Osaatko oikeasti neuvoa koiraongelmissa?

Osto/myynti/annetaan -palstat vilisevät erilaisia rescue- tai sekarotuisia koiria. Useimmin näistä koirista löytyy voimakasluonteisia ja itsenäisen luonteen omaavia koiria, joilla on aivan sama miellyttääkö omistajiaan.

Suurin osa ihmisistä ei tunnu sitä ymmärtävän kun vaan halutaan se koira. Kyllä se mastiffirottwailersakemanni näyttää pentuna suloiselta ja jopa hieman totteleekin, kaikki tuntuu muuttuvan siinä yhden kahden vuoden välissä. Sitten tavataankin eläinsuojelun tiloissa tai Apulassa...

Samoin koiran kouluttajaksi voi opiskella internetin kursseilla. Tämä ei tarkoita sitä että kaikki tutkinnon suorittaneet ymmärtäisivät automaattisesti koirien luonnetta. Tuuri on käynyt jos olet löytänyt tervejärkisen koirakouluttajan, koska mihin tahansa voi törmätä.

Huolestuttaa vain tuo sanavalinta: kovempia kikkoja. Mitä ne mahtavat pitää sisällään? Tulee kaikkea mieleen sähköpannoista muuhun satuttamiseen...

Olen monta kertaa miettinyt että onko niin mahdoton koira, joka vaatii äärimmäisiä otteita, kaiken sen energian tuhlaamisen arvoinen?

Olet käynyt läpi saman helvetin kuin minä. Onneksi olkoon.

En sentään mitään koirapsykolookeja joutunut käymään läpi, mutta nuorempana tuon kanssa jouduin kyllä voimieni ja kestävyyteni äärirajoille. Jonkun kerran täällä kävin kysymässä neuvoja ja tuolloin täällä ei ollut vielä kovin paljon noita uuden tien kulkijoita kukkashattuineen kaikkineen. Mutta varsinaista apua ei silloinkaan muiden neuvoista ollut muuten kuin antamaan uusia ideoita kun ketjuja luki ja sulatteli. Varsinaiset menetelmät joutui kyllä itse keksimään.

Nyt kun täällä vastaa jollekin joka on aika paljolti samanlaisessa tilanteessa ja tietää että tässä on keino joka toimii tuollekin ja siitä laittaa viestin, niin heti on koko hyeenalauma kukkahattuja kimpussa kiljumassa "ei-ei, noin ei saa tehdä, sillähän pilaa koko koiran" vaikka tosiasia on että sillähän korjaisi koiran käytöksen helposti ja nopeasti sekä pysyvästi. Ilmeisesti lukevat vain päällisin puolin ajattelematta asiaa koiran kannalta.

Toinen, koiran kannalta yhtä vaarallinen ihmisryhmä kuin nuo kukkahattuiset uuden tien kulkijat, ovat nämä guru-uskovaiset. Katsotaan vain sokeasti mitä joku millani telkkarissa sanoo tai mitä jossain koirankorjauskirjassa lukee ja siinä on sana joka on jumalan tai pääsaatanan Sana. Eikä kummankaan poolin kannattajat ja vastustajat vaivaudu miettimään mikä sopisii omalle koiralle. Siksi maailma on täynnä onnettomia koiria.

Jotenkin tuntuu että ihmiset ovat ulkoistaneet koirankoulutuksen ja unohtaneet että se on jatkuva prosessi. Oman koiran käytöstä seuraamalla pääsee kyllä äkkiä jyvälle tehoaako tuohon rekkuun pusut ja halit vai tarvitaanko fasistista diktatuuria, jotta elämä sujuisi.

Helvetin jo läpikäyneenä on tietysti jo helppo tuumia että kyllä jokaisella koiralla on oikeus elämään ja tuota rekkua katsellessa tulee mieleen että taitaa olla samaa mieltä.

No mitä ne kovemmat otteet ovat, olen itsekin jonkun varsinaisen kennel kasvattajan sanoneen joskus, että jos vielä vuosikkaana saku isottelee, niin kerralla luulot pois.
No miten se tapahtuu. Elekääkä enää sanoko sitä lässytystä että katso tiukasti silmiin ja sano ei. Entäs siinä tapauksessa, että koira kiihtyy niin paljon että käyttelee hampaita lähimpänä olevaan kuten sen taluttajaan tai omistajaan. Mitäs tähän sanotte. Pitääkö se olla se halko siellä lenkillä mukana vai mikä teillä se kova ote nyt sitten oli. Niskavilloista jäi koira pienempänä roikottamatta ja nyt on tulos on tällainen.
Voi pullistella ja puhua kovista otteista ja kaikesta muusta koulutuksesta, mutta kyllä siitä huolimatta sakut annetaan liian pieninä uusille omistajille, emän opissa olisi vielä muutama viikko oltava ihan huoletta. Tämä sama pätee ihan kaikkiin muihinkin koirarotuihin.

Aloittaja siis ihmettelee miksi vastaukset koiran hylkäämiseen vieraaseen kaupunkiin olivat jyrkkiä? What a f...? Sellainen ei ole missään tilanteessa hyväksyttävää. Mitkään selitykset koiran hankaluudesta ym. ei oikeuta hylkäämään koiraa minnekään.

Koirasta on luovuttaessa se on myytävä parhaaseen mahdolliseen kotiin eikä summamutikassa ensimmäiselle pyytäjälle.

Oman laumanvartijani kanssa murrosikä oli varsin hankalaa aikaa, kaikelle piti rähjätä ja hyökkäillä epäilyttäviä asioita kohti, välillä oli jo hermot koetuksella. Mutta kouutuksessa olen tälä kukkahattu ja namilinjalla aikas pitkälti, toki komennan koiraani ja välillä joudun voimaa käyttäen sitä hallitsemaan, mutta vain pakkotilanteissa. Ei ole mitään järkeä alkaa mitellä voimista tai kouluttaa kivulla koiraa, jolla on luontainen taipumus vastarintaan ja suuri kipukynnys, sillä kyllä saa tehtyä melkoisen pedon itselleen, joka varmasti karkoittaa kaikki lähistöllä liikkuvat.

Itse olen muutamankin ns. "ongelmakoiran" -koulutuksessa apuna ollut, eikä omakaan tämänhetkinen koirani ihan helpoin tapaus nuorempana ollut. Omasta mielestäni terveellä järjellä pärjää aika pitkälle. Koiran rotua ei kannta mielestäni liika miettiä koira on aina koira ei se kaverini sakemanni ole yhtään sen aggresiivisempi kuin oma cockerspanielini. Koira on koira ei ihminen, sitä pitää komentaa ja tarvittaessa painaa maahan, voi näyttää rajulle, mutta koiraa ei saa koskaan satuttaa. Kyllä se susilaumankin johtaja tarvittaessa paikkansa näyttää. Ja kyllä ne herkut ja rapsuttelutkin pitää muistaa silloin kun koira käyttäytyy hyvin.