Tarviitko suuria tapahtumia ympärillesi ollaksesi onnellinen.Vai syntyykö ilo pienistä ja arkisista asioista.Pitäiskö onnea hakea etelän lomalta .Tai riittääkö pullakahvit ystävän serassa.
Pienet ilot
ihmettelijä ikuinen
1472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Enpä tarvihe, nyt tunnen onnea tänään tekemistäni karjalanpiirakoista, vien ne lahjaksi lapsenlapsemme rippijuhlaan, 98 kpletta :)
Pullakahvit ystävien kanssa on juhlaa..:)
Kunhan ei tule pitkä pullaletti, olen onnellinen.
H.
Pienistäkin asioista löytyy:) Juuri paistoin kotimaista villilohta ja tein raikkaan salaatin. onnea on!
Puhdas pyykki narulla on kaunista ja koko luonto kukoistaa.
Pienistä iloista se suuri onni kasvaa, tämän ole kokenu omassa elämässäni, " joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa "
En oikein viihdy suurissa sukujuhlissa, muunlaisissa kyllä jossa on katseltavaa ja kuunneltavaa. Ei löytynyt onea etelän lomaltakaan, kyllästyin totaalisesti ja tulin viimeisen kerran kreikkalaisen sairaalan kautta kotiin. Sen jälkeen on pienetkin jutut olleet ihan jees vaikke hyt kattoon hypittäisikään.
Jos elämää iloittaisivat vain suuret riemut, olisin surun murtama.
Harvoja ovat valtavat ilopillerit, pieniin papanoihin pitää tyytyä.
Niiden avulla pääsee päivästä päivään.
Juuri lopettelin vanhan tuttavan soiton, oli mukavaa lätistä, parantaa maailmaa, ja puhua, mitä sylki suuhun toi.
.
Lippuja laskin ,kauniisti ristit hulmusivat iltaaurinkossa,pensaat kukoisti ja istukset tuoksui.
Kotimatkalla kävin tytön haudalla, siinä oli kaksi varpusta ,aivan hiljaa paikoillaan.
Eihän ne kai tytöstä tienneet mutta minä halusin nähdä ne seuralaisina lapselleni.
Iloitsin siitä näystä.
Oleta ja uskokin niin. Varpuset olivat vasiten sinua lohduttamassa ja viestivät kaiken olevan hyvin. Pitäkööt hoopoina ken tahtovat, luotetaan näihin lintusiin.
Samoin aloin minäkin kirjoittaa.
Lintuset toivat terveisiä sieltä, minne meillä on vielä kesken tie.
Lähikaupungin hautausmaalla on kaunis hautapaasi, jonka päällä on pienet linnut.
Se paasi on kaunein, vaikka vieressä on komeita, korkeita kiviä.
.
Tänään nautin lapsenlapseni iloisesta naurusta, riemunkiljahduksista laiturilla kun sai kalan ongellaan. Iloisesta hyppelystä vierellä kulkiessa, mukana pyöräilystä lenkillä käydessäni. Pienistä askarteluista ja monesta muusta yhdessä olosta mitä viikkoon mahtuu.
Mieleni on haikea hänen kotiin lähdöstään.
Siniristilippu liehui meilläkin tangossa ja puhdasta pyykkiä mankeloin juuri äsken.
Luonto on kauneimmillaan, ruusut kukkivat ja luovat tuoksua ympärilleen. Lintujen poikaset opettelevät lentämisen taitoja. Aurinko on laskemassa ja kirkkaat säteet osuvat silmiini tässä kirjoitellessani. Yksi lämmin kesäpäivä on taas painumassa muistoihin.
Joka päivälle mahtuu joku pienikin ilo, pitää vain huomata se.
Alussa pitää olla suurta......ja ..
Ilo on vain ajatus, hz eikö niin. Ilo voi olla mitä vain, mutta etelästä en hae.
Arki tuo tarpeeksi vaihtelua ja onnen hetkiä. En kaipaa mitään tapahtumia. Esim. kesäinen saunominen, uinti ja saunaoluet rakkaan ystävän seurassa vievät voiton etelänmatkasta. Tärkeitä ovat ihmiset. Pikkutapahtumia on melkoisesti seuraavan kahden viikon aikana. Osassa niistä on omaa vastuuta, ei liikaa.
Eikös tuo nyt ole tekemällä tehty juttu. Toki tiedät vastaukset itsekin, jos elossa olet. Oletko? Kaikki on kiinni siitä, miten asennoidut elämään. Jos onnea lähtee hakemaan, sitä ei saa koskaan. Madame Fortuna on yhtä oikullinen kuin muutkin naiset ja Onni on huikentelevainen otus.