Omat ajatukset poikkeavat
totutusta.
Muodostavat toisenkaltaisen
maailmankuvan.
Mistä jaksaisin keskustella?
Säästä? Kirjoista? Suhteista?
Olen ulkopuolella. En kuulu
joukkoihin.
Totean sen, minkä olen saanut
havaita koko elämäni.
totutusta.
Muodostavat toisenkaltaisen
maailmankuvan.
Mistä jaksaisin keskustella?
Säästä? Kirjoista? Suhteista?
Olen ulkopuolella. En kuulu
joukkoihin.
Totean sen, minkä olen saanut
havaita koko elämäni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
näin, tulee ajatus, mutta siirrän
sen pois ja yritän jatkaa juttua...
kaikesta, tällaista elämä on
samanlaisia ajatuksia
minullakin, mutta jyrätään ja
katsotaan, miten menee...
Kiitos kannustavasta viestistä :). Joskus vain tulee ulkopuolinen olo.. Niin varmasti jokaiselle, koska kokemukset ja kiinnostuksen kohteet poikkeavat toisistaan.
Piireihin en pääse
- tahtoisinkokaan..
Olen liian aito oma itseni,
en jaksa teeskennellä.
Kuka minua jaksaisi..
Hän joka jaksaakin
- on aidosti ystäväni.
Meidän piiri
- 'olematon', aito.
Kiitos vastarunosta. Siinä vaiheessa, kun alkaa vieraantumaan jo ystävistäkin, olo tulee hyvin ulkopuoliseksi. Siinä vaiheessa, kun ei jaksa kiinnostua terassille lähtemisestä tai muusta sellaisesta, jota on ollut tapana tehdä. Lopulta olen vain tahtonut tehdä mielekkäitä töitä, joissa on ajatusta. Vaihtaa ajatuksia ja innostua uudesta :). Tai olla vesillä.
Mo, m_y
o-o-o-o-o-o-o-o-o-o
On noita outoja meitä muitakin... ;))))
Se on rikkaus, hupi ja hyöty - - tai taakka - - riippuu näkökannasta -
tai - päivästä, mielialasta tai ympäristöstä tai auringopilkuista tai... lista on loputon! - aihe on loputon.... mutta ,ah, niin mielenkiintoinen! ;DD
Hei murukulta! Totta.. Kun yhdistää tuo innostuksen, kärsimättömyyden ja nopeamman elämänrytmin, niin huomaa olevansa eri aaltopituudella. Kun on energia vähissä, niin silloin huomaa kärsivänsä tekemättömästä tilanteesta. Tasapainoiluahan tämä elämä on :). Kiitokset!