Hysteerinen koira

Surullista kyllä, mutta armopiikki. Ei ole enää koiran elämää, sen ehkä kova menneisyys on tehnyt tehtävänsä;((.
Eikä missään tapauksessa uuteen perheeseen, siellä koiran tuskat vaan jatkuisivat: nyt sentään on turvallinen ja tuttu koti. Ja kohta tosiaan sulla on 2 panikoivaa koiraa.
Voimia päätöksen tekoon.

Tuli mieleen, että onkohan koira sokeutunut ? Ja siksi pelkää ja panikoi, kun ei näe mistä ääni tulee.
Vai onko ollut kokoo ajan, tai milloin alkanut paniikit?

Anteeksi, mutta onko se ollut koko 6v ajan samanlainen? Kyllä minusta tuntuu että se vaan ei kestä kaupungin hälinää. Kyllä tuossa tilanteessa koiran parasta täytyy ajatella ja päästää se pois, ikiuneen:(

Vaikeampi paikka. Kyseessä kuitenkin jo 10-vuotias koira ja pelot istuvat tiukassa. Lääkitystähän voi kokeilla. On käsittääkseni melko halpaa hupia. Naapurini syötti muutama vuosi sitten ajoittaisia pelkokohtauksia saaneelle koiralleen (kiitos liian kovan ja epäjohdonmukaisen koulutuksen) jotakin mielialalääkettä muutaman kuukauden ajan ja sen kuurin pillereiden hinta oli kuulema muutaman kympin verran. Sen koiran oireet olivat lievemmät kuin avaajan koiralla ja naapurin koira oli nuori, jotakin 2-3 vuotta. Tabut oli kuulema samaa tavaraa mitä syötetään paniikkihäiriöisille ihmisille. Siitä kuurista ja koulutusmetodien lieventämisestä oli hyötyä. Ei se koira ole vieläkään ehkä täysin korjaantunut, mutta melkolailla normaaliksi sitä voi kuitenkin jo kutsua. Nuoremman koiran takia asia kannattaa ottaa hetimmiten työn alle ja jollakin tapaa ratkaistavaksi.

Ei se maalaiselämä paljoa auta, kun sielläkin paukkuu kullä ukkonen ja naapurien/metsästäjien aseet (halki vuoden tauluihin tähdätessäkin). Aralla koiralla on vaikeuksia sopeutua uuteen perheeseen, eikä se omistajastaan luopumisen jälkeen koe oloaan yhtään turvallisemmaksi. Valitettavasti tuollaisen koiran arkuus ei enää ole elämisen arvoinen piirre. Piikille suosittelisin koiran omaksi parhaaksi. Tunsin jo jo yhden koiran, joka kuoli maalla kesken ukkosen, koska oli paukkuarka. Lääkitys on aika sairas konsti, muuttaa koiran reagointikykyä. En suosittele.

Koiran arkuus saattaa johtua siitäkin, että sitä ollaan vain lohduteltu paukkujen keskellä aiemmassa perheessä, jolloin koira käsittää ihmisten >>suojelevan>> sitä ääniltä, jonka seurauksena koira myös oppii pitämään pauketta uhkana.

Minä kokeilisin jonkinlaista rauhoittavaa lääkitystä. Koiralla on taatusti ihan kamala olo koko ajan, jos se pelkää ihan kaikkea. Eläinlääkäri voi kirjoittaa reseptin.

Itsellä myös kokemusta panikoivasta koirasta. Oma oli pentuna tosi säikky, mutta emme reagoineet sen panikointiin mitenkään ja olemme muutenkin tosi rauhallisia, niin se vähitellen siitä sitten rauhoittui ja nyt 3-vuotiaana jo ihan ok. Tilanne on tietenkin rescue-koiran kanssa ihan eri, koska sillä on varmasti vakavia traumoja käyttäytymisensä taustalla eikä siihen enää omistajan rauhallinen käytös tuo paljoakaan apua. Suosittelen juttelemaan eläinlääkärin kanssa lääkityksestä.

Mitä eläinlääkäri on tapauksestanne sanonut?