen ruumiin rakenne (lihaksikas sopusuhtainen vartalo, ei ihan pieni muttei tanskandogin kaltainen ylisuurikaan. ei myöskään muita yli jalostettuja piirteitä, kuten lyhyttä kuonoa tms.)
Väittäisin heelerin olevan kyllä sieltä terveemmästä päästä, mutta mikään rotu ole täysin terve perimältään. Viisasta kuitenkin harkita tarkkaan koiran valintaa kuin toimia tunteella ja hetken mielijohteesta.
Tein pientä taustatutkimusta eri koirarotujen terveyden osalta Tapiolan koiravakuutuslaskurilla (http://www.tapiola.fi/www/Yksityisasiakkaat/Vakuutukset/Elaimet/Koira/Koiravakuutus.htm). Alla on eläinlääkärikuluvakuutusen hinnat täsmälleen samoilla tiedoilla rotua lukuunottamatta eli tasan 3-vuotias urospuolinen 1000e summasta vakuutettu terve ja kennelliitossa rekisteröity koira. Mitään eksaktia tiedettähän tuo ei ole, mutta vakuutusten hinnat antavat kyllä viitettä rodun yleisestä terveydestä, koska vakuutus on luonnollisesti kalliimpi jos rotua on hoidettu vakuutuksen piikkiin useasti. Otin myös mukaan vertailun vuoksi siperianhuskyn sieltä terveemmästä päästä ja tanskandoggin sairaammasta päästä. Noihin verraten heeler on edelleen harvinaisen terve rotu.
Lancashire heeler 155e / vuosi
Länsigöötanmaanpystykorva 170e / vuosi
Kääpiösnautseri 215e / vuosi
Welsh corgi cardigan 236e / vuosi
Welsh corgi pembroke 236e / vuosi
tanskandoggi 327e / vuosi
Siperianhusky 155e / vuosi