Arvaamaton emä, saattaa purra pentuja...

Juttele ihmeessä eläinlääkärin ja muiden akasvattajien kanssa. Myös emä hoidettava, sillä ääretön stressi päällä (kipuja!) kun käytös tuollaista, sekin pitää nyt osata hoitaa!

Puutu asiaan heti. Oma koirani suhtautui agressiivisesti pentuihinsa, sillä myös oli takana hankala synnytys, sekä myös se oli joutunut elelemään huonossa kodisa ennen minulle tuloani. Pennuista tuli kuitenkin täyspäisiä. Mutta ne siirrettiin heti ensimmäisen välikohtauksen (Joka oli jo sinällään vakava, pentu vammautui siinä) toisen nartun alle. Tämä sijaisemo hoiti sitten tyynen onnellisena parilla pennulla kasvaneen poikueensa kuin ei siihen olisi lisä hoidettavia annettukaan. Täysin samalla intensiteetillä hoiti oman koirani pennut kuin ne omansakin, vaikka nämä omani pennut olivat hiukan iäkkäämpiäkin. Oma koirani ei todellakaan tuntunut kärsivän yhtään siitä, että pääsi pennuistaan eroon. Veikkaan itse syyn olleen emon stressissä, oli vieraassa paikassa (sijoitusnarttu) pentujensa kanssa, enkä voinut itse olla siellä jatkuvasti. Olin rakentanut luottamussuhteen koiraan aika alusta ja todella huonosta lähtötilanteesta, ja myöhemmin ajatellen, pennuttaminen oli todellakin huono idea, vaikkakin koira oli jo silloin tasapainoinen, ja "normaali" koira. Tuollaista käytöstä ei todellakaan osattu odottaa. Siis koiralla oli kipulääkitystä ym, mutta se varmaankin olisi ennenpitkää tappanut pentunsa, joten keinoemon löytyminen helposti oli varmasti kaikille se paras ratkaisu.

Ostin koirani pennun itselleni, ja se tuli meille luovutusiässä. Hassua oli, että kotonani emo otti tämän pennun uudestaan hoiviinsa, eikä agressiivisuusongelmaa enää ollut, vaikka todella pelkäsinkin sitä. Kasvattajan luona ei suostunut hoitamaan niitä yhtään. Tai suostui, jos oli ihminen lähettyvillä, mutta ihmisen poistuessa edes syömään, jätti pennut heti omilleen. Ulkoilemasta sillä ei ollut mikään hinku pentujen luo, toisin kuin useimmilla emillä on, että hyvä kun malttaa asiansa tehdä. Sanomattakin lie selvää, että nämä pennut jäivöt nartun viimeisiksi, eli jalostuskäyttö oli todellakin ohi.

Muille kasvattajille ja eläinlääkärille on soiteltu, eikä kukaan osaa sanoa mikä mättää. Jotkut epäilevät tuota sektiota ja että ei siksi olisi tullut normaalit äidinvaistot esiin täysin. eläinlääkäri sanoi ettei lähtisi lääkitsemään emää kun kuitenkin imettää. Aamun jälkeen olen vahtinut suurimmaksi osaksi lähellä että kaikki menee hyvin ja kehunut emää kun tekee "työt" kunnolla. Illalla uskalsin olla jo eri huoneessa ja mitään ei tapahtunut. Kyllä sillä jonkinlaisia kipuja ilmeisesti vielä on kun välillä petailee ja läähättelee. Vuoto on ok, ei haise tai ole runsas. Muuten tuokaan ei kyllä pahemmin viihdy pentujen kanssa, kuin käy ne pissattamassa ja imettämässä. Pentujen läheisyydessä kuitenkin nukkuu, mutta pentupedin ulkopuolella. Ulkoa ei usein ole kiire sisälle, mutta käy heti sisälle tultua katsomassa, että pennut on ok. Samoin silloin jos joku äänähtää, pyörähtää emä pentupedin luona katsomassa tilanteen.

Toivottavasti ei enää tulisi tuommoisia tilanteita mitä eilen ja tänä aamuna vielä kerran. Ensimmäisen viikon istui kuitenkin kuin tatti pentujen kanssa pentupedissä...

Sinuna vahtisin aina kun emä imettää, älä pakota sitä olemaan pentulaatikossa muuten kun imetyksen ajan.Vaikka koiralla olisi kipuja sen ei kuulu olla agressiivinen pentuja kohtaan. Älä myöskää käytä emää enää jalostukseen. Kaikista koirista ei vaan ole emäksi/jalostukseen. Tutullani oli sama ongelma, ja kun emää ei vahdittu niin se tappoi 2, kolme viikkosta pentua. Tämä tapahtui sekunnissa, eikä kyse ollut kalkki shokista.Eli älä ota riskiä vaan vahdi. Vaikka joku täällä nyt seuraavaksi kirjoittaa että kyllä se siitä, niin älä luota emään. Pennut ovat jo niin isoja että jos emä olisi hoitanut niitä kunnolla se olisi sen jo tehnyt. VAHDI.Jaksamisia.

Tiannepäivitystä...
Ei ole onneksi enää näpsinyt pentuja. Annoin emälle enemmän tilaa ettei sen ole pakko olla pentujen lähellä jos ei halua. Usein siltikin nukkuu lähellä pentupetiä. Seurasin maanantain imetyksiä läheltä,mutta eilen jouduin poistumaan kolmeksi tunniksi ja eristin pennut ja emän toisistaan siksi aikaa. Ei pennuilla ollut hätää ollut kun syötin ne lähtiessä ja heti tultua. Ajattelin kuitenkin kun uusia purasuja ei ole tullut ja mietin jos emä stressaa siitä ettei saa mennä eristettynä pentujen luokse että jos ne nyt kuitenkin... Tänään olin poissa melkein 7h ja emä pääsi halutettaas sinä aikana pentujen luokse. Kaikki oli onneksi kunnossa kun tulin kotiin. En tiedä olisiko emällä ollut sitten sen vuorokauden aikana jotain suurempia kipuja vai ahistiko tilanpuute (ts. ei tarpeeksi omaa tilaa) vai mistä johtui mutta nyt kaikki on mennyt taas tosi hyvin. Itse olen kyllä kokoajan varpaillani vieläkin, mutta päätin että emä ja pennut kuuluu yhteen vielä ainakin siihen asti kun siirtyvät kiinteään ruokaan. Toivottavasti ei ole virhepäätös.

Joskus emä koettaa tappaa, tai tappaa, pennun, mistä se tietää sen olevan ns viallinen. Seuraisin erikoisen tarkasti ja tutkituttaisin eläinlääkärillä erikoisen tarkasti sellaista pentua. Surua tuottavaa ei saisi luovuttaa.

Ei ollut kyse siitä että olisi kohdistunut vain tiettyyn pentuun. Tilanne on kuitenkin se, että emä ei ole sen jälkeen napsinut pentuja. En tiedä mikä viiraus liene silloin ollut. Emä imettää vieläkin pentuja vaikka ne ovat kohta 6-viikkoisia. Leikkii myös niiden kanssa nätisti. Kaikki pennut ovat kasvaneet hyvin ja vaikuttavat ihan täysijärkisisltä :D