Lähes aina koiranäyttelyssä kulkiessa kun vieras koira ärisee, yrittää tulla päälle, se on rottweiler. Mikä rodun hermoja vaivaa nykyjään? Vasta jokin aikaa sitten kävelin ulkona pienen, iloisesti häntää heiluttavan spanielinpennun kanssa ja jo oli rotikka tulla päälle. Ei tasan voi olla uhkaavan näköinen pentu kun se ei edes katsonut rotikkaa päin. Eikä rotikka ollut semmoinen iloinen "syöksynpä haistelemaan pentua" vaan ihan se oli ärrinmurrin äänellä varustettu tapaus.
Olen ollut siinä käsityksessä että rottweilerin tulisi olla rauhallinen ja hyvähermoinen koira... Näyttelyissä olen niitä nykyjään seurannut enemmältikin ja jopa tuomarin päälle on yritetty mennä. Ja hirveä murina käy kehän laidalla.
Onko koirille yritetty jalostaa palveluskoirakokeisiin sopivampaa, terävämpää luonnetta vai missä mättää?
Olen ollut siinä käsityksessä että rottweilerin tulisi olla rauhallinen ja hyvähermoinen koira... Näyttelyissä olen niitä nykyjään seurannut enemmältikin ja jopa tuomarin päälle on yritetty mennä. Ja hirveä murina käy kehän laidalla.
Onko koirille yritetty jalostaa palveluskoirakokeisiin sopivampaa, terävämpää luonnetta vai missä mättää?
Vastaukset 16
Vanhimmat
kasvatus vaikuttaa tietenkin paljon mutta rotikka on yleensä vähän enemmän varauksellinen oman lajinsa edustajaa kohtaa!
että eiköhän tuossa ollut vähän liioittelua!!!!!
No kaikki rotikat mitä mä oon tavannu on aina ollu tosi hyväluontosii, vaikkaki villei. Ehkä ne ärrinmurrit on ollu pelkkää itsevarmaa puollustusmurinaa, ei niinkään mitään hyökkäysvaroitusta.
Ja näyttelyissähän näkee ne kaikki jalostetuimmat koirat ja saattaa olla niinkin surullista että liiallinen jalostus on vienny koiran luonteen hieman agressiivisempaan suuntaan :( ! Meil on 1/4 rotikkaa eikä ole koskaan tehnyt kellekkään mitään, sataprosenttisesti. Emo oli rotikka/schäfer, myös ennemmin alistuva kuin hyökkäävä koira. Pientä yliliioittelun makua sanon minä.
Rottweiler ei ole koirapuisto-koira varsinkaan
vanhemmiten. On selvä, ettei rottweiler ole
varustettu spanielin luonteella.
Sinun kuvailemassasi tapauksessa taas on kyse
rottweilerin koulutuksesta. Rottweilerin voi
opettaa (ihan niin kuin minkä tahansa muunkin
koiran) olemaan rähisemättä muille. Itse tiedän
ainoastaan hyvin käyttäytyviä rotikoita, vielä
en ole törmännyt näihin ns. rähisijöihin. Ei
ole koiran vika, jos hihnan toinen pää ei
osaa opettaa! Rotikoiden yleistäminen
kaikille äriseviksi ei johda mihinkään muuhun,
kuin vääriin käsityksiin rottweilerista rotuna.
Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota ihmiseen,
joka rähisevää rottweileria taluttaa.
Jaa, että mikä rotikoissa vikana. Tuskin mitään. Mutta niiden omistajissa taas on. Tosin vanhana palveluskoiraharrastajana täytyy sanoa, että onneksi löytyy vastuunsa tunteviakin upeiden rotikoiden omistajia, jotka TIETÄVÄT MITÄ ROTIKAN KANSSA TEHDÄÄN JA VIELÄ TEKEVÄT SEN!!! Asun kaupungissa alueella, jossa on paljon koiria ja etenkin täkäläistä muotirotua rotikkaa. Ei siinä mitään, mutta kun nuorten usrosten ja narttujen hihnan päässä on nuoria tytön heitukoita, jotka eivät näköjään vaivaudu edes kouluttamaan koiraansa saatikka pysty sitä pitelemään. Olen ollut todistajana todella pahoissa tilanteissa, joissa rotikoiden kohteena on ollut toiset koirat tai ihmiset. Jokaisessa näissä tapauksissa oli siellä hihnan päässä ollut nuori opiskelijatyttönen, joka ei pystynyt pitelemään koiraansa. Siinä sitten ollaan keskusteltu vakavasti vähän aikaa (minä pidellen nuoria rotikoita, kun omistajat eivät siihen pystyneet). Moni näistä eivät ole tienneet mitä ovat ottaneet. Erittäin monella on ollut jo kotona ongelmaa, koira on ollut asunnon herra jo pitkään. Kämppäkaverit pelkäävät, ja koirat purevat ja syövät kaiken. Hoh hoijaa. Olen niin kyllästynyt tähän joka vuotiseen rumbaan näiden nuorten naisten vuoksi, jotka eivät kertakaikkiaan jaksa/halua ottaa vastuuta ja kouluta koiraansa tai myönnä, etteivät pärjää sen kanssa ja anna sitä eteenpäin osaavalle ihmiselle. Jokainen näistä koirista on ollut tyypillinen mukava koira ja kaikki ovat vastaanottaneet oman viestintäni juuri niin kuin pitää. Pienellä koulutuksella ne olisivat yhteiskuntakelpoisia kaikki. Kerrottakoon, että pahin näistä tapauksista oli, kun vuoden ikäinen nartturotikka (vapaana kadulla) kävi vammaisen lapsen kimppuun. Laitin omat koirani syötiksi ja otin nartun kiinni. Tämäkin yksilö oli oikein mukava vastaanottavainen nuori koira (omistaja taas nuori ja pieni 45 kiloinen opiskelija tyttönen). Onneksi tämä episodi päättyi loppujen jopuksi hyvin ja saimme hyvän keskustelun aikaiseksi vammaisen lapsen hoitajan kanssa, koiran omistajan ja poliisin kanssa. Jopa tämä lapsikin rauhottui täysin lopuksi ja oli rauhassa omien (koulutettujen) koirieni vierellä pidellessäni nuorta rotikkaa, joka oli juuri hetki sitten purrut tyttöä selkään, käsiin, mahaan, jalkoihin...
Itse taidan kuulua juuri näihin "ärsyyntyneen" mainitsemiin henkilöihin, joilla ei rotikkaa kuuluisi olla. Oma koirani on nyt vuoden ikäinen, 37-kiloinen ja välillä äärettömän kiinnostunut muista koirista. Ihmiset saavat mennä ohi, koirien ohittamista harjoitellaan koko ajan. Kertaakaan koirani ei ole murissut ohikulkevalle ihmiselle tai koiralle, eikä varsinkaan ole koskaan purrut ketään. Vaikken kovin voimakas ihminen olekaan, pystyn kyllä pitelemään koiraani, vaikka se tahtoisi mennä toisen koiran luo. Otan koiran aina ohitustilanteessa lyhyeen hihnaan, ja jos koira yrittää vetää kaikin voimin toisen koiran luokse, pysähdyn ja silloin koira ei taatusti liikahda mihinkään.
Naapurustossa asuu neljä rottweileria, kolme näistä isoja uroksia. Erittäin rauhallisia yksilöitä kaikki, vaikka eivät luonnollisesti tulekaan saman sukupuolen edustajien kanssa toimeen. Itseasiassa en koskaan, en koulustuskentällä enkä vapaa-ajalla, ole törmännyt häirikkörottiksiin. Omani saattaa vieraan silmään toki näyttää tältä yrittäessään päästä tutustumaan vieraaseen koiraan, ja minun komentaessa kovalla äänellä vieressä, mutta koko ajan opetan sitä tästä tavasta pois. Ja suoraan sanottuna ei kovin hyvältä tuntuisi, jos tässä tilanteessa "Ärsyyntynyt" tulisi saarnaamaan ja haukkumaan huonoksi koiranomistajaksi. Uskon koirani tietävän, että olen laumamme johtaja, vaikka pieni sellainen olenkin;)
Koirapuistoista vielä: me olemme toistaiseksi käyneet pienessä koirapuistossa, jossa yleensä on vain koirani tutut koirakaverit. Jos paikalle tulee koira, jonka kanssa tiedän tulevan hankaluuksia, poistumme heti. En oleta, että koko koiran ikää voisimme tätä harrastusta jatkaa.
Tiedän, että rotikoita on paljon väärillä ihmisillä. Onneksi he eivät ole vielä tulleet meitä vastaan. Mielestäni hyvän rotikan omistajan kriteereinä ei kuitenkaan ole koko tai sukupuoli, vaan tahto ja johdonmukaisuus.
Ei se sukupuoli tai nuori ikä tee rotikan omistajasta heti huonompaa. Vaikken minäkään mikään järin suuri opiskelijatyttönen ole, niin silti olen hyvin elämäni rotikan hihnan päässä kirmannut, ilman suurempia ongelmia.
Ja nekin ongelmat ovat johtuneet lähinnä vastaantulevista ei-niin-koulutetuista koirista, jotka meinaavat tulla päälle, omien poikien ollessa suhteellisen nätisti vieressä. Etenkin nuo rottweilerurokset kun tuppaavat pullistelemaan toisille koirille, niin tilanne voi näyttää pahemmalta mitä se onkaan. Pääasia varmaan että koira pysyy kiinni?
Tällä hetkellä itselläni on 2 rottweilerherraa, 1 ja 3v. Etenkin nuoremmalla tarve pullistella joillekin vastaantuleville, mutta silti molemmat pystyn pitämään käsissäni. Ja nuorempaakin opetetaan koko ajan. Vanhempi on äänekkyydestään huolimatta sen verran fiksu, että tajuaa mitä pyydetään, eikä ärhentele turhia.
Molempien poikien kanssa käydää myöskin koirapuistossa, jossa meidän koirat eivät ole kertaakaan tappelua aloittaneet.
Minä suhtautuisin tuohon Kaisan kirjoittamaan viestiin vakavasti. Kun avaa silmänsä esim. Kaisan esille nostamassa tilanteessa näyttelykehien laidalla, on rehellisesti myönnettävä, että paljon läheltä piti -tapauksia on juuri rottisten lähettyvillä.
Vikaa on varmaan enemmän siellä remmin toisessa päässä kuin itse koirassa, mutta täytyy sitä koirissakin jotain heikkoutta olla, jos itsevarmuus ei riitä olemaan reuhaamatta syyttä suotta muille. Opettamallahan koiran saa käyttäytymään kunnolla, mutta mikä vika rottiksissa tuntuu olevan kun ei enää peruskasvatus riitä pitämään reuhaamista poissa, vaan tarvitaan ERIKSEEN koulutusta että koiran saa pidettyä käsissä.
Otetaan esimerkiksi toinen harrastamani rotu (vahvaluonteinen käyttökoirarotu sekin), jonka yksilöt voi yleensä vaikka pystymetsästä tuoda kehän laidalle ja näyttelyvilinään. Ei ne silti ole pitelemättömiä ärripurreja vaikkeivat siihen touhotukseen ja toisten koirien ohimarsseihin erityisesti olisi oppia saaneetkaan. Ne eivät myöskään pamahtele kehässä toisiaan kohti niin, että hyvin käyttäytyvän koiran esittäjä saa tosissaan pelätä oman koiransa puolesta.
Käsittääkseni rottweilerin tulisi toimia harkiten KAIKISSA asioissa. Mielestäni se ei osoita koiralta minkäänlaista harkintakykyä ja hermojensa hallintaa jos ohi marssiva siitä kiinnostumaton spanieli aiheuttaa sille tarpeen hyökätä! Jos tuollainen koira olisi pohjimmiltaan ollut ihan normaali hyväluonteinen OIKEA rottis, niin onpas sille sattunut erityisen taitava (negatiivisessa mielessä) omistaja joka on osannut opettaa koiraltaan kaikki rottikselle tyypilliset ominaisuudet pois (rauhallisuus, harkintakyky, hermojen hallinta).
Kyllä minun mielestäni ongelman juuri on jossain muussa kuin taitamattomissa(kin) omistajissa!
...viestini toisessa ketjussa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=1500000000000120&posting=22000000003714197
Poikaasi puri rotikka, nyt julistat sitä rotikkakeskustelussa rotikkapalstalla.
Siinä sivussa kiilloitat kruunuasi kun et tehnyt rikosilmoitusta.
Mitä haet? Äiti-ihmisenä voisin kuvitella sinunkin käyttäytyvän hieman toisin vaikka hysteerisyytesi olisikin jokseenkin ymmärrettävää. Keskity poikaasi, älä nettiin! Ja lopeta se turhan uhoaminen -selvitä mitä oikeasti tapahtui!
Ps. Vie poika lääkäriin äläkä pelkästään arvioi jäljelle jääviä kohoumia...
siitä olisi pitänyt kertoa? Papukaijapalstalla? Liitin viestini tähän rotikoitten vikoja ihmettelevään viestiketjuun, samoin kuin kysymykseen aikuisen rotikan hankinnasta, koska mielestäni tapahtunut käsittelee molempia aihealueita. Eikös keskustelun tarkoitus ole nimen omaan jakaa tietoa ja vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia? Vai eikö rotikkapalstalla saa tuoda esiin rotikoita koskevia negatiivisia asioita ja kokemuksia?
"Turhan uhoaminen"...mikä ihme? Jos olisin ilmoittanut hakkaavani koiran jauhelihaksi tai ampuvani sen tai muuta vastaavaa, olisin valmis myöntämään uhoamisen.
Poika on käytetty lääkärissä ja diagnoosi oli sama kuin mitä kirjoitin: puremista jää ihonalaiset arpikudokset, parantuminen epävarmaa.
P.S. älä itse viitsi uhota.
pitäisi itsellenikin vielä vierasta koiraa vieraiden lasten lähettyvillä, maahan käskyllä komennettuna ja vielä kytkettynä. Taisi koira parka olla ihan sekaisin muutenkin, ilman turhaa ylimääräistä hälinää elämäänsä. Ei tiennyt varmasti edes kuka hänen isäntänsä tällä hetkellä on tai ketä pitäisi puolustaa. Jos kerran itselläsikin on koiria, niin miksi et ymmärrä sitä, että koiraa ei ikinä lähestytä suoraan edestä ja että pienen matkan päähän pysähtyminen on sekin eräänlainen uhkaus. Maassa makaava koira ei osannut arvioida lähestyvän ihmisen kokoa tai ikää. Eläin on aina eläin. Ja vielä kaiken tapahtuneen jälkeenkin, annat poikasi halata vierasta, suurta koiraa vaikka koiraihmisenä sinun tulisi tietää että vieraan ihmisen/eläimen läheisyys on koirien kielellä uhkaus! Kannattaa ottaa selvää koirien elekielestä ja luonnollisista käyttäytymistavoista ennen kun tulee tänne huutelee... IKINÄ koiran hyökkäys ei ole hyväksyttävää ja olisin itse vienyt koiran nukutettavaksi.
Rottweiler on koira jonka ei tarvitse olla kaikkien kaveri. Koskaan ei pidä liikaa luottaa vieraaseen koiraan vaan pitää huoli omistaan. Koira elää pitkälti vaistojensa varassa ja me emme aina voi olla täysin varmoja miten koira käsittää erilaiset asiat ja tilanteet. Itselläni on upea rotikka tyttö 7-vuotias ja myös toinen koira vanhempi, tutut lapset voi telmiä kylässä miten vain, mutta aina sanon vanhemmille että omalla vastuulla ja miten ei kannata käyttäytyä ettei koirat käsittäisi väärin. Sekin vain varalta koska hienosti on aina mennyt, onneksi. Ja ulkona koiran ei tarvitsekaan vieraiden päästää koskemaan. Riittää että ohittaa hienosti. Koskaan ei voi sanoa ei koskaan, vaan aina on oltava varaus vieraita kohtaan vaikka omaan koiraan itse luottaisikin. Eipähän tule turhaa sanomistakaan sitten kun koiransa pitää hallinnassa. Kellään vieraalla ei ole asiaakaan kosketusetäisyydelle. Ja tutut tietysti hyväksytään. Aikuista koiraa harkittaessa kannattaa muistaa että yhtälailla kun voi mennä hyvinkin voi mennä huonosti ja täysin ei voi taustoja tietää, tai mitä koira on kokenut. Silti jos tahtoa ja tarmoa löytyy niin haastetta on mutta voi kannattaakin, kuka tietää..Eikä rottis tosiaan ole ainakaan yliaktiivinen rotu vaan aikuistuttuaan suht rauhallinen ja hyvähermoinen vaikka ei jatkuvasti olisikaan aktiviteetteja.Sopivasti tekemistä pitää tietysti olla, mutta rauhallisuuskin on valttia eri tilanteissa. Toki yksilöitä on erilaisia. Tässä minun mielipiteeni parista aiheesta.
Ei koirissa nyt mitään sen kummempaa vikaa ole, kun niitä jalostettu liian paskasta materiaalista, kasvattajat ja "kasvattajat" fiksaavat pentuja IHAN mistä yhdistelmistä tahansa, sekä MYYVÄT koirat ihan millaisille ostajille tahansa, jotka eivät kasvata koiraa, vaan sille lässytetään ja pidetään perheen "vauvana" -->> ja ongelmat odottavat viimeistään kun koira on 9 kk!
...minkä esitit!
(Jokaisen) koiran käyttäytyminen on puolittain rotuominaisuuksista peräisin ja puolittain omistajasta. Rottweiler on erityisen isäntäuskollinen koira, johon voi luottaa oman perheen sisällä niin kuin nyt eläimeen yleensä voi luottaa(!). Siksi rotikka käyttäytyy perheen ulkopuolella liioittelevan suojelevasti - mikä on toisaalta väärin.
Pointti on siis se, että jokaisen omistajan tulee ottaa vastuu koirastaa AINA ja suhtautua varauksella kaikkeen - oli tilanne mikä tahansa. En nyt tarkoita tällä sitä, etteikö koiraan voi luottaa ja että ylireagointi olisi aina se paras vaihtoehto. Sitä vaan, että tuntien oman koiran, tällä "varauksella" välttää ikävät tilanteet erityisesti kodin ulkopuolella, missä koira toimittaa osaansa lauman jäsenenä.
Itselläni on ollut rotikka nyt 6 vuotta (ei suinkaan ensimmäinen koira elämässäni...)Koulutus on onnistunut pennusta lähtien maalaisjärjellä mielestäni hyvin. Luotan koiraani ja se tottelee hyvin. Liikaa en ole sitä erinäisille "toko-systeemeille" opettanut, mutta kaikki arkeen kuuluvat käskyt kylläkin. Se helpottaa meitä molempia. Koira kunnioittaa minua ja perhettäni ja vastaavasti sen kanssa on helppo toimia. Kodin ulkopuolella otan AINA muut huomioon. Eli en himottele sen kanssa pikkukoiria tietäen rotikoiden maineen, lapsien silittäessä olen hyvin valpaana remmin kanssa, otan sen kiinni ihmisen tullessa vastaan ettei yllätyksiä tule jne. SIIS, vaikka luotankin omaan koiraani, se on kuitenkin eläin. Tämän muistan aina, kun joku kysyy onko se kiltti tms. Totta kai se on mielestäni kiltti, mutta en anna ikinä sitä kuvaa vieraille koirastani, että "sille voi tehdä mitä vaan". Eläintä ei tule liikaa inhimillistää...
Tämän "varauksellisuuden" olen oppinut toimiessani eläinten (myös hevosten) kanssa kymmeniä vuosia. Toivottavasti ymmärsitte ajatukseni ja muistatte itse toteuttaa vastavasti sitä. Uskon, että sen avulla jokaisen koiran omistaja rotuun katsomatta välttyy näiltä "hullujen koirien" kauhisteluilta!
Rotikasta voi kouluttaa kiltin ja mukavan, jos vain haluaa, mutta se on aina koira eli eläin, jolta ei voi eikä saa odottaa liikoja. Omani on aivan mussukka, mutta isokokoisena ja halaamisenhaluisena se aiheuttaa helposti ns. vaaratilanteita jos toisena osapuolena on pienikokoinen ihminen. Siinä on nauru kaukana kun rotikka kuvittelee olevansa sylikoira ja yrittää hypätä 150 senttisen ja 40 kiloisen naisihmisen syliin. Mussukka kun painaa myöskin 40 kiloa ja on erittäin voimakas. Voin vain kuvitella millainen tilanne olisi jos koira olisi vihamielinen. Joka toinen vastaantulija näyttää ajattelevan että kuljetan narunpäässä tappajaa, vaikka rotikka ei hyökkää ketään vastaan, ei hauku eikä murise, eikä minun tarvitse koko aika karjua naama punaisena komentoja.Koiran käyttäytyminen on siis huomattavassa määrin kiinni omistajan ja kasvattajan käyttäytymisestä ja opetuksista.Koira on meidän armoillamme, emme me sen.
Olen itsekin miettinyt rotikoiden huonoa mainetta Suomessa, sillä itse omistan venäläisen rotikan (14kk), joka ei koskaan ole räyhännyt tai isotellut toisille koirille vaikka elikin ensimmäiset 9kk:ta ilman asiantuntevaa ja turvallista isäntää. Sen vuoksi olen alkanut kyseenalaistaa suomalaisen rotikoiden jalostuksen. Onko Suomessa otettu huomioon riittävästi jalostuskoirien luonne? Mielestäni nykyinen tilanne on kaikesta huolimatta huolestuttava. Hevosten kohdalla luonne on tärkeä ominaisuus kun sitä harkitaan jalostukseen. Toivottavasti myös koirien kohdalla...