Sain tänään kuulla äitiäni vuosikausia masennuks ja itsetuho kierteessä pitäneet syyt. Pienestä asti olemme sisarusteni kanssa saaneet tottua alituiseen hermoiluun, sairaalareissuihin ja pariin itsemurhayritykseen ja myöskin vihanpitoon sukulaisten kesken. Lähisukulainen, äidin äidin mies raiskasi äidin tämän ollessa parikymppinen.. Asia on kuulemma annettu anteeksi, voiko kukaan uskoa!!?! Siskoni sai tietää asiasta toiselta mummoltamme, emmekä voi kertoa kenellekään että tiedämme. Mitä voisimme tehdä?? Alkaa usko mennä jo. Äitini oli L:n ylioppilas, upea tulevaisuus edessään mutta kaikki mureni kun hän masentui jatkuvasti.. Onko tämä joku 70-luvun asenneongelma??!!!
Raiskaus
hmmm
32741
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei se vain 70-luvun asenneongelma ole, vaan koko ihmiskunna historian ajan kestänyt ongelma. Ainakin sen ajan, jonka kristinusko anteeksiantovaatimuksineen on ihmiskuntaan vaikuttanut.
"Asia on kuulemma annettu anteeksi, voiko kukaan uskoa!!?!"
Tekisi mieli kysyä että KUKA on antanut anteeksi ja mitä? Kuka sanoi että se "on annettu anteeksi"?
Sehän tosiaan EI ole kenenkään muun asia "antaa anteeksi", kuin äitinne.
Tulee ensimmäisenä mieleen josko hän on jäänyt jumiin tähän anteeksiantokysymykseen näiksi moniksi vuosiksi, kun tuo nyt tuossa tuli esille? Onko hänelle ehkä iskostettu mieleen ajatus, että hänen täytyy antaa anteeksi, mikä on hyvin yleinen henkisen väkivallan muoto, jota mm. raiskauksen uhrit joutuvat nielemään pahimmillaan vuosikausia näiltä "tietäväisiltä" ulkopuolisilta ihmisiltä? Onko kys. mies tuomittu? Onko äitinne saanut koskaan oikeutta itselleen? Onko hänen vihaansa hyväksytty, vai onko häntä ehkä painostettu pääsemään irti vihastaan ja unohtamaan...? Ottiko esim. hänen äitinsä eron tästä raiskaajamiehestä sen jälkeen? Onko hän käynyt terapiassa? Millaisella terapeutilla? Onko hänen kuntonsa kohentunut vai huonontunut terapian aikana? Paljon kysymyksiä herättää tuo.
Mitä voisitte tehdä? No ehkä kannattaisi esim. antaa luettavaksi hänelle Alice Millerin kirjoja, ja lukea niitä itsekin. Esim. sellaisia kuin "Lahjakkaan lapsen tragedia" "Alussa oli kasvatus", "Kätketty avain" yms.
Ei ole helppoa varmaan ollut teillä läheisilläkään. Tsemiä teille!
"Ei se vain 70-luvun asenneongelma ole, vaan koko ihmiskunna historian ajan kestänyt ongelma. Ainakin sen ajan, jonka kristinusko anteeksiantovaatimuksineen on ihmiskuntaan vaikuttanut. "
Olisiko jotain perusteita miksi se olisi kristinuskon syy? Kyllähän asiat pitää pyrkiä antaan anteeksi Raamatun mukaan ja silloinhan jos joku trauma on itketty, käyty läpi omassa päässä niin asian voi ehkä joskus antaakkin anteeksi ja päästä eteenpäin elämässä eikä jäädä loputtomaan vihan kiertokulkuun. Eikö kyse ole tästä? =) Ei suinkaan siitä että taivaaseen ei pääsisi jos ei anna anteeksi.. bla bla blaa :)
Tiiä sit miten toi ihminen on sen asian tulkinnut, mut aika paksua syyttää uskoa Jumalaan.
Meillä ei isällä seissyt silloin kuusikymmenluvulla.
Äiti lähetti minut 16v, saunaan peseen isän selkää ja katsoon perään, kun isällä on huono sydän. Noo sitten isällä seisoi. Äiti sai lauantai öisin.
Kun asian oikea laita minulle selvisi tunsin inhoa molempia kohtaan. Kieltäydyin menemästä enään saunaan ja käskin veljeni mennä.
Siitä seurasi kaikkea muuta, minä karkasin kotoa.
Siitä seurasi kaikkea muuta, en ollut nähnyt äitiäni 18v. kun hän kuoli.