Kaupunkilaiset vastuuseen ympäristön

onhan tuo helppo vierittää syy ympäristön likaamisesta maalaisten syyksi, ihmiset kuitenkin asuvat kaupungeissa ja ympäristön kannalta jälki ei ole kaunista. Rakennettu ympäristö - kaupunki, jossa asumme - muuttaa vesistöjä ja lähiympäristön vesiolosuhteita merkittävästi. Luonnontilaisessa ympäristössä sadevedet imeytyvät nopeasti maahan. Suuren osan vedestä pidättää kasvillisuus. Loppu vedestä suodattuu maakerrosten läpi muodostaen pohjavettä tai valuu puhdistavien maakerrosten läpi lähimpään vesistöön.
Kaupunkiympäristössä kadut, pihat ja katot estävät veden imeytymisen maahan ja syntynyt hulevesi huuhtoo maa-ainesta, ravinteita ja myrkkyjä eteenpäin. Hulevedet johdetaan yleensä mahdollisimman suoraan lähimpään vesistöön, missä ne aiheuttavat mm. veden samentumista, happikatoa, rantojen liettymistä ja hajuhaittoja. Mitä enemmän vettä läpäisemätöntä pysty- ja vaakapintaa on, sitä suurempi osa ilman kautta tulevista ympäristömyrkkypäästöistä näyttää joutuvan vesiin.
Vesistöjen lisäksi myös muu ympäristö kärsii hulevesistä. Lisääntynyt pintavesimäärä ja oikaistut kulkureitit kasvattavat tulvia tulvapaikoissa ja aiheuttavat eroosiota. Koska vesi johdetaan kaupungissa nopeasti pois, kuivat paikat kuivuvat entisestään. Toisaalta sateen aikana vettä on kaupungissa pihoilla, ojissa ja viheralueilla näkyvissä paljon enemmän kuin metsämaalla, koska sitä tulee niille sateen lisäksi peitetyiltä pinnoilta. Tätä kautta myös maakasvillisuuden ja maaeliöstön elinolosuhteet vaikeutuva