Mulla on kahden viikon päästä polven tähystysleikkaus edessä. Korjataan lumpio ja laitetaan oikeelle paikalleen sekä tehdään jostain jänteestä lumpiolle tukiside. Tänään olin ohjaus- ja tutkimuskäynneillä sairaalassa. Minulla on kamala piikkikammo ja olin ajatellut että leikkaus tehtäisiin nukutuksessa. No, asiasta anestesialääkärin kanssa juteltuani mietin että jos nyt sitten kokeilisi sitä spinaali puudutusta, kun sitten saatan päästä jo samana iltana kotiin. Ja minut on aina ennen nukutettu ja se herääminen ja pahoinvointi on hirveätä.
Anestesialääkäri sanoi että minulle laitetaan tavallista vahvempi esilääkitys, koska kerroin että pelkään niin paljon. Nyt silti jännittää, näen kauhukuvia silmissäni: neulaa ei saada oikeaan kohtaan - ylimääräistä kipua, se sattuu aivan kamalasti, tunto palaa kesken leikkauksen...
Mikä auttaisi tällaiseen jännitykseen? Pelkään jo nyt kuollakseni, entä sitten leikkausaamuna..
Onko kellään kokemuksia spinaalipuudutuksesta?
Anestesialääkäri sanoi että minulle laitetaan tavallista vahvempi esilääkitys, koska kerroin että pelkään niin paljon. Nyt silti jännittää, näen kauhukuvia silmissäni: neulaa ei saada oikeaan kohtaan - ylimääräistä kipua, se sattuu aivan kamalasti, tunto palaa kesken leikkauksen...
Mikä auttaisi tällaiseen jännitykseen? Pelkään jo nyt kuollakseni, entä sitten leikkausaamuna..
Onko kellään kokemuksia spinaalipuudutuksesta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulta leikatiin vuosi sitten vaivasenluu spinaalipuudutuksella,en edes tuntenut koko neulanpistoa,oli hieno homma kaikin puolin.Mitään sivuoireita ei tullut.Turhaan pelkäät,amattilaisia ovat hoitamaan asiansa.
Kiitoksia rohkaisevasta kommentista! Näin on läheisetkin sanonut kuin myös lääkärit. Mutta silti pelottaa ja on paniikin omainen tunne kun ajattelen asiaa. Ehkä esilääkitys auttaa, edes jonkin verran.
Minulla on tehty polveen tähystys ja tekonivelleikkaus spinaalipuudutuksessa. Itsekin pelkäsin hiukan tuota puuduteneulan laittoa, mutta kummallakin kerralla se meni hienosti. Tunto oli taatusti poissa ja hassuimmalta tuntui että aivoihin jäi mielikuva siitä että jalat on vaakatasossa leikkauspöydällä. Tekonivelleikkauksessa tuli epätodellinen tunne että leikkauspöytää liikutellaan allani vaikka minä olin se joka liikkui kun jalkaa käänneltiin ja väänneltiin moneen suuntaan.
Minulle ei annettu kovin tehokasta esilääkitystä (esimerkiksi tähystyksessä sain vielä käydä leikkausosastolla vessassa itse kävellen) silti olin jotenkin pökerryksissä etten tajunnut mitä kaikkea tehtiin. Tähystyksessä kysyttiin haluanko katsella monitorista toimenpidettä, mutta en halunnut. Tekonivelleikkauksessa sitä ei tarjottu, enkä olisi halunnutkaan kun olen nähnyt leikkauksen televisiossa.
Kiitos myös sinulle rohkaisevasta kommentista. Eli täytyy mennä rennosti vaan :-)
Tehty muutaman kerrran, ja aina on neulan pisto tuntunut. Olennaista on, että vaikka se neula tuntuu ja sattuukin hieman, niin kestät sen kyllä, liikkua et saa. Jos annetaan sellainen kuva, että ei se tunnu miltään, mutta sitten kun se todellisuudessa tuntuukin, niin potilas pelästyy ja liikahtaa. Parempi kertoa myös tämä puoli. Helpompi kuitenkin kuin nukutus.
Ja tuosta, että tunto palaa kesken leikkauksen. Tuskin palaa, mutta jos palaa niin laittavat heti sinut uneen, etkä itse muista siitä mitään.
Se tunto ei palaa mitenkään yhtäkkiä sormia napsauttamalla vaan ikäänkuin pikkuhiljaa hiipien. Eka alkaa varpaat heilumaan (ja tätä potilaat ei itse vielä edes tunne), sitten tulee varpaisiin tunto, sitten menee polvesta jalat koukkuun jnejne. kunnes puudutus on häipynyt kokonaan. Ja tähän kaikkeen menee muutama tunti aikaa. Ja jos tulee jotain kipuja kesken leikkauksen, niin toki siitä täytyy hetioitis sanoa anestesiahoitajalle, joka istuu sun vieressä koko homman ajan.
Spinaali on niin paljon helpompi ja parempi vaihtoehto kuin nukutus potilaalle, että suosittelen sitä jos vaan on mahdollista.