kun aallot lyövät
vaahtopäisinä rantakallioon
ja
lokkien ollessa valmiina taisteluun
kuulen niiden sotahuudon
huudan nimeäsi kuin
hukkuva
odotan sinun vetävän minut
tumman yön sylistä
aamusarastukseen
vaahtopäisinä rantakallioon
ja
lokkien ollessa valmiina taisteluun
kuulen niiden sotahuudon
huudan nimeäsi kuin
hukkuva
odotan sinun vetävän minut
tumman yön sylistä
aamusarastukseen
Vastaukset 5
Vanhimmat
minne katosit
minulta
kun maailma paha paikka on
öisin ei tähdet sinne loista
eikä kuu purjehdi etsien
rakkaus kukoista
ilman sinua
minulle ...
runosi vei minut kuulemaan lokkien kirkunaa
suolaisen kosteuden tuntemaan
ihmettelemään mistä löydätkään sanasi kauniit
joten tosi hienoa kuvailua
upean hyvä liona !!!
Kiitos taas hienosta vastausrunostasi vaikka tää runoni ei ollutkaan
sen arvoinen. Aioin poistaa tään koska se mielestäni oli huono/huonoinpani mitä
koskaan olen tänne laittanut.
Vastauksesi vuoksi en kuitenkaan poistanut, se olisi ollut loukkaavaa
vastauksen kirjoittajalle (sinulle) vaikka en saanut tähän mitään ahaa
tunnetta.
Kiitos runo64 kun jaksat lukea ja kommentoida sekä mielyttävästä palautteesta!
Syvä kuvaus - ihmisen & luonnon vuorovaikutuksesta - sillä molemmat omilla äänillään puhuttelevat toisia ; yhdessä että erikseen.
Pidän runostasi ... sävystä/tunnelmasta - syvälle luotaava tekstisi "puhututtaa".
Kiitos dolan kannustavista sanoistasi, vaikka (katso edellistä) ei tää ollut parhainpiani jos sellaisia onkaan, mutta sanotaan että kauneus on katsojan silmissä.
Mukava lukea vastauksiasi koska osaat analysoida/perustella vastauksiasi.
Runo parani loppua kohti, yleensä viimeiset sanat jäävät mieleen parhaiten.
Itse pidän lyhyistä runoista, sellaisista jotka luo tunnelman ja antaa lukijalle tilaa laittaa omat ajatuksensa ja tunteensa runoon.