En tiedä miksi tästä tänne avaudun, mutta en malta olla tilittämättä...
Tutustuin erääseen naiseen harrastukseni kautta monia vuosia sitten. Ihastuin häneen välittömästi kun hänet näin ja kuulin hänen äänensä. Muistan tuon tilanteenkin aivan tarkasti. Meidän välimme eivät mielestäni olleet kuten muiden naisten. Jos jäimme kahdestaan, muuttui tunnelma jotenkin jännittyneeksi, saatoin takellella puheissani ja jopa punastua - voihan olla että se oli vain minun päässäni, mutta ei taatusti jäänyt häneltä huomaamatta! Hän oli ehkä hämmentyneen pidättyvä, mutta piti aina huolen, että muisti jotenkin kiusoitella minua kun tavattiin. Varmaankin nautti nähdessään, mitä sai minussa aikaan. Olimme paljon tekemisissä toistemme kanssa.
Minä olen naimisissa. Hän on avoliitossa; hänen piti mennä naimisiin viime vuonna, mutta yhteiseltä ystävältämme kuulin, että oli alkanut jänistää. Yhteys välillämme katkesi ehkä puolitoista vuotta sitten. Nyt sitten järjestetään harrastukseemme liittyvä kesätapahtuma ja tämä nainen on yllättäen pyytänyt minua kanssaan samoihin työtehtäviin. Tämä tarkoittaa pitkää päivystystä varsin eristäytyneissä olosuhteissa... olen ihan tulisilla hiilillä kun odotan hänen näkemistään! Osaanko enää olla luontevasti hänen seurassaan vai sekoilenko kuten vuosia sitten... Hullussa mielessäni mietin, että mitä jos tekisin rohkeasti hänelle tunnustuksen tunteistani. Jos hän suhtautuu kielteisesti niin voimme palata siihen mitä viimeiset puolitoista vuotta on ollut, eli totaaliseen yhteydettömyyteen. En tiedä saanko koottua rohkeuteni. Tuntuu vain niin kivalta tämä odotus!
Tutustuin erääseen naiseen harrastukseni kautta monia vuosia sitten. Ihastuin häneen välittömästi kun hänet näin ja kuulin hänen äänensä. Muistan tuon tilanteenkin aivan tarkasti. Meidän välimme eivät mielestäni olleet kuten muiden naisten. Jos jäimme kahdestaan, muuttui tunnelma jotenkin jännittyneeksi, saatoin takellella puheissani ja jopa punastua - voihan olla että se oli vain minun päässäni, mutta ei taatusti jäänyt häneltä huomaamatta! Hän oli ehkä hämmentyneen pidättyvä, mutta piti aina huolen, että muisti jotenkin kiusoitella minua kun tavattiin. Varmaankin nautti nähdessään, mitä sai minussa aikaan. Olimme paljon tekemisissä toistemme kanssa.
Minä olen naimisissa. Hän on avoliitossa; hänen piti mennä naimisiin viime vuonna, mutta yhteiseltä ystävältämme kuulin, että oli alkanut jänistää. Yhteys välillämme katkesi ehkä puolitoista vuotta sitten. Nyt sitten järjestetään harrastukseemme liittyvä kesätapahtuma ja tämä nainen on yllättäen pyytänyt minua kanssaan samoihin työtehtäviin. Tämä tarkoittaa pitkää päivystystä varsin eristäytyneissä olosuhteissa... olen ihan tulisilla hiilillä kun odotan hänen näkemistään! Osaanko enää olla luontevasti hänen seurassaan vai sekoilenko kuten vuosia sitten... Hullussa mielessäni mietin, että mitä jos tekisin rohkeasti hänelle tunnustuksen tunteistani. Jos hän suhtautuu kielteisesti niin voimme palata siihen mitä viimeiset puolitoista vuotta on ollut, eli totaaliseen yhteydettömyyteen. En tiedä saanko koottua rohkeuteni. Tuntuu vain niin kivalta tämä odotus!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikelle on oma aikansa, nähtävästi :) Tsemppiä teille! Kun kohtaatte, tiedät varmaan, onko tunteita vielä ja tiedät sitten, mitä tehdä tai sanoa. Toivotaan parasta!