60-luvun kerrostalo ja ILP

Jos huoneistoja on 50, niin silloin talo on jo sen verran iso, että puhallinkammioitakin voi olla 2-3.

Ilmamäärä per puhallin voi sitten olla jotain 0,5/1,0 m³/s (½/täysiteholla), joten siitä saisi periaatteessa irti 10/20 kW lämpöä. Tähän päälle kompressoriteho, niin "ilmaislämpöä" tulisi jotain 15/30 kW.

Fiksumpaa olisi kyllä muuttaa järjestelmä niin, että ilmavirta on koko ajan vakio, siis noin 0,7 m³/s, jolloin lämpöä olisi tarjolla 20 kW per puhallin.

Seuraava ongelma onkin sen lämmön hyötyntäminen. 20 kW on aivan liikaa yksittäisen tilan lämmitykseen. Patteriverkkoon lämpöä voisi syöttää, mutta vanhoissa taloissa verkko voi olla mitoitettu 80/50 °C lämpötiloille. PILP ei jaksa/sillä ei kannata tehdä näin kuumaa vettä, joten PILP toimisi vain lauhalla kelillä. Ja Helsingissä kun kaukolämpö maksaa jotain 5,5 c/kWh ja sähkö 13 c/kWh, niin PILPillä tehdyn lämmön hinta olisi 4,5 c/kWh tjsp. = investointi ei maksa itseään ikinä takaisin.

Toki lämpöä voisi hyödyntää myös käyttöveteen, mutta silloin tarvittaisiin vielä muutaman kuution varaaja huippuja tasaamaan sama ongelma, kaukolämmön hinta vs. PILP - lämmön hinta, olisi edelleen vastassa.

Edes pientä saumaa kannattavaan ratkaisuun on vain talossa, jossa on vesikiertoinen lattialämmitys, johon riittää esim. 45 °C vesi. Matalamman lämpötilan vuoksi PILPin lämpökerroin on korkeampi ja tuotetun energian hinta siis vähän alempi PILP pystyisi syöttämään verkkoon lämpöä myös kovilla pakkasilla.