-iin, mutta vasta tämä sai lopullisesti voimaan pahoin.
Oltiin Donghuamenin yötorilla Pekingissä:
"Jotkut kauppiaat olivat opetelleet tuotteidensa nimet englanniksi: "Testicles, penis."
Niitäkin sai paistettuna tikunnokassa."
Oltiin Donghuamenin yötorilla Pekingissä:
"Jotkut kauppiaat olivat opetelleet tuotteidensa nimet englanniksi: "Testicles, penis."
Niitäkin sai paistettuna tikunnokassa."
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tunnistitko nisäkkään?
Olen itse paistanut ja syönyt pässin kiveksiä.
Aivan laadukasta ja suun mukaista ilman ihme maustamista.
Nuo siittimet vaikuttavat mielenkiintoisilta.
Niiden popsimista miettisin kahdesti.
Olen kuitenkin KKKK-periaatteen ihminen.
Kaikkea
Kannattaa
Kokeilla
Kolmesti
Rikoslain puitteissa tietenkin!
Pekingissä käydessämme söimme katukeittiöiden pöperöitä tunnistamatta kaikkea.
Yhden sapuskan mahaportti hylkäsi.
En tiedä mitä oli mutta vastaanotto keskeytyi.
mettele, itse en ole rohkea katukeittiöiden kokeilija ollut.
Jollain torilla myynnissä roikkuvat raadot saivat minut kasvissyöjäksi lopuksi ikääni.
Fiinit feminat?
Elämäni sulostuttaja on kerallani nauttinut katukeittiöiden herkkuja vaikka puitteet ovat joskus olleet hurjat.
Hän on ensin seurannut minun reaktioitani ja katsonut että olen hengissä vielä minuutinkin jälkeen.
Kiveksiä vaimoni ei syönyt.
Työpaikallani tarjoilin niitä paistettuina ja kuutioituina kylmäpaloina kolmelle naispuoliselle työkaverilleni.
Popsivat herkkupaloina kunnes kysyttäessä paljastin herkkujen laadun.
Kolmesta naisesta kaksi singahti oksentamaan?!
Miksi? Silloin en uskaltanut kysyä.
Muutamiin selkärangattomiin herkkuihin vaimoni suhtautuu hyvin epäluuloisesti.
Ei ole sisäistänyt 4 xK:n periaatetta, tässä asiassa.
Lihaa se on, ihan täyttä lihaa.
Niin on sydän, kieli jne ruhonosat.
Jos on tarpeeksi nälkä, kelpaa tuollainenkin syötävä, ennenkuin paistettu tarantula
Että rupesi etomaan kun luin ketjun. Luin sillä keskustelimme eilen erilaisista äyriäisistä mitä olemme matkoilla syöneet. Etupäässä kypsytettyjä ei eläviä.
Kirjoitamme paljon suvaitsevaisuudesta, kaiken rakkauden nimissä hyväksymisestä,,huh ollaan syövässä eläinten peniksia ja kiveksiä ehkäpä ihmistenkin..
Ei ole kauaan kun eräs eurooppalainen ihmissyöntiin rakastunut mies teki diilin uhrinsa kanssa siten, että hän katkaisee uhrin peniksen paistaa sen ja syö. Uhri katsoi vierestä kuollen tuskaisesti verenvuotoon.
Tällainen tappaus. Hyvää päivän jatkoa ja nauttikaa grillatuista kanankikkeleistä...yök..
Eihän tässä kukaan puhu kannibalismista?
Sinun kotonasi ei kai lapsena syöty kaikkia ruhonosia?
Ei siitä ole kuin 50 v kun teuraasta oetettiin kaikki talteen ja syötiin, kikkelitkin :D
Ei lihaa voinut haaskata vaan suoletkin täytettiin makkaroiksi.
Onko nykyihminen noin loitonnut luonnosta?
Lihaa mielellään syödään, mutta kukaan ei halua tietää teurastamisesta mitään?
Kyllä se on elukan kuolema, jos siitä liha otetaan.
Paitsi joissain kulttuureissa joissa valutetaan vain verta ja syödään se sitten. (masait)
Olisikin hauska jos lihatiskiltä myytäisiin vain elävä eläin ja jokainen saisi tappaa ja valmistaa sen kuten parhaaksi näkisi.
Muuttuisikohan ruokavalio?
Minulla ei
Kyllä lapsena lahtaukset näin ja verta jouduin vispilöimään, eikä sitä mitenkään iljeskelty.
Voin ihan varmasti todeta etten söisi noita sisäkaluja, en ikinä. En suostunut syömään lapsenakaan pissakastiketta (munuaisista ), myöskään mitään verestä tehtyä en tähänpäivään mennessä suuhuni pistänyt. Meillä ei ollut pakko syödä jos sanoi ettei halua ees maistaa.
Ja se vähäinenkin lihansyöntini loppuisi siihen jos pitäisi itse se eläin tappaa, ei onnistuisi minulta. Ja siihen en tule uskomaan et niin kova nälkä maahamme tulisi
joka minut lahtariksi tekisi :/
Ei mullakaan, jos joku vain teurastais puolestani, apurina voisin kyllä olla.
Meillä maksa ja munuaiset kuuluivat aina lisänä myös karjalanpaistiin lapsuudenkodissani. Kieli on suurta herkkuani oikein valmistettuna ja veriletut. Siskonipoika teki jouluksi makkaroita suoleen ja hyviä olivat.
Vastaus on bibinbapille.
Mitä tekemistä lapsuudellani on tämän aiheen kanssa? Olen kaupungissa syntynyt maalaistalon tytär. Talon- ja karjanhoito oli äidin ja apulaiseten hommia, isä oli ammattiautoilija.
Lahtari tilattiin kun tarvetta oli. Isäni ei pystynyt elävää tappamaan. En minäkään lukuunottamatta hyönteisiä. Syön mielelläni, maksaa ja munuaisia. Savossa vieraillessani söin kerran tappajaissoppaa joka sisälsi erilaisia sisäelimiä.
Tänään korpimökillä syödään savulihasoppaa.
Hyvää viikonloppua!
Omalla kohdallani olen asian mieltänyt niin, että jos syön lihaa, tiedän tasan tarkkaan millaisen prosessin kautta se tulee ja jos tarvetta on, voin lahdata vaikka itsekin.
Jos se alkaa tekemään pahaa, siirryn kasvissyöjäksi.
Enkyllä ole ollenkaan varma onko kasvin syöminen yhtään sen vähempää murha?Jonkin tutkimuksen mukan, kasveilla on samallalailla elämä kuin meilläkin ja eläimillä.
Täälläpäin syödään vieläkin Rössypottua ja Kampsuja.Verimakkaraa.
Maksaakin ja kieltä, sydäntä myös, minäkin
Hyvää viikonloppua.
Kysyin lapsuudestasi, sillä tämän ikäisillä ihmisillä on useinkin lapsuudestaan muistoja eläinten teurastuksesta, varsinkin jos asuin maalla.
Silloin ihminen oli enemmän kosketuksissa luontoon ja siihen mistä ruoka tulee.
Tiedän monta nykylasta, joille on ällistys että pihvi on joskus kulkenut teurastamon kautta.
Savulihakin, kulkee samaa kautta.Julmaa, mutta herkullista.
Kaikella tällä pyrin sanomaan, että ihminen on peto joka tarhaa elukoita omaa tarvettaan varten.
Kun ei halua juosta niiden riistaeläinten perässä pitkin metsiä, siis oman mukavuutensa takia.
Kunnon pottuun kuuluu peruslihojen lisäksi maksaa, munuaista ja minulla myös sydäntä.
Saatavuus on nykyään heikkoa ja hinta usein korkea.
Kieltä olen usein keitellyt vahvassa mausteliemessä leikkeleeksi.
80-luvulla ei ainakaan meillä päin lammasta ollut saatavissa kuin pääsiäisenä.
Useampana syksynä kävin teurastamassa työkavereiden vanhempien lampoloiden elukoita.
Tapoin kirveen hamaralla paitsi yhdessä lampolassa jossa elukat täytyi ampua.
Pienoiskivääriin minulla on lupa ja asekin löytyy.
Lahtireisulta sain halvalla ostaa haluamani määrän elukoita = yksi tai 1,5 sekä sisäelimet ja kielet.
Riista tuli kotiin.
Aikanaan, lankoni poikamiesaikaan, hänen ajellessaan "ystäviä" etsimässä, osui muutaman kerran rusakko auton valokeiloihin.
Seurauksena öinen ovikellon soitto ja lämmin ruho syliini.
Pupu välittömästi kinnerpuuhun ja sisukset ja takki pois.
Joskus sisälmykset ja hieman lihaa meni pilalle koska tainnutus oli tehty eturenkaalla hiekkapellin asemesta!
Kaippa olen siirtymässä lihasta pois, ...se vain tökkii enkä itsekään tiedä miksi näin on tapahtumassa? Kala on herkkuani, ja en anna ajatukseni mennä yhtään sinne alkuun, riittää kun ostan sen kaupasta.
Mitään luonto-ohjelmia en enää kykene katsomaan, aina joku saalistaa ja tappaa laumasta jonkun jne... ymmärrän luonnonkulun ihan järjellisesti, en vain halua olla näkevänä! Ihme mamis on minusta tullut :p
Syliintulevaa riistaa on nyt paljon.
Juuri luin työkaverinkirjoituksen peuran hengestä, jonka hän jalosti säästi.
En hiiskunut mitään siitä, että samaa peuraa olin jo kolmena päivänä hätistellyt autoni edestä :D.
Jostain syystä se haluaa seisoskella keskellä tietä.
on ajan kysymys milloinka se peura on hengetön..
kyyhkyjä, teeriä, jäniksiä.Kaikki poikaset ovat nyt vaillä järkeä mutta täynnä elämäniloa tuolla teillä haittoina.
Jossain vaiheessa itsellänikin on tullut sellainen olo, että miksi pureskella kuolleen eläimen lihaa.
Jos asiaan oikein syventyy, alkaa etomaan.
Se on hyvä suuntaus, vihannekset ja muut eineet.
En muista miltä kanavalta tuli Koreasta ohjelmaa ja jonkinlaista ratsiaa niissä keittiöissä tehtiin, olikohan ettei koiraa saanut enää pitää ruokalistalla, silti sitä tarjoiltiin?
No siinä ison parilan reunalla ( kuumahko ) oli jotain etanansukua oleviä ötököitä, ne nosteli pieniä jalkojaan...ohjelman juontaja kysyi miksi noin tehdään? tää kokkihirmu vastasi et asiakkaat haluaa ne tuoreina pannuun :O/
Vaihdoin kanavaa en kyennyt katsomaan enempää!
Katukeittiöiden ruuan alkuperää ei saa selville!
Voi olla ihmisistäkin peräisin!
Väliäkö tuolla?
Epäilyttävissä olosuhteissa katson ainoastaan että tarjottava on kypsynyt kuumassa upporasvassa.
Kannibalismiin en usko ja esim. Kiinassa käärmeet ja koira ovat sellaisella hintatasolla ettei niitä 200l:n peltitynnyrigrilleissä tarjota.
Yksi jännittävimmistä sapuskoista taisi olla Sodankyläläisen perheen tarjoama sokerisuolattu Ahven.
Pahuksen hyvää, eikä tullut Lapamatoa.
Jokunen aika sitä kyllä odottelin.
H.
ihmettelemässä laajemmaltikin ollessamme Pyhätunturilla retkeilemässä erään juhannuksen alusviikon,
Pelkosenniemen puolella Suvannon kylässä kävimme lähipiirimme nuoren arkkitehtiopiskelijapariskunnan kanssa katselemassa Museoviraston suojelukohdetta,
mutta ennen kaikkea nautimme tunturiin kiipämisestä kaikki neljä, Kultakero, Maasoutaja, Noitatunturi...tuli valloitettua, miten elämä oli silloin ihanaa!
Pyhän kasteen lammen upean vesiputouksen voin hyvin vieläkin kuvitella silmissäni,
muistan pöllön puolustamassa poikasiaan,
muistan suon, jolla kuljimme pitkospuita myöten.
Se tuntui elämän keskipisteeltä silloin,
niin paljon siellä oli elämää ja lintujen ääniä.
Mäkäräiset tulivat vasta pari päivää myöhemmin.
Vieraskirjaan kirjoitin runon "Mäkärälle", muistan sen vielä.
Iloista viikonloppua! Satu*.
Poikkesin nyt vahingossa otsikosta täysin,
mutta en pyydä anteeksi aloittajalta, koska itse olen se.
ruokaileminen on kallista, eikä ruoka kovin hyvää.
Pari parsatankoa käärittynä kinkkuviipaleeseen perunamuusin kanssa saattoi olla lämpimänä ruokana..!