Hispanian aktiviteettipaketti

Paketit (http://www.hispania.fi/index.php?page=Aktiviteettipaketit) toteuttanee pari paikallista yritystä, Picos de Aventura (http://www.picosdeaventura.com/en/actividades.php) ja/tai Geofun (http://www.geo-fun.com/eng/). Yritysten sivuilta saanee lisätietoa aktiviteeteista. Aiheesta ei tällä palstalla ole tullut pakautetta.

Vaelluspaketin toteuttaa GeoFun. Oppaat osaavat hommansa ja puhuvat melko hyvää englantia. Opastuksesta ja kuljetuksista oli suuri hyöty koska joidenkin reittien opasteet ovat sekavia ja reitit alkavat keskeltä ei mitään ja päätyvät toiseen paikkaan keskelle ei mitään.
Jotkut polut ovat huonossa kunnossa ja pinta on lähinnä sekoitus mutavelliä, irtokiviä ja lehmän paskaa. Tosin hyväkuntoisiakin reittejä oli.
Maisemat ovat ihan jees vaikkakin joskus vähän yksitoikkoisia. Lähes koko saari on laidunmaata ja istutusmetsää, alkuperäistä luontoa näkee hyvin vähän.
Ei siis huono vaelluskohde mutta ei myöskään ihan niin hyvä kuin tällä palstalla monesti annetaan ymmärtää.

Azorien vaelluspolut kuvataan erinomaisesti portugaliksi ja englanniksi sivustolla http://www.trails-azores.com/index.php?lang=en. Sen kautta voi tutustua jo kiinnostavan polun maisemiinkin. Sivu kertoo myös, jos joku polku on tilapäisesti suljettu.

Kirjoittajan palautteesta ei käy ilmi, milloin hänen vaelluksensa ovat tapahtuneet. Oletetavaa on, että kokemus on tuore. Elämme kevättä ja talvi on vielä kovin lähellä takanapäin. Talvi ja vielä kevätkin on sateisempaa aikaa, niinpä vaelluspolut ovat silloin märemepiä kuin kesäaikaan. Loppukesällä São Miguelilla usein kärsitään lyhytaikaisesta kuivuudesta. Mennyt talvi ja alkukevät ovat yleisesti ottaen olleet varsin niukkasateisia, mutta sademäärä ei São Miguelilla jakaudu tasaisesti. Huomattavasti keskimääräistä enemmän sadetta saadaan ympäri vuoden Sete Cidadesin alueella, Nordestessa ja Serra de Água de Paun vuorella (Lagoa do Fogo). Kaikilla näillä alueilla on runsaasti vaelluspolkuja.

Kauneus on katsojan silmässä. Tähän silmään vaikuttava paitsi odotukset myös mm. vuodenajat. Vihreystakuu on Azoreilla voimassa ympäri vuoden. Metsää on Sete Cidadesissa, Lagoa do Fogon ympäristössä ja Nordestessa Serra da Tronquieran vuoristoalueella. Hallitsevin ja näkyvin puu näissä maisemissa on havupuu japaninseetri (Cryptomeria japonica). Koko saariryhmän pinta-alasta noin kolmannes (750 km2) on luokiteltu metsämaaksi. Azorien kasvimaailmaa tuntemattomaa tuskin kiusaa, onko japaninseetri alkuperäispuu vai ei. Tarkasti ottaen ei edes ole kysymys seetripuusta, vaikka lajista esim. englanniksi käytetäänkin nimeä Japanese cedar, japaniksi sugi. Puun portugalinkielinen nimi on criptomeria, joka ei kerro mitään lajin alkuperästä.

On totta, että suurin osa Azorien kasvilajeista on saariryhmään kulkeutunut muualta ja viihtynyt erittäin hyvin, mikä vain kertoo edullisesta ilmastosta. Azorien alkuperäismetsän, laurissilvan, pääpuulaji on azorien laakeripuu (Laurus azorica). Alkuperäismetsää on säilynyt jonkun verran Nordestessa. Sitä vaatii asuinpaikakseen mm. Azorien punatulkku, priolo (Pyrrhula murina). Nordestessa sijaitsevia vaelluspolkuja ovat mm. polut Algarvia - Pico da Vara, Povoação - Pico da Vara ja Lomba da Fazenda.

São Miguelille muualta maailmasta tuotettu kasvilajivalikoima lisääntyi merkittävästi 1800-luvun puolivälissä, kun saarelle perustettin useita isoja puutarhoja. Näistä alunperin koristekasveiksi istutetut puu-, pensas- ja ruohovartiset kasvilajit levisivät eri teitä ympäristöön. Myöhemmin monia niistä istutettiin kaunistamaan teiden varsia - ja istutetaan yhä. Samanaikaisesti epäsuosittuja valloittajakasveja revitään pois luonnosta aika ajoin. Samalla kasvatetaan vuosittain n. 250 000 tyypillisten alkuperäiskasvien tainta luontoon istutettavaksi.

Sana ’istutusmetsä’ tuskin kuvaa Azorien metsää, sillä saariryhmän metsä näyttää yleensä luonnonmetsältä. Käykääpä katsomassa sitä Serra da Tronqueiran vuoristossa Nordestessa. Japaninseetrit kasvavat siellä paikoissa, joihin istuttaminen olisi mahdotonta. Vuoriston halki kulkee hiekkatie, joka ainakin kuivana vuodenaikana on autoiltavassa kunnossa. Toinen mahdollisuus tutustua alueeseen on tehdä sinne opastettu retki maastoautolla.

Japaninseetri on Azorien puulajeista tärkein, sillä sitä voidaan hyödyntää mm. rakentamisessa. Kasvualansa perusteella yleisin puulaji on kuitenkin aikanaan appelsiinviljelmille tuulensuojaksi tuotettu incenso (Pittosporum undulatum), joka monin paikoin kasvaa myös pensaana. Puun tuntee sen hieman tammenlehteä muistuttavasta lehdestä, josta purkautuu eteeristä hajua, kun lehden murtaa. Incensopuulla tuskin on tänä päivänä käyttöä. Polttopuuksi se soveltuu yhdessä akaasian kanssa. Mehiläiset pitävät incenson kukkien medestä, josta ne tuottavat hunajaa. Sitä sisältävässa purkissa lukee incenso.

Yllämainitut paikalliset yritykset, Picos de Aventura ja Geofun järjestävät, eri tyyppisiä opastettuja tutustumisretkiä luontoon, myös tilauksesta. Valmis- ja räätälöidyt retket ovat tutustua asiantuntevien oppaiden opastuksella São Miguelin kasvi- ja eläinmaailmaan sekä tuliperäisyyteen.

Heippa!

Viime kesänä Azorien Hispanian matkalla osallistuimme 3 "valmiille"retkelle.
Ehdottomasti paras näistä oli yhdistetty delfiinisafari ja läntinen jeeppisafari.

Aamuyhdeksältä alkoi delfiiniosuus, joka kesti 3 h(tykkäsin paljon:) Sen jälkeen satamassa meitä oli vastassa jeeppikuski.
Ensimmäiseksi meidät vietiin syömään mahtava monipuolinen lounas, jonka jälkeen saarikierros alkoi.
Kuskilla ei ollut kiire, hän puhui loistavaa englantia ja kertoikin paljon saaresta, pysähdeltiin ja katseltiin huikeita maisemia, pulahdettiin uimaankin.

Retkellä ei ollut muita kuin meidän 4-henkinen perhe ja kuljettaja, joten tunnelma oli todella yksityinen ja kiireetön.

Hotellilla olimme n. 20 aikaan illalla, todellakin koko päivän retki, saimme vielä kyydin hotellin pihaan, joten loistava palvelu:)

Tuohon kaikkeen nähden hinta, 65e aikuiselta, ei ole paha ollenkaan.

Osallistuimme myös Lagoa das Furnas ja Terra Nostra- retkelle, joka ihan ok, mutta ei niin mieleenpainuva(kuumat lähteet, kasvitieteellinen puutarha ja nuoruudenlähteessä uiminen ruokailu), ja Viidakkovaellukselle. Sekin oli ihan mukava, mutta vähän liian helppo, 6 km kuitenkin aika helppoa maastoa. Kouluikäisille lapsilleni se oli varmasti ihan riittävä matka siinä kuumuudessa:)

Omin päin menimme taksilla Fogon huipulle ja sieltä polkuja alas kävellen saaren hienoimmalle uimarannalle. Se oli hieno ominpäin tehty retki, joskin alkuun vähän pelottava näin korkeanpaikan kammoiselle ihmiselle.

Omin päin kävimme myös Vila Franca do Campon kraaterilaguunissa uimassa ja polttamassa nahkamme. Taksilla lautalla. Hieno päivä sekin.

Viikossa ei sitten kerinnyt näkemään enempää, joten paljon jäi näkemättä:(
Toisella matkalla ei tarvitse valmiita retkiä ottaa vaan osaa suunnistaa itsekin, mutta ensikertalaisen kannattaa ehdottomasti.
Hinnat eivät näyttäneet yhtään halvemmilta suoraan retkiä järjestäviltä yrityksiltä ostettuina.

Tuskin maltan odottaa seuraavaa matkaa, harmi vaan ei vielä ensi kesänä pääse, mutta ehkä seuraavana:)

Ensikertalaisenkin kannattaa uskaltaa vuokrata auto ja kierrellä saarta kiireettömästi parin-kolmen päivän ajan. Näkee paljon enemmän paljon halvemmalla kuin matkanjärjestäjän tolkuttoman kalliilla retkillä.