Valinnoista se on kiinni

On se hienoa, miten elämästään voi tehdä valinnoilla joko todella smoothia tai itkettävän vaikeaa. Otetaan esimerkiksi opiskelemaan pyrkiminen. Jotkut hakevat useita kertoja jonnekin lääkikseen ja kuluttavat itsensä ja rahansa loppuun kaiken maailman galenoksilla ja preppauskursseilla. Itse taas hain teknilliseen yliopistoon ja pääsin heittämällä sisään M:n papereilla ja reilun 10 tunnin lukemisella pääsykokeeseen, vaikken mitenkään erikoisen älykäs olekaan.

Kuitenkinkin näiden lääkiksen pinkojen palkkataso tulee olemaan ihan samaa luokkaa kuin minunkin, vaikka heidän työnsä (ja opiskeluaikansa) tulee olemaan paljon vittumaisempaa, ellei nyt saa hommia joltain yksityiseltä mukavuusterveysasemalta. Kaikenlaisia yöllisiä päivystyksiä, parkuvia lapsia, verta, rektaalitutkimuksia ja niin edelleen; lista on pitkä. Töitä saattaa saada ehkä hivenen helpommin, mutta harvoinpa diplomi-insinööritkään pitkäaikaistyöttömyydestä kärsivät. Ja täytyy muistaa sekin, että kun pääsee opiskelemaan heti lukion ja intin jälkeen, pääsee niitä töitäkin hakemaan nopeammin, kuin ne neljännellä kerralla lääkikseen nipin napin selvinneet rauniot.

Mukaillakseni erästä coolia antiikin runoilijamestaria, mukavaa on katsella toisten ponnisteluja myrskyisällä merellä, kun itse chillinä rötvää rannalla. Ei siksi, että nauttisi toisten kärsimyksestä, vaan siksi että omat hommat on reilassa.