särkyisi,sanoi eukko, kun hänen miehensä niskansa taittoi.. Nythän aletaan leikkimään huumorin poikia ,ettei aina riitelyksi menisi ,kun seuraavalle palstalle tuli ,joku älyn väläys. Miniälläei ole kieltä,eikä anopilla omaatuntoa.... ystävällisiä kesän lämpöisiä päiviä........
KURJAT JUHLAT,ELLEI MITÄÄN
merihuisku.
1361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Avioliittohuumorilla on jo aloituksensa.
H.
tukkisit sääkin joskus ton turpas.
Lauseesi on aika yleinen.
Kyllä minä tukin kunhan kerrot mistä aloituksista sinä pidät.
H.
älä viitti toistella toisten sanoja.
Hunksille
Oletko koskaan rakastanut ketään? Onko sinun missään kolossasi ollenkaan empatiaa? Kaipaako kukaan sinua? Kaipaatko sinä ketään?
Miltä tuntuu kuvitella itsensä maailman viisaimmaksi, ja samalla ilkeimmäksi ihmiseksi?
Nyt olet tylsä :(
Aloitus on ihan hyvä ja jos ei kiinnosta niin mene pois.
Juku!
En ole koskaan tunnistanut rakastaneeni kuten jotkut tunnetta kuvailevat.
Taidan olla osa enemmistöä, ainakin tässä asiassa.
Minä katson elämää kuten viisas mies vuoren huipulla, surua ja murhetta on jokaisella ilmansuunnalla ja parannusta ei tule, murhe sen kun lisääntyy.
Mihin minä sitten suuntaisin Empatiani, olisinko kuin kumartelija jonka katse ei aina joka suuntaan kiiri?
Kyllä minä pysyttelen yleismiesempatijoijana. Silloin tosin käy niin että Empatiani ei koskaan tiivisty siihen mitä monet toivovat.
Jotkut kuolleet kaverini saisivat olla vielä elossa. Joissain Deja'Vu tilanteissa tunnen kaipausta. Nainen pyörii myös joskus mielessäni, mutta monimutkainen luonteeni on jo kaksi karkoittanut. Lapseni ovat kyllä aina mielessäni mutta kaivata ei tarvitse, heillä on jo omat leikkinsä joissa minua ei enää tarvita.
Mitä viisauteeni tulee, niin sen päättää ympäristö, minä vain ruokin kuvitelmaa.
Ilkeä? Tuohon haluaisin esimerkkejä. Olenko minä ilkeä vai elämä?
Jos minä tuon esiin elämän huonoja puolia, ei se tee minusta ilkeätä, uskoisin.
Mukana hyssyttelijää ei minusta saa.
H.
Puhut runsain sanoin tyhjyyttä ja sanomattomuutta.
Kärkevyytesi kärki suuntautuu lopulta itseäsi päin.
Ilkeytesi on muiden aliarvioimista ja typertämistä, mistä ei
sädekehä päässäsi suurene.
Elämämme on jokaisen omanlaista, sitä sinä et sentään muilta voi muuttaa.
Kaipaat kunnioitusta moni-ilmeisyydestäsi, joka on opeteltua, kuin meidän muidenkin.
Kiitos!
Ja nyt sitten jatkat asialla, kun haukkuminen on hoidettu. Vai kuinka?
Minä uskon vakaasti että olet juttujani lukenut ja kokenut niistä suurta tuskaa.
Kerrohan ystäväiseni, mikä niistä satutti eniten?
Yritän sitten ilkeillä tai hyvitellä tai selittää sinulle mistä ajatukseni on lähtöisin.
H.
No aloitukseesi viitaten, väännän, kurjat juhlat jos on selvinpäin. Kävi tässä taannoin kun olimme mökillä kalassa, tietysti vesillä selvinpäin. Silloinen mieheni mursi häntäluunsa kun tiputti isoa haukea sun muuta katiskasta ja minä innoissani heilautin venettä ja hän putosi istualleen...
Samalla reissulla olin totisesti taittaa niskani kun sängyn patja oli leveämpi kuin sänky ja putosin siitä päälleni...silloin jo nauratti mutta tekeville sattuu.
Lämpöisiä päiviä myös sinne jonnekin:)
Muistanpa tämän; Onneksi ei olleet sakset sanoi mummo kun puukko silmään tippui.
Tuosta häntäluusta ja murtumasta on itellä kokemusta, korkeakorkoisissa saapikkaissa teputin kadunliukkaudessa ja hupsista, suoraa pehvalleni kovaan katuun :( Voin kertoa et se oli todella pitkään kipeä, ....kävin lääkärissä kun niin kovat kivut olivat, ja hän hymähteli et kun häntäluu on vain parisenttinen, tapauksia silläkin päivää jo useita!
Häntäluuhan voi napsahtaa vaikka synnytyksessä, tiedän. Eli ihan pikkujuttu, kyllä se siitä issesseen paranee...
- Missäs nyt ruokoo tehhää ku kaik astiat o puhtaita? ihmetteli entinen eukko.
Pärjäiskö politiikka ilman sosiaallista mediaa.. Koskaanet ole liian vanha muuttumaan.