Elin kanssasi viisi vuotta.
Kuudetta matkasin.
Ja en suotta.
Niistä haaveksi.
Ne olivat kaunista.
Ihanaa matkata.
Kesästä kesään.
Talvea unohtamatta.
Aika kulki.
Kuin siivillä lentäen.
Päivästä päivään.
Sinusta haaveilin.
Ajatuksia monia.
Tunteita omia.
Vaihdoimme.
Niin me elimme.
Valoja vannottu.
Toisiamme sidottu.
Niihin kahleisiin.
Ei vangiksi tunteisiin.
Kuitenkin rakastin.
Hetkiä noita.
Nyt jo muistojen kiemuroita.
Hellien hoidan.
Ethän unohda.
Oliko se rakkautta.
Useasti kysyn.
Saamatta vastausta.
Kuudetta matkasin.
Ja en suotta.
Niistä haaveksi.
Ne olivat kaunista.
Ihanaa matkata.
Kesästä kesään.
Talvea unohtamatta.
Aika kulki.
Kuin siivillä lentäen.
Päivästä päivään.
Sinusta haaveilin.
Ajatuksia monia.
Tunteita omia.
Vaihdoimme.
Niin me elimme.
Valoja vannottu.
Toisiamme sidottu.
Niihin kahleisiin.
Ei vangiksi tunteisiin.
Kuitenkin rakastin.
Hetkiä noita.
Nyt jo muistojen kiemuroita.
Hellien hoidan.
Ethän unohda.
Oliko se rakkautta.
Useasti kysyn.
Saamatta vastausta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastaus on tuulien vankina.....
Vaikeroi kutsuen kuulijaa....
Hän joka tietää----vaan ei kerro.
Hymy huulillaan kulkee
ja tunteet sulkee.....
ulkopuolisten autioon avaruuteen.
----Ja sisällä siellä.
on kipinä vielä.
kuin uhmaten kylmyyttä haudan.
Mä kurkoitin kuuta,
nyt järsin vaan luuta se lieneekö kanan tai naudan.
Hymyilen tarjoa parempaa.
En luuta naudan en kanankaan.
Vaan tunteita tuulien.
Avaruuden suudelmien.
Kai muistat sä vielä sen.
Hymyillen vastaan.
Tule puolimatkaan.
Varmasti oli ja on rakkautta vielä seuraavankin kuudenvuoden päästä
Niin uskon ja toivon.
On onnemme tää.
Yhdesssä kulkea.
Vaikkemme nää.
Aina kesästä kesään.
Talven jää.
Ei onneamme estä.
On elämämme tää.
Hymyillen muistelen.