Jepjep olen 25 vuotias ja kiusaamisen maalitauluna olen ollut ala ja yläluokat. Nykyään kaikki on hyvin reilassa ja kaunaa en kanna kuin pahimmille idiooteille. Lueskelin näitä kiusattujen tarinoita ja innostuin nyt sitten kirjoittamaan oman stoorin kun nyt on luppoaikaa.
Olen aina ollut kohtuun lihavaa tyyppiä ja naamavärkkikään mistään parhaasta päästä. Joten lempinimet olivat Lihis tai kuminaama. Okei, hyvä luonteenpiirteni on ollut aina se että osaan piilottaa tunteeni ja näyttää muille että ''ei mua vaan kiinnosta'' vaikka totuus on ihan toinen. Sanoa osaan vastaan ja niin teinkin mutta ala-asteella jos näytit ihan seinäänjuosseelta niin ei paljon sanat paina. Joten nopeesti otin sen asenteen että olen hiljaa ja en kiinnitä huomiota. Tämän takia minusta tuli koko koulun outolintu, no jälkeinpäin kun miettii niin kukapa ei pitäisi outona lihavaa ja oudonnäköstä lasta joka ei puhu kellekkään oikein mitään, mutta sillon näin sen parhaimmaksi selviytymis keinoksi. Pari luokkaa kiusaaminen oli semmosta tiuskimista ja jotain pientä haukkumista, mutta sitten kun se paheni se paheni kunnolla. Luokan gangsterit ottivat minut silmätikuksi koska en ees viittiny laittaa millään tavalla vastaan. Tuli monet paitahuput välituneilla ja hakkaaminen vaan paheni pikkuhiljaa, loppupeleissä olin niin mustelmilla että pelkäsin että vanhempani puuttuisivat siihen jos näkisivät ne, joten sauna illat perheen kanssa loppuivat siis samalla. Joka päivä mietin että kunpa koulupäivä olisi ohi ja olisipa jo viikonloppu että pääsen olemaan rauhassa ja parantelemaan saatuja iskuja. Tätä jatkui 5 luokkaan asti, joskus oli viikkojakin tai miltei kuukausia kun ei tullut fyysistä väkivaltaa, koska kerran sanoin kiusaajille että oon niin paskana kaikesta lyömisestä että pelkään terveyden vuoksi, niin paskahousujen iso pomo sitten sanoi alamaisilleen että ''ei lyöntejä vähään aikaan, mutta räkiä saa päälle ja haukkua'' mutta sitten niinkun sanoin että 5 luokalla yksi luokkalaiseni tyttö joka kuului suosittuihin yksilöihin alkoi puollustaa minua ja kun nämä kiusaajat olivat tämän tytön kavereita niin ne sit uskoivat jättää lopulta minut rauhaan. Mutta joo loppu ala-asteen olin yksin ja tiuskimista ja pientä haukkumista aina välillä mutta eipähän tullu selkäsaunoja.
Nonniin kesälomalla olin saanut paljon itseluottamusta ja uusia kavereita kun liityin semmoseen nuorten vapaa-aika ohjelmaan. Siellä tutustuin muusikoihin jotka olivat minua vanhempia ja kovia tyyppejä saamaan pillua (no ainakin omien sanojen mukaan) mutta siis johtaja tyyppejä kuitenkin ja opin heiltä että on minussakin niitä siistejä ja hyviä puoleja mistä muutkin pitävät. No sit kun koulut alko, uusi koulu mutta myös vanhan koulun oppilaita paljon, joten minun maineeni on sama kuin ennen, hiljanen, läski, ruma. Mutta asenteeni oli muuttunut, nyt halusin laittaa hanttii kaikenmaailman pinta-liitäjä huomiohomoille ja näyttää että mulla on varmasti isommat munat kuin kellään näistä vitun perseilijöistä. Tämän asenteen takia melkein tapoin yhden kiusaajistani ja kappasvaan, olen kokokoulun mukaan sekopää, vaikka omasta mielestäni maksoin vaan takasin kalavelkoja. Joten ei siin koko ylä-aste taas yksin koska eihän kukaan sekopään kaveri voi olla.
Ylä-asteen jälkeen muutin opiskelemaan muualle ja sain kokonaan uuden elämän, ammatin ja työn ja ihanan vaimon. En ole oikeestaan kenellekkään vihainen enään koska pitää muistaa että lapset on julmia eikä osaa vielä ajatella järkevästi. Minulta on pyydetty paljon anteeksi ja anteeksi olen kaikille antanut,(no parille en ole vielä valmis antamaan mutta uskon että jonain päivänä) Mutta elkää hyvät ihmiset antako menneisyyden pilata tulevaa, ottaakaa tuokin kokemuksena ja yrittäkää olla vahvempia tulevaisuudessa vaikka helppoa se ei olekkaaan. Kiitos
Kiusaamista.
8
197
Vastaukset
- miss x
Olipa surullinen tarina, sinussa on vieläkin liikaa nöyryyttä koska sanot antaneesi anteeksi, miksi ihmeessä?
- Federefe
Jokainen joka on aidosti tullut pyytämään anteeksi, niin niille olen anteeksi myös antanut. Kaikkihan meistä on virheitä tehneet elämässään, ja jos on muuttanut tapansa ja pahoillaan siitä mitä on tehnyt. On minun mielestä ansainnut Anteeksi annon. Jos toisin on niin Karman laki hoitakoon sen. Eikä muutenkaan tee hyvä päälle olla ikuisesti katkera jostain mitä joskus kauan sitten on tapahtunut.
- todella vapaa
Anteeksiantamisesta lähtee oma paraneminen. Katkeruus poistuu.
Itselläni kiusaaminen oli työelämässä. Ensimmäinen kiusaaja oli työparini. Pohjalla oli kateus, koska ei saanut sitä paikkaa ja teki kakenlaista myyräntyötä, jotta saisi minut ulos. Viimein hän ymmärsi, ettei tule onnistumaan. Niistä ajoista ei mennyt kauaa, kun pääsin uralla eteenpäin.
Olin todella helpottunut, mutta sitä iloa kesti tasan kaksi kuukautta. Ilmeni työkavereiksi tuleen lapsuusystävät. Näistä toinen haki saamaani paikkaa. Hän aloitti myllytyksen, jotta joutuisin pois ennen koeajan päättymistä. Oli sairaanhoitaja ja jakoi jopa lääkkeitä väärin tahallaan. Tarkoituksena oli seurata, huomaanko muutosta ja toisaalta osoittaa taitojeni kuviteltu vaje. No huomasin asian. Kuulin toiselta alaiselta tuon tahallisuuden myöhemmin. Pyrkimyksenä oli päästä paikalleni...
Paljon oli kaikenlasta nälvimistä ja nimittelyä. Onnekseni tuo henkilö oli raskaana ja jäi äitiyslomalle palaamatta enää. Raskauskin salattiin, mutta sain sen ajoissa tietää ja järjestin lomittajan, josta tulikin vakituinen työntekijä myöhemmin. Myös lapsuusystäväkin jäi pois vuoden päästä. Uusien työntekijöiden kanssa ei ongelmia ollut. He asettuivat rooliinsa ilman mukinoita.
Se jakso oli elämäni raskainta aikaa, jota vielä seurasi työnantajan kaltoinkohtelu. Sen pohjana oli edellisen työpaikan työparin kertomat luulottelut tai panettelut työparini taholta. ( Hän poltti todistusaineistoa takassa, joita ei olisi saanut hävittää) Niitä toimitettiin kunnan päättäjille. No he tietysti kävivät seuraamassa, vaikka mitään moitittavaa oikeasti ei ollut.
Työnantajani vaihtui uuteen heti ensimmäisenä vuotena. Alkuun sujui hyvin, mutta erilaiset yhteydenoto vaikuttivat siten, että työnkuvaa alettiin muuttaa vähin erin. Viimein ei olut muita oikeuksia, kuin valita sijaiset ja tehdä työvuorolistat. Kaikki raportit ym. olivat minulla aina ajoissa, monella tuli jälkijunassa... Ja budjetti oli aina plussalla, paitsi silloin, kun esimieheni oli siitä "niistänyt" 250000.- euroa eli yhden vuosipalkan verran. Huomasin sen. Sillä tempulla yritettiin todistaa osaamattomuuttani.
Mieheni viimein sanoi, että jää pois. Siinä vaiheessa, kun uhkailtiin työsuhteen purkamisella yms.lla. Aivan perusteetonta se touhu oli.
Seuraava tilalleni mennyt oli sitten varsinainen katastrofi. Talous ja kaikki asiat kuulemma sekaisin.
Nyt viime talvena jäi se minua piinannut esimiesnainen pois, tai laitettiiin pois.
Paha siis sai palkkansa.
Nuo kaikki ovat menneitä. Anteeksiantamista jouduin harjoittamaan pitkään. Nyt olen siitä selvinnyt. Vielä kaupassa voin kohdata tuon raskaaksi tulleen. Katseemme kohtaa, mutta kumpikaan ei tervehdi. Harrastin sitä aikani, mutta lopetin, koska toinen ei koskaan vastannut. Mitään vihaa tms. en tunne, katson vain, kuin vierasta ihmistä. Hupi sikäli, kun viime tapaamisen jälkeen näin hänet ja tyttärensä unessa. Sytytin kynttilän tyttären kanssa. Tunnelma oli herkkä.
Se lohdutti suuresti ja vahvisti anteeksiannon olleen totta.
Niin, ehkä en olisi onnistunut selviämään kaikesta, mutta turvani on Jeesuksen maahan vuotanut veri minun syntieni tähden. Saan anteeksi omat virheeni, kun annan muillekin anteeksi. Aikuisen oikeesti:)
Heistä kukaan ei ole pyytänyt minulta anteeksi. - Nössö..
Erittäin "hieno" tarina selviytymisestä. Tuostahan saisi varmaan elokuvankin tehtyä.
Hienoa että olet selvinnyt tilanteesta voittajana ja saanut elämän mallilleen. Lapset osaavat olla todella julmia ja mielestäni vaatii todella hyvää itsetuntoa että olet selviytynyt tuosta rääkistä. Todennäköisesti olet perimmiltään vahvempi ihminen kuin yksikään kiusaajasi.
Itse olen lapsena ollut vanhempien lapsien kiusattuna sekä ikävä kyllä kiusannut nuorempia... Heikko itsetunto taitaa olla kun piti moiseen syyllistyä. vituttaa se nyt aikuisena että piti nuorempia mennä kiusaamaan.... selkääni olisin sietänyt saada useamminkin. - pajunitku
Minä myös kiusattu töissä, aliarviotu kotona äidin taholta, syrjitty koulussa, ei ollut yhtään kaveria. Naimisissa ollessani aviomies haukkui ja halvensi päivittäin kun oli sairaan mustasukkainen. Lapsena olin tädin miehen kiusattavana törkeästi ja äiti nauroi ja piti leikkinä mutta minulle se oli kauheaa ja pelkäsin heidän vierailua. Olisi pitkä tarina elämästäni mutta en ole hyvä kertomaan. Minulta ei kukaan ole pyytänyt anteeksi, mutta en kanna kaunaa. Olen vaan hyvin arka etenkin naisten kanssa en osaa keskustella ja siksi kartan naisten seuraa.
- ykihipp
Aika tylyä tarinaa... Olin itsekin kiusattu, kunnes pinnani paloi ja laitoin kaveria turpaan oikein kunnolla. Se ei ollut oikein, mutta tuossa tilanteessa en olisi varmasti muutenkaan voinut toimia. Kyllähän kiusaamista tämänkin jälkeen vielä jatkui. Jotenkin vaan on unohtanut nuo jutut aikuisiällä.
Sinun kirjoituksesi toi ne taas muistoistani esille. Tämä on vakava ongelma, enkä ainakaan itse tiedä miten sitä voisi torjua...
K. - jk
vai iin
- Mitä opit?
Jos lapsesi joutuisi samaan asemaan alaluokilla, mitä tekisit?
Kestäisitkö hiljaa sen, että lastasi pahoinpidellään?
Miten koittaisit auttaa häntä?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3187464Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill662156- 1751827
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä161372- 1121277
Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie91241Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691220RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j551151Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411081Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.2901019