Olen asunut avomieheni kanssa noin puoli vuotta yhdessä ja suunnitteilla on mennä naimisiin jossain vaiheessa. Avomiehelläni on melkein 4-vuotias lapsi edellisestä suhteesta. Lapsi on aina 2 viikkoa meillä ja 2 viikkoa äitinsä luona. Olen kiintynyt lapseen yhtä nopeasti kuin lapsikin on kiintynyt minuun. En oikeastaan tunne ketään muita äitipuolia, mutta hirvittäviä tarinoita olen kuullut ilkeistä äitipuolista niin kavereilta kuin myös täältä palstalta. Onko kenelläkään hyviä kokemuksia joko olla itse äitipuoli (tai isäpuoli) tai onko jollain äiti- tai isäpuoli josta on hyviä kokemuksia?
Itselläni ei ole (vielä) omia lapsia, mutta ainakin koen että mieheni lapsi on minunkin ensimmäinen lapseni, ja vaikka en tiedä mitä tuleman pitää, tai millaisia onglemia tästä saattaa tulla, haluan ainakin olla tälle lapselle niin paljon oikea äiti, kun vain tilanne sallii ja kuin vain hän haluaa. Avomieheni ja lapsen äidin suhde on vähän myrskyisä välillä, mikä on sinänsä ikävää, koska se saattaa koitua joskus pahemmaksi, varsinkin kuin lapsi aloittaa koulun ja melkovarmasti lapsi joutuu asumaan pääsääntöisesti joko meillä tai äitinsä luona. Minkälaisia kokemuksia muilla on kun lapsi asuu toisella vanhemmalla? Jos avomieheni lapsi asuu jossain vaiheessa pääsääntöisesti äitinsä luona, onko mahdollista että suhde meihin lievenee?
Olen miettinyt myös naimisiinmennessä testamenttia, tai jotain muuta laillista dokumenttia, jolloin avomieheni lapsella olisi samanlaiset oikeudet kuin lapsilla joita suunnittelemme tulevaisuuteen... onko jollain tästä kokemuksia? Onko tuollaista sopimusta olemassa?
Mitä mieltä olette myös siitä millä nimellä lapsi kutsuisi minua? Tällä hetkellä hän kutsuu minua etunimellä ja se on minusta ihan ok, mutta pelkään että jos saamme lisää lapsia, että myös muut lapset rupeavat kutsumaan minua nimelläni, ja haluan kuitenkin olla äiti ainakin omille lapsilleni, jos ei sitten mieheni lapselle. Olemme ajatelleet että jos hän kutsuisikin minua "mom"iksi, koska puhumme kotona englantia ja hän puhuu äitinsä kanssa suomea ja täten kutsuu omaa äitiään "äidiksi", joten se ei sekoittaisi häntä siinä mielessä. Olen myös ajatellut myös nimeä "stepmom" mutta avomieheni mielestä se kuulostaa hassulta?
Sana äitipuoli saa usein negatiivisen vivahteen, joten usein tulee sellainen tunne, että haluaisikin olla vaan oikea äiti. Mutta ajattelen, että haluan kuitenkin olla niin paras äitipuoli kuin vain pystyn olemaan. Se tarkottaisi mielestäni sitä, että kohtelen häntä samanlailla kuin lapsia joita toivottavasti saan joku päivä, kieltämättä häneltä kuitenkaan hänen biologista äitiään. Haluan antaa hänelle hyvän kodin, johon hän voi tuntea kuuluvansa, vaikka hän asuisikin tulevaisuudessa pääsääntöisesti äitinsä luona. Perhehän jatkuu kuitenkin myös koko eliniän, joten myös aikuinen lapsi tarvitsee kotia ja perhettä, jonka haluan antaa hänelle.
Äitipuoleen liittyy vielä sellainen emotionaalinen puoli, mitä en ole aikaisemmin oikein ajatellut. Kuin lapsi syntyy, vanhempia onnitellaan uudesta lapsesta ja ensimmäisen lapsen kautta myöskin uudesta vanhemmuudesta, mutta äiti- tai isäpuolilla (ja samoin lapsipuolilla) ei ole juhlaa eikä heitä onnitella tästä uudesta ja varmasti usein aika vaikeasta roolista tai suhteesta kumminkin päin. Nämä roolit vaan tulee oikeastaan suunnittelematta tai kysymättä, ne tulee myös ilman 9kk totutteluaikaa ja niihin ei oikein myöskään ole mitään normia. Millainen on hyvä äitipuoli? Mitä äitipuolen on oikeus tehdä mitä ei? Yms... Biologisen isän tai äidin roolit ja vastuut ovat paljon selkeämmät ja myös yleisesti paljon enemmän esillä. Myöskin mietin välillä, että ymmärtävätköhän muut ihmiset, että rakastan avomieheni lasta enemmän mitä olen koskaan kuvitellut että omaakaan lasta voisi rakastaa... kai äitipuolellakin on oikeus tuntea näin? Tuntuu ikävältä että sitä joutuu selittelemään, kun taas oikealla äidillä, nämä tunteet ovat itsestäänselvyys...
No tulipas tässä vuodatettua, kuten mainitsin, en oikein tiedä ketään muuta jonka kanssa voisin jakaa näitä kuitenkin suht uuden roolin tuntemuksia... Olisi siis kiva kuulla muiden äiti- tai isäpuolien ajatuksia, taikka muiden lapsipuolien ajatuksia! :)
Uuden äitipuolen ajatuksia
46
641
Vastaukset
- Mummopuolikas
Ei mitään vuodatusta, tuttua tarinaa. Ihana, että pystyt myös luomaan suhteen miehen lapseen. Äitipuoli-nimi ei naista pahenna. Nuoret käyttävät sitä mielellääm ja on selke ilmaus isän uudesta vaimosta. Meillä ainakin minä totuin mieheni lasten kautta tähän nmeen. He sanoivat, että nykyisin, on helppo kertoa äitipuoli-termein. Kaikki ymmärtävät heti. (siis toiset nuoret). Eivät mieheni lapset minua äitipuoleksi kutsu, kun olen läsnä. Etunimeltä kutsuvat ja lastenlapsille olen etunimi-mummo.
- äitipuoli
Hei mummopuolikas! Olipa kiva saada vastaus! Onko sinulla myös omia lapsia ja kutsuvatko hekin sinua etunimeltä vai kutsuvatko he sinua äidiksi? Onkohan se vaikuttanut puolisisar suhteisiin jollain tavalla? Siinä kutsumanimessä olemme myös miettineet sitä että koska lapsella ei tule olemaan "kokonaisia" sisaruksia, olisi kiva että kummaltakin puolelta tulevat puolisisarukset tuntuisivat niin "kokonaisilta" kun mahdollista. Toisaalta isäähän he kutsuisivat kuitenkin samalla nimellä kaikki (vaikka minua ehkä eri nimillä?) joka tietty loisi jonkin verran yhtenäisyyttä...
Olen myös miettinyt miksei äitipuoli olisi yleisempi termi koska hyvin monilla perheillä on samantapainen tilanne... Voihan olla että 'äitipuoli' tosiaan on paljon yleisempi lasten kesken nykyään kun aikasemmin. Musta olisi kyllä hienoa jos äitipuolia kutsuttaisi äitipuoliksi paljon yleisemmin, samoin kuin äitejä äideiksi, mutta kyllä se vähän hölmöltä tuntuisi jos meidän lapsi olisi ainoa joka kutsuu äitipuoltaan äitipuoleksi :) Voihan kans olla että teen tästä nimiasiasta härkästä, onkohan sillä sit loppujen lopuks mitään väliä millä nimellä sitä ketäkin kutsuu? :)
- Mummopuolikas
Äidiksi kutusuvat, ja muut lapset etunimeltä. Mutta olen huomannut, että mieheni lapset puhuvat ystävilleen äitipuolesta, ihan rakaudellisesti. Lapset kutusuvat toisiaa nimeltä, mutta taas kavereiden kesken puhuvat siskopuolesta tai velipuolesta.
- Mee hoitoon sinä!
Hehee... salli mun nauraa... voi ihme mitä potaskaa..... heh...melkonen provoo! Lisää tämmösiä jotta saa nauraaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
- Mummopuolikas
Mee hoitoon sinä! kirjoitti:
Hehee... salli mun nauraa... voi ihme mitä potaskaa..... heh...melkonen provoo! Lisää tämmösiä jotta saa nauraaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Jokapäiväistä elämääni tämä on. Jos sun elämäni naurattaa ole hyvä vaan! Tämä elämäni on täyttä työtä iloineen ja suruineen.
- höpö höpö
Mummopuolikas kirjoitti:
Jokapäiväistä elämääni tämä on. Jos sun elämäni naurattaa ole hyvä vaan! Tämä elämäni on täyttä työtä iloineen ja suruineen.
No niin varamaan!! Hyvä että mielikuvitus on noin suuri.. Voi jysäys sun ajatuksia, huomaa ettei sulla oo omia lapsia. Hih... herää unestas beibiiiiii.. tai mee hoitoon.
- äitipuoli
Tuosta nimestä olen nyt pohtinut että saa se etunimi kuitenkin jäädä kutsumanimeksi ja jos sitten kun lapsia tulee joku päivä lisää ja jos etunimi tuntuu silloin onglemalliselta niin ehkä siihen voi sitten miettiä jonkun uuden ratkaisun. Vaikuttaa ainakin täältä lukeman perusteella että se on ihan ok vaikka perheessä jotkut lapset kutsuvat etunimeltä ja toiset äidiksi :)
- Provoa pukkaa
OLT ASUNUT ERONNEENMIHEN KANSSA PUOLIVUOTTA!! Ja nyt puhuttelet itseäsi äitipuolena????????????????? Salli mun nauraa!!!
Äitipuoli on ihminen, joka on LASTEN ISÄN KANSSA NAIMISISSA, jos heidän oma äiti on kuollut! Muutenei ole olemassa semmosta kuin äitipuoli! Kellään ei voi olla kahta äiti, ei puolikasta, eikä kokonaista, eikä edes neljäsosaäitiä!!
Puolivuotta ... olet tuntenut miehen ja kuvittelet olevasi joku äitipuoli!!
Olet sairas. Mene hoitoon.- oohuido
Siis äitipuoliko voi olla vasta sitten, jos lasten äiti on kuollut??? Heh, mistä olet moista keksinyt? Äitejä on yksi ja isiä on yksi. Ja joillakin lapsilla voi olla myös lisäksi yksi äitipuoli tai isäpuoli. Mikä siinä on niin vaikea tajuta?
Minulla on yksi lapsi aiemmasta liitosta, miehelläni kaksi aiemmasta liitosta ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Minä olen miehen lapsille äitipuoli ja mieheni on vastaavasti lapselleni isäpuoli. Kun keskenämme jutellaan, käytetään etunimiä, mutta muille sanottaessa siis noita -puoli termejä. Kyllä minun exäkin sanoo miestäni lapsemme isäpuoleksi ja vastaavasti mieheni exä sanoo minua lasten äitipuoleksi.
Ja ihmettelen tätä "puoli vuotta" kauhistusta. Me olimme jo naimisissa puoli vuotta yhteen muuton jälkeen. Siitä on nyt jo neljä vuotta aikaa.
Omat biologiset lapset kutsuvat äidiksi ja isäksi. Joskus sattuu lapsus ja nimet menevät sekaisin -miehen lapset kutsuvat minua äidiksi tai omat lapset "Maijaksi". Mutta nimet nyt voivat mennä sekaisin koska vain. Meneehän nuo lastenkin nimet joskus sekaisin.:) - satuolento?????????
oohuido kirjoitti:
Siis äitipuoliko voi olla vasta sitten, jos lasten äiti on kuollut??? Heh, mistä olet moista keksinyt? Äitejä on yksi ja isiä on yksi. Ja joillakin lapsilla voi olla myös lisäksi yksi äitipuoli tai isäpuoli. Mikä siinä on niin vaikea tajuta?
Minulla on yksi lapsi aiemmasta liitosta, miehelläni kaksi aiemmasta liitosta ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Minä olen miehen lapsille äitipuoli ja mieheni on vastaavasti lapselleni isäpuoli. Kun keskenämme jutellaan, käytetään etunimiä, mutta muille sanottaessa siis noita -puoli termejä. Kyllä minun exäkin sanoo miestäni lapsemme isäpuoleksi ja vastaavasti mieheni exä sanoo minua lasten äitipuoleksi.
Ja ihmettelen tätä "puoli vuotta" kauhistusta. Me olimme jo naimisissa puoli vuotta yhteen muuton jälkeen. Siitä on nyt jo neljä vuotta aikaa.
Omat biologiset lapset kutsuvat äidiksi ja isäksi. Joskus sattuu lapsus ja nimet menevät sekaisin -miehen lapset kutsuvat minua äidiksi tai omat lapset "Maijaksi". Mutta nimet nyt voivat mennä sekaisin koska vain. Meneehän nuo lastenkin nimet joskus sekaisin.:)Ei puolikkaita ihmisiä ole oelmassakaan.
Olet lukenut liikaa satuja, ja samaistut satuolentoihin.
Koska olet puhahilkka tai lumikki?
Joo olet todella sekaisin.... heh - äitipuoli
oohuido kirjoitti:
Siis äitipuoliko voi olla vasta sitten, jos lasten äiti on kuollut??? Heh, mistä olet moista keksinyt? Äitejä on yksi ja isiä on yksi. Ja joillakin lapsilla voi olla myös lisäksi yksi äitipuoli tai isäpuoli. Mikä siinä on niin vaikea tajuta?
Minulla on yksi lapsi aiemmasta liitosta, miehelläni kaksi aiemmasta liitosta ja meillä on yksi yhteinen lapsi. Minä olen miehen lapsille äitipuoli ja mieheni on vastaavasti lapselleni isäpuoli. Kun keskenämme jutellaan, käytetään etunimiä, mutta muille sanottaessa siis noita -puoli termejä. Kyllä minun exäkin sanoo miestäni lapsemme isäpuoleksi ja vastaavasti mieheni exä sanoo minua lasten äitipuoleksi.
Ja ihmettelen tätä "puoli vuotta" kauhistusta. Me olimme jo naimisissa puoli vuotta yhteen muuton jälkeen. Siitä on nyt jo neljä vuotta aikaa.
Omat biologiset lapset kutsuvat äidiksi ja isäksi. Joskus sattuu lapsus ja nimet menevät sekaisin -miehen lapset kutsuvat minua äidiksi tai omat lapset "Maijaksi". Mutta nimet nyt voivat mennä sekaisin koska vain. Meneehän nuo lastenkin nimet joskus sekaisin.:)Jep, olen samaa mieltä. Mietin myös tuota avioliitto juttua, eikä minusta tarvitse edes olla naimisissa jotta voi olla äiti- tai isäpuoli. Eihän naimisissa tarvitse olla edes kuin tulee äidiksi tai isäksi. Ymmärrän kyllä sen pointin, että on ikävää jos äiti- ja isäpuolet vaihtuvat vähän väliä, se ei olisi oikein lapsille, mutta ei avioliitto siihen vaikuta. Jotkut voivat olla naimisissa kymmeniäkin vuosia ja silti eroaa, jotkut kohtaavat toisensa ensi kertaa ja ovat sen jälkeen eroamattomat. Ei sitä oikeasti voi tietää mitä tapahtuu... voi ainoastaan tehdä sen minkä kokee oikeaksi...
- Iloinen ihminen
Vaikutat tasapainoiselta ihmiseltä ja todella hyvältä äitipuolelta :). Kaltaisiasi saisi olla enemmänkin! Minulle tuli tosi hyvä mieli viestistäsi. Pojallani on myöskin aivan ihana äitipuoli ja olen todella kiitollinen siitä, että kun hän on isällään on hänellä siellä myös rakastava,tasapainoinen perhe.
- Sairasta touhua
Heh.. vastasit sitte itelles!;))) Ainakin sait kehuja.. itseltäsi! Olet todella vajonnut alas.
- äitipuoli
Minusta on kiva huomata että täällä on äitejä jotka eivät koe äitipuolta uhkana. Olen aistinut että avomieheni lapsen äiti ehkä kokisi jonkinlaista uhkaa minusta, joten olemme nyt usein esim. piirtänyt hänelle piirustuksia jotka lapsi sitten ottaa mukaan äidilleen. Luulisin että se on vähän auttanut, että näin lapsen äiti huomaisi ettei häntä unohdeta tai ettei hänestä puhuta ilkeitä asioita, vaikka ei olisikaan paikalla. Luonnollisesti lapsi puhuu paljon äidistään ja saakin puhua :) Minusta olisi väärin ajatella että äitipuoli olisi äiti, ei se niin ole ja kyllä lapsetkin sen ainakin jossain vaiheessa tietävät :)
- Onnellinen äiti
Hei!
Kuulostaa tosi kivalta tuo sinun ajattelu maailmasi. Minä ainakin olen ikionnellinen kun minun ex-mieheni löysi vihdoin ja viimein mukavan yksinhuoltajaäidin avopuolisokseen, joka pitää myös minun lapsistani. Näemme kaikki viikon -parin välein, kun he hakevat lapsia tai me viemme heille. Synttäreille yms. luonnollisesti kutsutaan lasten isän uusperhe. On ihanaa huomata miten lapset nauttivat kun kaikki tullaan hyvin toimeen keskenään, (paitsi me otamme exäni kanssa yhteen , jos ollaan liian kauan samassa huoneessa :))samaten ex-anoppikin on rauhoittunut, kun ensin oli sitä mieltä että lapset ovat hunningolla kun minä löysin uuden miehen, mutta nyt huomannut että elämä jatkuu ja hänen mummon roolinsa on aivan sama kuin aina ennekin. Samoin exän poika on meillä aina välillä yökylässä. kun exäni voi hyvin, myös silloin meidän yhteiset lapsemme voivat hyvin!- Onnellinen äiti
Korjausta äskeiseen.. Siis exän uuden avovaimon poika on meillä yökylässä ja mukanamme muutenkin milloin missäin!
- äitipuoli
Hei, ihana kuulla että teillä kummatkin perheet tulevat hyvin toimeen keskenään... Olisi todella ihanaa jos meilläkin avomiehen exän perhe ja me olisimme hyvissä väleissä... Olen miettinyt millaistakohan on sitten kun on lapsen koulujuhlia yms... tavallaan vaikkei sitä välttämättä haluisi, mutta lapsen toinen vanhempi ja hänen mahdollinen puoliso tulevat kuitenkin olemaan aina minunkin elämässäni, joten olisi kiva että välit olisivat hyvät, se kyllä helpottaisi kaikkien elämää ja uskoisin että varsinkin lapsille tämä on ideaali ratkaisu kun oikeat vanhemmat eroavat. Kuka tietää jospa tämä olisi jopa parempi kuin ns. ydinperhe? Kaksi paria vanhempia, monet mummot ja vaarit ja paljon veljiä ja sisaria :) :)
- äitipuoli tämäkin
Minä miellän itseni miehen lasten ylimääräiseksi aikuiseksi. Ja minulle on vallan mainio asia, että kutsuvat etunimellä. Minulla ja lapsilla on todella hyvät ja lämpimät välit näin.
Uusille äitipuolille voisin sanoa, että älä ota itsellesi liikaa äidin tai vanhemman roolia. Kun sitä me ei kuitenkaan olla. Säästyt vähemmiltä pahoilta mieliltä. Voit välittää lapsista, huolehtia heistä jne. Muta kun tulee kysymkseen ne tärkeät kasvatukselliset asiat, tai päätetään lapseen liittyvistä asioista, niin silloin asiat ovat vanhempien käsissä. Ja me ylimääräiset aikuiset sitten tuemme vanhempien päätöksiä. Ja voi olla ettet koskaan ole esim. puolisosi lapsien kevätjuhlissa, synttäreillä tms. Voi olla että sinun paikkasi on myös siellä, mutta voi olla olematta.
Ja kannattaa tasapainon takia myös muistaa, että me "äitipuolet" emme ole viimekäden vastuussa niistä lapsista. Meidän ei ole pakko kuulua heidän elämään tai toisinpäin.
Tämä saattaa kuulostaa ensin raadolliselta, mutta kun sen sisäistää ja hyväksyy tosiasiat eikä yritä edes haaveilla että olisi toisin. Niin elämä voi olla hyvin tyydyttävää, hyvää ja onnellista. ja niihin lapsiin voi todellakin syntyä syvä välittävä suhde. Ihan omana itsenään.- hauskoja provoja taa
Totta ylimääräiseksi!!!
Hyvä jos miehen exä on sun lapsille ylimääräinen aikuinen, toivottavasti molemminpuolista. - äitipuoli
Kuulostaa oikein järkevältä. Varsinkaan kun ei itsellä ole äiti- tai isäpuolta tai muutenkaan läheisyydessä ole kenelläkään, on hankalaa asettaa itsensä oikeeseen rooliin. Ei kuitenkaan ole äiti eikä myöskään vaan kukatahansa aikuinen. Minusta onglema on lähinnä siinä, että meillä ei ole yhteisönä selviä rajoja siitä mitä tarkoittaa olla äitipuoli. Minusta tuo mitä kuvailit lasten ylimääräiseksi aikuiseksi on paljolti sitä mitä olen miettinyt mitä äitipuoli on... Ja niinkuin myös on erilaisia äitejä ja isiä, niin on erilaisia äiti- ja isäpuolia. Varmasti rooliin myös vaikuttaa että onko oikea äiti tai isä mukana kuvioissa.. Mutta olet kyllä ihan oikeassa, ei riitä että vaan kutsuu itseään äitipuoleksi, täytyy myös miettiä itselleen oikeat ja sopivat rajat...
- puolikasvattaja
Kyllä äitipuoli tai isäpuoli osallistuu myös lapsen kasvatukseen! Samassa perheessä kun täytyy miettiä yhteisiä pelisääntöjä ja tapoja - myös niitä isoja. Äiti/isäpuoli ei tosin voi päättää sitä mihin kouluun esim. lapsi laitetaan, mutta luulen, että näistä asioista keskustellaa molempien ex-puolisoiden perheessä aikuisten kesken eli sen äiti/isäpuolen kanssa, koska sellaiset valinnat voivat vaikuttaa myös heidän elämäänsä.
- aivan näin juuri
puolikasvattaja kirjoitti:
Kyllä äitipuoli tai isäpuoli osallistuu myös lapsen kasvatukseen! Samassa perheessä kun täytyy miettiä yhteisiä pelisääntöjä ja tapoja - myös niitä isoja. Äiti/isäpuoli ei tosin voi päättää sitä mihin kouluun esim. lapsi laitetaan, mutta luulen, että näistä asioista keskustellaa molempien ex-puolisoiden perheessä aikuisten kesken eli sen äiti/isäpuolen kanssa, koska sellaiset valinnat voivat vaikuttaa myös heidän elämäänsä.
He ovat niin kiivaita puuttumaan toisten elämään, että se pitäisi kieltää lailla. Ei ole ihme että kaikki ero perheet on riidoissa keskenään, kun kolmas tulee säätämään hyvin suunniteltua lasten elämää.
Onneksi ei meillä ole koskaan vieras ihminen päässyt vaikuttamaan millän muotoa lastemme elämään eikä edes heitä näkemään, siitä olemme pitäneet kiinni. Halusimme lapsillemme hyvän lapsuuden ja nuoruuden, jossa me omat vanhemmat ja lasten oma tahto toteutuu, lapsen ehdoilla.
Ovat erittäin tyytyväisiä, ettei ole tarvinnut pelätä ja tulla haukutuiksi isän naisten taholta, kun eivät ole heitä koskaan nähneet.
Emme jaksa ymmärtää mihin heitä ylipäätään tarvii? Me emme ole vielä tähän mennessä mihinkään. - Bua-hah-haaaaaa
aivan näin juuri kirjoitti:
He ovat niin kiivaita puuttumaan toisten elämään, että se pitäisi kieltää lailla. Ei ole ihme että kaikki ero perheet on riidoissa keskenään, kun kolmas tulee säätämään hyvin suunniteltua lasten elämää.
Onneksi ei meillä ole koskaan vieras ihminen päässyt vaikuttamaan millän muotoa lastemme elämään eikä edes heitä näkemään, siitä olemme pitäneet kiinni. Halusimme lapsillemme hyvän lapsuuden ja nuoruuden, jossa me omat vanhemmat ja lasten oma tahto toteutuu, lapsen ehdoilla.
Ovat erittäin tyytyväisiä, ettei ole tarvinnut pelätä ja tulla haukutuiksi isän naisten taholta, kun eivät ole heitä koskaan nähneet.
Emme jaksa ymmärtää mihin heitä ylipäätään tarvii? Me emme ole vielä tähän mennessä mihinkään.Lissulla leikkas sit heti aamusta kii
- äitipuoli tämäkin
Minulla ei ole lapsia :)
Ja minusta "ylimääräinen aikuinen" on hyvä asia. Minä en ole vanhempi, mutta olen aikuinen joka pitää huolta lapsista silloin kun he eivät ole äidillään.
Valitettavaa jos luit viestin provona .)- höpsis sentään
No tuskin osaat huolehtia lapsista.
- vinkkiläinen
Lapsi voi kutsua sinua etunimelläsi, kuten tähänkin asti. Kun teille syntyy yhteisiä lapsia, hän ymmärtää, ettet sinä siltikään muutu hänen äidikseen, hänellä kun sellainen jo on. Ja jos sinusta on jo muutenkin hankalaa, miksi keksisit vielä uusia kutsumanimiä, kuten "stepmom" tai "mom"?
Jos pelkäät jo nyt että tulevat lapsesi alkavat kutsua sinua etunimeltä, niin mieti sitä että vietät heidän kanssaan 24h, kyllä he kutsuvat sinua äidiksi. Jokaisella lapsella tulee myös vaihe kun he haluavat alkaa kutsua äitiä esim. etunimellä. Mutta kun siihen ei reagoi, vaan vain "äitiin" niin kyllä he huomaavat miksikä haluaa tulla kutsutuksi.
Mietit rooliasi... olet isän tyttöystävä. Lapsella on äiti ja isä. Sitten isällä on tyttöystävä, jonka kanssa asuu ja josta tulee joko avovaimo yhteisten lasten myötä tai vaimo avioliiton myötä. Hyvin yksinkertaista ja jokaiselle osapuolelle ymmärrettävissä.
Hienoa että olet ottanut poikaystäväsi lapsen näin hyvin vastaan. Mutta rentoudu asian suhteen, sinulta ei odoteta mitään. Teet lapsen isän (toivottavasti) onnelliseksi, mutta lapsen tekee onnelliseksi äiti ja isä. Sinä olet toinen aikuinen isän kotona, jota lapsen tulee kunnioittaa.
Ei sinun tarvitse tunteitasi selittää. Tuntuu vain siltä että suuntaat omat lapsitoiveesi tähän poikaystäväsi lapseen. Se saattaa olla hänelle iso taakka kannettavaksi. Rauhoitu siis vähän, mieti vähemmän, ota päivä kerrallaan ja elä.- äitipuoli
Hei! Joo, olet kyllä oikeassa tuossa nimijutussa. Kirjoitinkin tuonne jo vähän aikaa sitten, että pidän kuitenkin tuon etunimen, se ei ole tuntunut vaikuttavan ainakaan täällä kirjoittaneille mihinkään :) Luulen tosiaan että mietin aika paljon asioita, en vain tätä, mutta yleensäkin kaikkea, joskus vähän liikaakin :) Toisaalta tämä vuodatus on saanut minut rentoutumaan joten oikeastaan oli hyvä idea kirjoittaa tänne ja näin kuulla myös muiden ajatuksia :)
Tuosta lapsitoiveen suuntauksesta en ole ihan samaa mieltä kuitenkaan. Kyllä ihan aidosti olen vain halukas olemaan ja oppia olemaan todella hyvä äitipuoli avomieheni lapselle ja siksi pohdin niin kauheasti mikä on paras tapa :) - Äiti äiti äiti äiti
äitipuoli kirjoitti:
Hei! Joo, olet kyllä oikeassa tuossa nimijutussa. Kirjoitinkin tuonne jo vähän aikaa sitten, että pidän kuitenkin tuon etunimen, se ei ole tuntunut vaikuttavan ainakaan täällä kirjoittaneille mihinkään :) Luulen tosiaan että mietin aika paljon asioita, en vain tätä, mutta yleensäkin kaikkea, joskus vähän liikaakin :) Toisaalta tämä vuodatus on saanut minut rentoutumaan joten oikeastaan oli hyvä idea kirjoittaa tänne ja näin kuulla myös muiden ajatuksia :)
Tuosta lapsitoiveen suuntauksesta en ole ihan samaa mieltä kuitenkaan. Kyllä ihan aidosti olen vain halukas olemaan ja oppia olemaan todella hyvä äitipuoli avomieheni lapselle ja siksi pohdin niin kauheasti mikä on paras tapa :)Meillä mieheni lasten on pakko sanoa minua äidiksi kun ovat täällä. Ei ole MUUTA vaihtoehtoa, olen ehidän äiti, koska huolehdin heistä todellakin paremmin kuin heidän oma äitinsä.
Minä olen perheen äiti ja sillä sipuli, asiasta ei keskustella. Jos ei sovi, ei tarvi tulla, se olisi parempi vaihtoehto kyllä minulle.
En hyväksy että kakarat snovat minua etunimellä, se olisi järkyttävää, kaupassa jos kakarat huutaisi etunimellä, olen äiti. Se on kyllä mienei exälle kova pala, mutta se ei kuulu sille miten minä niitä kakaroita kasvatan.
Meillä on kuri ja järjestys, minua kunnioitetaan eikä mulle sanota vastaan. Se on kielto kaksi viikkoa tietsikalle jääkaaapille ja siivousta rangaistukseksi.. olen äiti ja siihen ei tule koskaan muutoksta. Olen parempi kuin heidän oma, joka vaan laiskottelee. - voe voe
Äiti äiti äiti äiti kirjoitti:
Meillä mieheni lasten on pakko sanoa minua äidiksi kun ovat täällä. Ei ole MUUTA vaihtoehtoa, olen ehidän äiti, koska huolehdin heistä todellakin paremmin kuin heidän oma äitinsä.
Minä olen perheen äiti ja sillä sipuli, asiasta ei keskustella. Jos ei sovi, ei tarvi tulla, se olisi parempi vaihtoehto kyllä minulle.
En hyväksy että kakarat snovat minua etunimellä, se olisi järkyttävää, kaupassa jos kakarat huutaisi etunimellä, olen äiti. Se on kyllä mienei exälle kova pala, mutta se ei kuulu sille miten minä niitä kakaroita kasvatan.
Meillä on kuri ja järjestys, minua kunnioitetaan eikä mulle sanota vastaan. Se on kielto kaksi viikkoa tietsikalle jääkaaapille ja siivousta rangaistukseksi.. olen äiti ja siihen ei tule koskaan muutoksta. Olen parempi kuin heidän oma, joka vaan laiskottelee.Lissua alkoi ahdistaa tällainen äitipuolten asiallinen ja hyväntahtoinen keskustelu, joten halusi kantaa oman kortensa kekoon sen pilatakseen :)
Mutta kuten huomaat, kukaan ei välitä sinun paskanjauhannastasi.
- äitipuoli
En väitä etteikö tunnu oudolta kun menemme lapsen kanssa kahdestaan esim leikkipuistoon ja hän kutsuu minua etunimellä, mietin ajattelevatkohan muut että olen hänen lapsenvahtinsa tms? Mutta mielestäni se ei ole oikea syy vaihtaa kutsumanimeä. Eniten minua arveluttaa se, jos joku päivä omat lapset kutsuvat äidiksi, niin ettei avomiehen lapsi koe olevansa ulkopuolinen. Sen näkee sitten joku päivä ja voinhan sitten vaikka sanoa hänelle että hän voi itse valita millä nimellä minua kutsuu. Jos kuitenkin omat lapset rupeavat kutsumaan etunimellä, kyllä myönnän että se harmittaisi ihan hirveästi. Mutta olen kyllä mieluummin rakkaudella 'etunimi' kuin pakolla 'äiti'.
Ironista oikeastaan, koska olen aina kutsunut omaa äitiäni etunimellä, vaikka hän onkin siis biologinen äitini eikä minulla ole sisarpuolia. Hän halusi itse tulla kutsutuksi etunimellään, eikä ole koskaan ollut muutenkaan kovin äidillinen. Vaikka tulenkin mielestäni todella hyvästä ja turvallisesta kodista, kaipaan ehkä tänäkin päivänä äidiltäni enemmän tunteiden ja rakkauden osoitusta. Ehkä tuo nimijuttu siksikin mietyttää paljon.
Mutta vielä siitä, minulla on kyllä itselläni omat mielipiteet siitä millainen on olla hyvä tai huono äiti, mutta mielestäni myös huonoilla äideillä on oikeus olla äiti (siis kunhan pysytään laillisuuden rajoissa). Avomieheni lapsen äidin luona tapahtuu joitain sellaisia asioita joista en todellakaan pidä, enkä itse tekisi samoin, mutta en halua tuomita häntä koska hän tekee niinkuin itse kokee parhaaksi, enkä missään nimessä voisi verrata lapsen äitiä itseeni, koska emme ole sama asia.- upee tunne
Eikö ole kivaa kun voi antaa lapsen omalle äidille vähän nenille.. minusta on hieno tunne kun ihmiset luulevat että olen lasten äiti! Ihan tunne, kun tietää et miehen exää kiukuttaa... hihhiii.. siitäs saa..
Kohta lapset alkaa sanoo mua äitiksi niin siitäpä exä repeekin. - yxmuzi
upee tunne kirjoitti:
Eikö ole kivaa kun voi antaa lapsen omalle äidille vähän nenille.. minusta on hieno tunne kun ihmiset luulevat että olen lasten äiti! Ihan tunne, kun tietää et miehen exää kiukuttaa... hihhiii.. siitäs saa..
Kohta lapset alkaa sanoo mua äitiksi niin siitäpä exä repeekin.Ehkä "ihmiset" luulevat sinua lapsen mummuksi. Tai vaikka lapsenryöstäjäksi, mistä sen tietää. Todennäköisimmin "ihmiset" eivät ajattele sinusta p....n haileeta.
Olet uskomattoman kateellinen ja mustasukkainen miehesi entiselle vaimolle. Onko syytä? - Äitipuolesta äiti
yxmuzi kirjoitti:
Ehkä "ihmiset" luulevat sinua lapsen mummuksi. Tai vaikka lapsenryöstäjäksi, mistä sen tietää. Todennäköisimmin "ihmiset" eivät ajattele sinusta p....n haileeta.
Olet uskomattoman kateellinen ja mustasukkainen miehesi entiselle vaimolle. Onko syytä?Ootko kade?? Olen kuule erittäin kaunis ihminen ja aivan taatusti paremman näköinen kuin miehen exä. Erittäin tavallisen näköinen ja huono käytöksinen, aina haukkumassa toisia. Kumma eukko. Hävetäkkään ei osaa...!
Lapsi on ylpeä minusta ja sanookin että oon kauniipi kuin hänen äiti, et voikun olisit minun äiti. Sanoinkin et sano vaan minua äidiksi, kyllä minä sen hyväksyn, äidin mielipidettä nyt taas ei kysytä.
Mulla on itsetunto korkeella, ex vaimo narisee joka asiasta ja on kateellinen.
- vähemmän äitipuoli
Hyvä ap. Älä yritä liikaa. Lapsella on äiti jo.
Huolehdit mm. siitä, tunteeko lapsi itsensä ulkopuoliseksi jos saatte miehesi kanssa yhteisiä lapsia jotka sanovat sinua äidiksi. Miksi tuntisi, hän sanoo toisessa kotona äitiään äidiksi, sitä naista joka siis ON hänen äitinsä.
Itse olen "äitipuoli", en välitä kyseisestä termistä. Osallistun lapsen arkeen kun hän on meillä, mutta vastuut ja velvollisuudet kuuluvat kyllä lapsen vanhemmille. Jos saamme joskus mieheni kanssa lapsia, he eivät ole sisaruksia miehen lapselle, korkeintaan sisaruspuolia.
Roolini tuon miehen lapsen elämässä on olla aikuinen, isänsä naisystävä. Muuta en yritä enkä muuta halua. En rakasta miehen lasta, harvoin edes pidän hänestä. Käyttäydyn kuitenkin asiallisesti häntä kohtaan, ja se saa riittää. - onnen ydin perhe
Millä peusteille sanot itseäsi äitipuoleksi? Ihan itsekö aloit itseäsi kutsumaan? Minusta on perisn järkkyä se, että lapsen perhe sotketaan tähän väkisin kokoon kasattuun systeemiin.. ja aletaan leikkimään perhettä? Ennenkuulumatonta!! Onko keltään kysytty suostuvatko he yhteistoimintaan,, vai ryhtyvätkö nämä uusikot ihan itse harrastamaan tätä leikkiä nimeltä perhe?
Meillä on miehen pois lähdön jälkeen pidetty erittiäin tarkasti huolta siitä, ettei hänen uusia suhteita ja meitä sekoiteta millään tavoin keskenään. Me emme käy kylässä hänen kotonaan eikä hän tule naisineen meille kylään. Me emme lasten kanssa alistuneet koskaan moiselle tarinaan.
Kun on erottu on erottu, eikä miehen elämä enää kuulu meille. Ei hän voi omia lapsiaan ottaa ja alkaa uuden suhteen kanssa leikkimään kotia, koska lapsilla on oma rakas joti jo ennestään.
Ja jos on mies, ei koskaa laita omia lapsia semmoiseen tilanteeseen että näyttäisi heitä uusille suhteilleen, sillä ne uudet suhteet ei ole lapsille yhtäänm itään. Kun isä onlapsensa hylännyt, ei lasten kuulu vaihtaa enää äitiä vieraaseen naiseen.Se olis lapsilta liikaa vaadittu, hyvä kun kestää isän hyleksinnän.
Puolikas äiti... en ymmärrä, aivan mitään sanomaton sana. Olemme siinä suhteessa erittäin onnekkaita, ettei moiset puolikkaat ole koskaan kuuluneet meidän laajaanystäväpiiriin, eikä tule. Kun isä hylkäsi nyt hylkäsivät lapset isän, ja sekös suututtaa miestä. Nyt tajuu oikeesti, mitä on tullut tehtyä, kun vaihtaa lapset vieraaseen ulkopuliseen naiseen, ei voi muuta odottaa kun sen että lapset hylkää.- Kokonainen aikuinen
Mun miehen poika ja tyttö kyllä tykkää molemmat musta. Mä olen sen isän vaimo, en mikään äitipuoli heille. Siinä olen Lissu sun kaa samaa mieltä, että mitään puolikkaita ihmisiä ei ole.
Niillä lapsilla on jo äitinsä. Ja niillä on myös isä, ja isä sattuu olemaan mun kanssa naimisissa. En mä ole mikään uhka lapsille tai heidän äidille.
Kylässä en ole äidillä käynyt, äiti on kyllä joskus juonut kahvit meillä lapsia hakiessa tai tuodessaan.
Lapset siis isänsä ja mun luona joka toinen viikonloppu. Isä on isä, mä olen toinen aikuinen talossa. Ei mun mitään äitiä tartte leikkiä.
Isä ei myöskään ole hylännyt lapsiaan kun erosivat, ei Lissu ero tarkoita sitä, etteikö lapsistaan enää välittäisi ja etteikö voisi heidän kanssaan olla tekemisissä. Mun mies on lastensa toinen huoltajakin yhä, niillä on yhteishuolto muksujen äidin kanssa.
Lasten äidillä on myös uusi mies, eikä sekään leiki mitään isää siellä näille lapsille. Etunimellä lapset häntä kutsuvat, samoin kun mua.
Kyllä nää jutut Lissu kato välillä toimii ihan hyvin, kun kukaan ei ala sekoilemaan mitään ihmeellisyyksiä!! - Meidän tapa sopii me
Kokonainen aikuinen kirjoitti:
Mun miehen poika ja tyttö kyllä tykkää molemmat musta. Mä olen sen isän vaimo, en mikään äitipuoli heille. Siinä olen Lissu sun kaa samaa mieltä, että mitään puolikkaita ihmisiä ei ole.
Niillä lapsilla on jo äitinsä. Ja niillä on myös isä, ja isä sattuu olemaan mun kanssa naimisissa. En mä ole mikään uhka lapsille tai heidän äidille.
Kylässä en ole äidillä käynyt, äiti on kyllä joskus juonut kahvit meillä lapsia hakiessa tai tuodessaan.
Lapset siis isänsä ja mun luona joka toinen viikonloppu. Isä on isä, mä olen toinen aikuinen talossa. Ei mun mitään äitiä tartte leikkiä.
Isä ei myöskään ole hylännyt lapsiaan kun erosivat, ei Lissu ero tarkoita sitä, etteikö lapsistaan enää välittäisi ja etteikö voisi heidän kanssaan olla tekemisissä. Mun mies on lastensa toinen huoltajakin yhä, niillä on yhteishuolto muksujen äidin kanssa.
Lasten äidillä on myös uusi mies, eikä sekään leiki mitään isää siellä näille lapsille. Etunimellä lapset häntä kutsuvat, samoin kun mua.
Kyllä nää jutut Lissu kato välillä toimii ihan hyvin, kun kukaan ei ala sekoilemaan mitään ihmeellisyyksiä!!No sie teet niinkun haluut ilmeisesti.. ja mie niinkuin me haluumme. Meillä lapset ei ole halunneet olla missään tekemisissä isänsä naikkosten kanssa, enkä minä liioin. Olemme antaneet lapsille hyvät eväät ja rauhallisen lapsuuden ja nuoruuden, emmekä halua sekoittaa heitä vieraisiin ihmisin jotka ei kuulu ystäväpiiriimme eikä meidän elämään millään tavoin. Juuri siksilapsemme ovat erityisen ihania ja rakkaita minulle kuin minä heille.
Meillä ei ole mitään tarvista ollut koskaan nähdä niitä naisia, eikä pyytää kotiimme. Miksi antaisimme anteeksi ex isän ja ex miehen typerät teot? Ei mitään syytä.
Meillä ei ole ollut tarvetta niihin eukkoihin koska emme halunneet enempää ongelmia. Riitti kun vei isän ja miehen perheestämme.
Ne naiset on ihan miehen omia juttuja ja erheitä, ne ei kuulu meille.
Enkä olisi voinut luopua lapsistamme koska olen heidän äiti. En olisi voinut elää semmoisen ajatuksen kanssa, etten tuntisi lapsiani kun vastaan tulisivat!!Aivan kauhea ajatus, että omat lapset olisivat vaithaneet minut vieraaseen aukkoon!! Huh huh.. olisi se ollut järkyttävää, mutta onneksi niin ei käynyt, ja lapset ovat erittäin läheisiä minun kanssani.
Meillä vaan ei hyväksytä miehen naisia elämäämme, siksi elämämme onkin ihanaa ja koko suku on samaa mieltä.
- Äidiksi äidin paikal
Tänä aamuna mietittiin mieheni kanssa, että mitäs jos adoptoisin hänen lapset? Miten se onnistuu? Hänen entinen vaimoke, ei ole kykenevä kasvattamaan heitä 4 kpl, ainakaan pienempiä.
Tarviiko siihen muuta kun miehen allekirjoitus ja minun suostumus ja lausunto?
Lapset olisivat innolla muuttamassa tänne.
Itselläni ei olisi omia, joten äitiys tulisi mulle samassa paketissa.. mikä olisi hyvä asia.
Olemme kaikki samaa mieltä että lasten olisi parempi asua meillä, tasapainoisessa kodissa, kuin nykyisessä kodissaan. Toki heidän äiti voisi heitä tavata kun annamme siihen luvan sekä valvomme tapaamista.- daaaaaaaa
Tyhmä provo.
Et sinä voi ottaa lapsia äidiltään millään pelkällä isän allekirjoituksella, et voi adoptoida lapsia ilman äidin lupaa, eli ei voi adotpoida ilman että äiti luovuttaisi lapset adoptioon. Ketään ei voi pakottaa siihen, ja vaikutat sellaselta jurpolta, ettei kukaan haluis sun koskevankaan lapsiinsa saati alkavan niille huoltajaksi.
Ääliömäistä hölinää. - lissu on ääliö
jos lissu hyppäisit välillä järveen, niin aivosi sais levätä, alkaa taas oleen niin paksua juttua......
- :D
mul on ollu äitipuoli viime vuoden heinäkuust asti ja hyvin oon tullu sen kans toimeen. oikeestaan pelkkiä positiiviia ajatuksia siitä ihmisestä. ottaa kaikki meiän uusperheessä huomioon, tekee hyvää ruokaa, hakee jopa tarvittaessa harkoista jos pyytää ; D ilmiselvästi ymmärtäny sen asian, et ku mun äiti asuu nyt toisessa asunnossa, ni yrittää tavallaan olla semmonen äitihahmoke mulle, muttei missään nimessä täysin korvata äitiä :D tosiaan kutsun häntä ihan etunimella. kaverit on kyl jostain syyst kutsunu joskus äitiks, mikä vähän pännii mua mut eipä ne uusperhejutuist mitään tiedä
- ÖÖÖÖÖÖÖÖÖÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
hölöpölööööööööööö... aikuinen yritt leikki tssä lasta... voe voe voe...huomaa ettei teksti ole lapsen tai teinin kirjoittama.....lopeta jo.
- Vain etunimellä
Ap. Pyytäisin, että et sano olevasi äitipuoli, ole etunimeltä ihminen joka asuu lapsen isän kanssa. Hoida tietenkin lapsi kun on siellä parhaasi mukaan, mutta älä missään minessä sano olevasi minkäänlainen äiti lapselle. Jos lapsen oma äiti on elossa, hän on se ainoa äiti lapselle. Hänellä voi ystäviä aikuisissa, mutta ei toista äitiä.
Olkoon se äiti mielestäsi vaikka kuinka huono ja kehno, siltikään älä sano olevasi edes äitipuoli. Et ole lapselle mitään sukua olet vain sinaä, isän avopuoliso tai aviopuoliso, mutta mikään ei tee sinusta minkäänlaista äitiä tälle lapselle. Kunnioita lapta siin paljon, että annat hänellä olla vain yhden äidin ja sukulaisensa. Isovanhemmat, serkut, siis sen entisen, missä hän on elänyt ennen sinua.
Tämä ei ole tarkoitettu loukkaukseksi, vaan ainoastaan siksi ainoaksi totuudeksi, joka lapsella pitää olla.- monessa mukana
No höps...
Minulla oli isä (edesmennyt jo) ja isäpuoli samaan aikaan. En minä mennyt sekaisin. Isä oli isä ja isäpuoli oli isäpuoli. Molemmat tärkeitä ihmisiä, ihan eri tavalla. Molemmat isähahmoja, mutta toisen teot vaikuttivat hyvässä ja pahassa enemmän kuin toisen. Isän tietenkin. Isäpuoleni kanssa olen edelleen näin aikuisella iällä oikein hyvissä väleissä. Emme ehkä juttele syvällisiä, mutta teemme mielellämme yhdessä asioita ja viihdymme toistemme kanssa. Välimme ovat välittömät ja hyvät. Hän on tärkeä osa perhettäni ja häneen sitoutuu paljon muistoja lapsuudestani. Hänen esimerkkinsä on ohjannut minua omissa elämäni valinnoissa samaan tapaan kuin isäni ja äitini. Hän on yksi esimerkki elämässäni. Positiivinen sellainen.
Nyt olen itse äitipuoli. Minulla on oikein hyvät ja lämpimät välit lapsiin. En ole heille koskaan sanonut olevani äitipuoli, he itse sitä joskus mietiskelevät kun selkeämmin heillä näkyy olevan isäpuoli äidin luona. Etunimellä molemmat minua kutsuvat, mutta pienempi on silti sitä mieltä, että hänellä on kaksi äitiä, joista toinen on se oikea äiti. Itse en ole hänen ajatusmalliaan kieltänyt (omasta historiastani voin sen jotenkin ymmärtää), joskaan en tietenkään myöskään vahvistanut. Lapsi näkee asiat kuten lapsi näkee. Isoäitinsä koitti joskus paukuttaa lapselle, että tällä on vain yksi äiti, mutta lapsi motkotti takaisin. Kunhan ei minua äidiksi kutsu (paitsi joskus vahingossa), niin kaikki on minusta hyvin.
Ja sitten AP:lle... :)
Mitä tulee äitipuolen rooliin, niin mitään yhteiskunnallista normia ei voi olla, koska äitipuolen rooli ei ole järin luonnollinen tai helposti määritettävissä. Se muotoutuu ajan kanssa tilanteesta riippuen. Itse olen lapsille perheen yksi aikuinen, johon voi tukeutua ja turvautua mikäli on tarve, joka komentaa ja joka kasvattaa. Voisin sanoa olevani jonkinlainen sekoitus ystävää, hoitotätiä, äitiä ja isosiskoa.
Minulle esitellään iloisena ja innoissaan uusimmat taiteelliset luomukset, raahataan mukaan uusiin ja jänniin leikkeihin, kysytään hyviä askarteluvinkkejä, manataan kun tenttaan läksyjä, valitetaan kun pistän lapset siivoamaan jne. jne. Aika normaalia perhe-elämää minusta. Ero äitipuolen ja lapsen oikean vanhemman välillä on lähinnä siinä, että kun on oikeasti murhe ja suru, siihen sitten tarvitaan se äiti tai isä. Jos näkee yöllä painajaista, mieli tasaantuu paljon nopeammin jos isä menee viereen köllöttelemään kuin jos minä menen silittelemään päätä. Ja toisaalta ne ovat juuri niitä juttuja, joihin en oikeastaan edes halua tunkea väliin. Ne vahvistavat lapsen ja vanhemman suhdetta, joten suon sen heille. Ja toisaalta käännän tyytyväisenä kylkeä ja jatkan unia.
Ja tietysti välillä (tai aika usein toivottavasti) sitä lapsi vain yksinkertaisesti kaipaa iskää tai äiskää. Laatuaikaa, sylissä istuskelua ja pusuttelua sen rakkaimman kanssa.
Äitipuolen olemisessa on tosi paljon hyvää, joskin myös aika paljon hankalia juttuja. Tasapainoinen parisuhde ja aika opettavat parhaiten. Minulla on ollut paikkani lasten elämässä 2,5 vuotta (vasta) ja voin sanoa, että edelleen koitan omaksua sen oman paikkani. Tiedän jo missä se on, vielä kun saisi tunteet samaan paikkaan. Aina ei tahdo sydän muistaa, että minä en koskaan voi olla yhtä tärkeä kuin lasten omat vanhemmat. Se on joskus melkein sydäntäraastava pettymys, kun haluaisit lohduttaa ja auttaa, mutta lapsi sylissäsi toteaa vain, että nyt pitää saada isä tänne. - ei ole olemassa
monessa mukana kirjoitti:
No höps...
Minulla oli isä (edesmennyt jo) ja isäpuoli samaan aikaan. En minä mennyt sekaisin. Isä oli isä ja isäpuoli oli isäpuoli. Molemmat tärkeitä ihmisiä, ihan eri tavalla. Molemmat isähahmoja, mutta toisen teot vaikuttivat hyvässä ja pahassa enemmän kuin toisen. Isän tietenkin. Isäpuoleni kanssa olen edelleen näin aikuisella iällä oikein hyvissä väleissä. Emme ehkä juttele syvällisiä, mutta teemme mielellämme yhdessä asioita ja viihdymme toistemme kanssa. Välimme ovat välittömät ja hyvät. Hän on tärkeä osa perhettäni ja häneen sitoutuu paljon muistoja lapsuudestani. Hänen esimerkkinsä on ohjannut minua omissa elämäni valinnoissa samaan tapaan kuin isäni ja äitini. Hän on yksi esimerkki elämässäni. Positiivinen sellainen.
Nyt olen itse äitipuoli. Minulla on oikein hyvät ja lämpimät välit lapsiin. En ole heille koskaan sanonut olevani äitipuoli, he itse sitä joskus mietiskelevät kun selkeämmin heillä näkyy olevan isäpuoli äidin luona. Etunimellä molemmat minua kutsuvat, mutta pienempi on silti sitä mieltä, että hänellä on kaksi äitiä, joista toinen on se oikea äiti. Itse en ole hänen ajatusmalliaan kieltänyt (omasta historiastani voin sen jotenkin ymmärtää), joskaan en tietenkään myöskään vahvistanut. Lapsi näkee asiat kuten lapsi näkee. Isoäitinsä koitti joskus paukuttaa lapselle, että tällä on vain yksi äiti, mutta lapsi motkotti takaisin. Kunhan ei minua äidiksi kutsu (paitsi joskus vahingossa), niin kaikki on minusta hyvin.
Ja sitten AP:lle... :)
Mitä tulee äitipuolen rooliin, niin mitään yhteiskunnallista normia ei voi olla, koska äitipuolen rooli ei ole järin luonnollinen tai helposti määritettävissä. Se muotoutuu ajan kanssa tilanteesta riippuen. Itse olen lapsille perheen yksi aikuinen, johon voi tukeutua ja turvautua mikäli on tarve, joka komentaa ja joka kasvattaa. Voisin sanoa olevani jonkinlainen sekoitus ystävää, hoitotätiä, äitiä ja isosiskoa.
Minulle esitellään iloisena ja innoissaan uusimmat taiteelliset luomukset, raahataan mukaan uusiin ja jänniin leikkeihin, kysytään hyviä askarteluvinkkejä, manataan kun tenttaan läksyjä, valitetaan kun pistän lapset siivoamaan jne. jne. Aika normaalia perhe-elämää minusta. Ero äitipuolen ja lapsen oikean vanhemman välillä on lähinnä siinä, että kun on oikeasti murhe ja suru, siihen sitten tarvitaan se äiti tai isä. Jos näkee yöllä painajaista, mieli tasaantuu paljon nopeammin jos isä menee viereen köllöttelemään kuin jos minä menen silittelemään päätä. Ja toisaalta ne ovat juuri niitä juttuja, joihin en oikeastaan edes halua tunkea väliin. Ne vahvistavat lapsen ja vanhemman suhdetta, joten suon sen heille. Ja toisaalta käännän tyytyväisenä kylkeä ja jatkan unia.
Ja tietysti välillä (tai aika usein toivottavasti) sitä lapsi vain yksinkertaisesti kaipaa iskää tai äiskää. Laatuaikaa, sylissä istuskelua ja pusuttelua sen rakkaimman kanssa.
Äitipuolen olemisessa on tosi paljon hyvää, joskin myös aika paljon hankalia juttuja. Tasapainoinen parisuhde ja aika opettavat parhaiten. Minulla on ollut paikkani lasten elämässä 2,5 vuotta (vasta) ja voin sanoa, että edelleen koitan omaksua sen oman paikkani. Tiedän jo missä se on, vielä kun saisi tunteet samaan paikkaan. Aina ei tahdo sydän muistaa, että minä en koskaan voi olla yhtä tärkeä kuin lasten omat vanhemmat. Se on joskus melkein sydäntäraastava pettymys, kun haluaisit lohduttaa ja auttaa, mutta lapsi sylissäsi toteaa vain, että nyt pitää saada isä tänne.Vaikeahan se on olla roolissa jota ei periaatteessa ole edes olemassa. Se on vaan kuviteltu, ihan sama vaikka kuvitelisit olevasi iines ankka! Oikeesti sitä ei ole olemassa, mutta kaikkea voi leikkiä.
- lissu on ankka.
ei ole olemassa kirjoitti:
Vaikeahan se on olla roolissa jota ei periaatteessa ole edes olemassa. Se on vaan kuviteltu, ihan sama vaikka kuvitelisit olevasi iines ankka! Oikeesti sitä ei ole olemassa, mutta kaikkea voi leikkiä.
kuules lissu, uusperheen äitinä on leikki kaukana, eikä se ole mikään rooli ja onhan ne perheet olemassa, niitä on täällä Suomessakin sankoinjoukoin ja lihaa ja verta ollaan, ei mitään iines ankkoja niinku sinä.
Mistäs sinä mittään tiedät, kun sinulla ei ole omakohtaisia kokemuksia asiasta, mutta luulet ja kuvittelet sekä leikit tietäväsi kaiken.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti28117958Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245730- 1332662
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172197Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3371805Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111063- 59976
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto33961Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45958