Mä en tiiä minne palstalle tää kuuluis, mut kirjotan kuitenkin.. Mä oon ihan vitun yksin. Mä oon niin yksin et mä halkeen. Mul ei koskaan oo ollu ketään ja mä oon niin nuori et en mä vois saadakkaan sitä mitä mä haluisin. Mä haluisin vaan jonkun jätkän kainaloon. Siinä hetkessä olis vaan me kaks.. Ei sellast vaan löydy. Mun on mahdotonta ees kuvitella sellasta. Mä kuolen koht mun unelmiin. Mun pää hajoo.. Unelmat on vaan niin petollisia. Mä aina kuvittelen niiden olevan totta ja kun mä havahdun mun tekee mieli huutaa ja itkee. Mä haluisin juoda pois kaikki tunteet.. Tälläst näin.. Jos jotain kiinnostaa mailata tai puhuu meses ni ossa ois [email protected]
Yksinäisyyttä ja jotain...
Dreamer ƒ
5370
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla sama juttu. Tulee aina voivoteltua että kun ei ole ketään joka rakastais, mutta sehän on niin ettei sitä tulekaan jos vain kotona istuu ja nyyhkyttää. Ja kesähän on rakkauden aikaan, että nyt jos koskaan on aika napata itselleen oma rakas.
Hanki lemmikkieläin!!!
Sitähän mä haluisinkin: lemmikin. Se poistais varmaan suurimman osan mun murheista, mut mä en voi ottaa.. Allergiaa ei oo mulla mut muilla on..
Kerro missä asut ja minkä ikäinen olet? Jos oot yksin niin ehkä mun seura kelpais?
[email protected]
ihan mukava pikku mainos...