Avautunut, säretty kauris

Nouseva merkkini on kaksonen.
Ala-aste iässä olin juuri tyypillinen kauris, tunteeton, johtajatyyppiä ja sisäänpäin vetäytynyt työnarkomaani.
Esitin vahvempaa ja lopetin leikkimisenkin nuorena.
Isäni on kauris.. Tyypillinen kaurismies ja äitini on härkä.
En koskaan tullut isäni kanssa toimeen ja äitini ei osanut oikein asioistaan päättää ja koitin opastaa sitä jatkamaan elämää. Kakstoista vuotiaanakin sain hänet lopettamaan tupakanpolttamisen ja lohdutin harva se päivä kun isä jätti meidät. Alkoholi ja mielenterveysongelmat olivat osa hänen elämäänsä.
Olin aina äitini tukena, enkä voinut kertoa hänelle omista huolista, sillä hän olisi särkynyt. Esitin että elämä on mallillaan. (Äidilläni oli vaikeeta)
Tästä syystä, olin sisällepäinvetäytynyt. Kotona opin siihen.

Ihan lapsesta asti olen joutunut toisen kauris tytön alaiseksi. Hän käskytti ja painosti minua. Ylä-asteella aloin pikkuhiljaa pitämään omasta paikasta.
En missään tapauksessa halunut olla johtaja. Luotin kauris 'ystävääni', joka oli suosittu ja sai huomiota minun alistamisella, mutta silti hän ei koskaan jättänyt minua kuten isäni teki. Minulla oli aina paikka, vaikkei kovin ylhäälle koskaan tittelini yltänyt.
Hyväksyin täysin oman paikkani ja olin 'pelle' ja annoin ihmisten nauraa itselleni.
Nautin ihmisten viihdyttämisestä. Ja jos joku tunsi itsensä rumemmaksi seurassani, niin väänsin vartavasten rumia ilmeitä (siinä olen hyvä), että hänen itsetuntonsa nousisi ja ettei tuntisi kateutta meikäläistä kohtaan.
Sama myös pätesi, jos joku ystäväni oli ihastunut minuun enkä tuntenut samoin, niin yritin saada häntä mahdollisimman helposti irti tunteista juuri ilmeiden avulla. Aina ei onnistunut..

En kyllä tosiaankaan helposti ihastu.
Mutta sittenkuin sain vastakaikua, tuo kylmä ulkokuori nousi heti pintaan.
Esitin yhtäkkiä etten olisi kiinostunutkaan. Vasta ysin keväällä kerroin vesimiesmiehelle tunteistani, hän kai luuli, että se oli vitsi, tai että joku oli pyytänyt minua valehtelemaan.
Hän oli yhtä kylmä minulle kun itse olin hänelle.

Nyt minulla on tunteita oinasmiestä kohtaan.
Hänen kanssaan on jotenkin niin helppo olla. Toivon tosiaan että tästä tulisi jotain, sillä hän on ihminen, joka oikesti saa minut iloseksi ja hyppimään seinillä.
Ehkäpä tällä oppineella, kauriistaveistetyllä typykällä on mahdollisuudet oinasmiehen kanssa, sillä en ole ihan tyypillien kauris.
Elämä opettaa ja olen hyvin avoin ystäville omista tunteistani. Vaikka joskus hieman nolottaaki ja osaan epäröidä. Mutta kun minulle on kerran tehty selväksi, että minusta välitetään oikeasti, eikä jätetä, niinkuin isäni, jousimiesnainen ja leijonamies tekivät niin osaan ilmaista lämpimät tunteeni.
Mutta osaan myös ilmaista ajatuksia, mistä en pidä.
Itsehillintä on aina ollut hieman rajallinen, mutta raja on noussut huomattavasti enkä helpolla suutu, ellei joku tee jotain maatajärisyttävää rikosta.
Parhaat ystäväni ovat kaksi oinasta, kaksi kaksoista, vaaka, skorppioni, vesimies ja rapu.
Jousimiesten kanssa en tule oikein toimeen. He ovat olleet minulle niin teennäisiä etten kestä. Sillä en voi sietää valehtelua ja valehtelemista ylipäätänsä. Eli pyrin rehellisyyteen.

Ehkä eniten kauriskuorta on rikkonut se, kun olen saanut ympärillä olevilta ihmisiltä lämpöä, turvaa ja katon päänipäälle vaikeina aikoina.
Jos elämä ei olisi koskaan potkinut hieman kuortani rikki, niin olisin varmasti edelleen tyypillinen kauris. Mutta tästä tuskin koskaan enään sellaiseksi muutu kun historia on jättäny merkkinsä.
Ystäväni kuvailevat minua auttavaisena, sosiaalisena (mutta hieman ujona) persoonana. Mutta en todellakaan kestä sitä, että jonkun elämä kaatuu aivan pienestä asiasta. Angstataan ja kuollaan verenhukkaan pienestä arvesta. Esim. 'kaverit ei tykkää mun musiikista' ja valitetaan miks toi on tollanen ja jne.
En kestä sitä, koska ymmärrän, että itselläni olisi suuremiakin syitä itkeä ku joillaki ja olen vahvistunut. Kamalaa nähdä miten ihmisiin voi sattua niin pienestä niin paljon. Jos oikeesti jotain kamalaa on tapahtunut niin itken ja lohdutan tämän kanssa kahdestaan.


Nyt kysymys, onko kellään muulla ollut vastaavaa, että horoskooppimerkki kauris on nuorempana osunut kohdalleen kuin nyrkki silmään, mutta iänmyötä muuttunut? : )
Tai onko ajatuksia tähän omituisuuteen liittyen? x) Olen 17 vuotias.