Miksi hukkaan elämäni..
Sinut minä haluaisin!
Vaan sinä etkö minua?
Yksin vaiko toisen kanssa..
Ikuisessa petoksessa.
Rakkauteni sinulla,
kroppani toisenko
käyttöön annan..
- Minua se syö!
Yksinkin on epäreilua.
Kaikki tuhlata olemattomaan.
Epäreilua on tämäkin.
Odottaa ja toivoa.
Sinulla on avaimet.
Et niitä vain käytä.
Etkö tahdo vai rohkene..
Sitä en tiedä.
Näin vain hukkaa tämän hetken.
Ja hetket seuraa toisiaan.
Yksin siis,
vaikka sinut haluaisin.
Sinut minä haluaisin!
Vaan sinä etkö minua?
Yksin vaiko toisen kanssa..
Ikuisessa petoksessa.
Rakkauteni sinulla,
kroppani toisenko
käyttöön annan..
- Minua se syö!
Yksinkin on epäreilua.
Kaikki tuhlata olemattomaan.
Epäreilua on tämäkin.
Odottaa ja toivoa.
Sinulla on avaimet.
Et niitä vain käytä.
Etkö tahdo vai rohkene..
Sitä en tiedä.
Näin vain hukkaa tämän hetken.
Ja hetket seuraa toisiaan.
Yksin siis,
vaikka sinut haluaisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hieno oivallus ja ajatus oli runossasi, aivan kun minun tämän hetkisiä ajatuksia.
Pidin niistä, kiitos!
Odottaa ja toivoa..vaikka se tuntuukin epäreilulta.
Niin pitäisi minunkin mielestäni tehdä :)
jos toisesta Todella välittää! Odottaa.
Niin mieki tekisin..vaan suurin osa ei..
Ei jakseta. On hoppu toiseen syliin.
Liian harvoin maltetaan odottaa..
Voin samaistua runoosi. Kiitos!
Ajatuksia herättävä. Kiitokset!
--------------
Aikaa kului.
Kumpikin odotti
toisen ratkaisua.
Tietämättä, että toinenkin
teki niin.