Maistereita, maistereita ....

Muurari vm. 1970

Kun naisten ilmoituksia tuolla s24 treffeillä lukee, niin valtava määrä maistereita ym. lukeneita naisia siellä etsii miestä.
Nämä maisterit ja muu "lukeneisto" ovat laittaneet suh`t kovat vaatimukset etsimälleen miehelle mm. koulutuksen ja tulojen suhteen.

Olen usein miettinyt että mahtanevatko he saada kriteeri täyttäviltä miehiltä lainkaan vastauksia - voisiko joku kertoa? Ainakin heidän seuranhaku jatkuu vuosia ja vuosia.

Mistä tällainen tavallinen nelikymppinen rakennusalan duunari löytää naisystävän kun näille nettitreffi naisille täytyy olla jokin " hieno" ammatti ym.

30

642

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • #Astronautti#

      Jep, ja kun katsot tilannette vuosien päästä, niin huomaat että siellähän ne samat naiset edelleen etsivät unelmiensa prinssiä.

      • Fooling_around

        Heh, siltä tosiaan näyttää!
        Kun itse olin yliopistossa niin eipä siellä paljoa hehkeitä mimmejä edes ollut :)
        Mistä yliopistosta ja mistä tiedekunnasta sitten lienevät valmistuneet.


    • ylirohvessori

      Nuo maisterinirppanokathan ovat niitä tylsimpiä ja turhimpia tapauksia nettideiteissä. Koko elämä pyörii yhden hikisen koulun ympärillä. Silti istutaan kotona tökäreitä nostamassa.

    • hitsaan vaaaaaan...

      Nainen haluaa miehen jota se voi katsoa ylöspäin, ja monesti tämä koulutus näyttäytyy suurena asiana... en itse näe mitään pahaa siinä että koulutetulle naiselle ei kelpaa ku samanlainen mies tai ylempi..

      -olen itse duunari, metallimies.

      -kyllä itsellekkin on väliä onko nainen työtön,, vaiko esim.sairaanhoitaja, tosin työtönkin kelpaa jos vain ei ole elämäntapa-työtön...

    • alasin

      Mitähän nämä maisterit täältä hakee ja mitä luulee löytävänsä, kun taviskin
      jää lehdellä soitteleleen ?

      • fyffeä_

        No kun reaalimaailma ei ole maisteri-mimmejä napannut niin nettiin on turvauduttava.

        Onhan niitä kaikenlaisia kolmen vuoden humanisti tms. maistereita Suomi täynnä.


    • anonano

      Ihmiset eivät tiedä mitä he haluavat, tai edes sitä, mitkä ominaisuudet korreloivat sinä ihannekumppanissa, joten he vaativat niitä asoita jotka omassa maailmassaan yhdistävät ihmisarvoon.

      Vaikka nettideittailun lyhyellä oppimäärällä muuta voisikin luulla, ihmisen toiselle esittämät vaatimukset kertovat enemmän vaatijasta kuin siitä, edistävätkö nämä ominaisuudet parisuhteen onnellisuutta ja kestävyyttä tämän kyseisen henkilön kanssa vai ei. Mikään ei tee maisterista miellyttävää kumppania, tai amiksen käyneestä epämiellyttävää, vaikka ihmisen mielessä tälläiset äärimmäisen pinnalliset assosiaatiot muodostuvatkin lähes automaattisesti, eikä sen epäkohtia huomaa ellei omien tuntemuksien juuria lähde tietoisesti analysoimaan.

      Tästä tietysti saa jokainen olla mitä mieltä haluaa, aivan kuten mistä tahansa muustakin asiasta elämässä, mutta uskon silti että kaikkien aika säästyy jos nämä yli-ihmiset eivät treffaile tavallisten kaduntallaajien kanssa, koska epäilen ettei näillä yli-ihmisillä ole paljoakaan tarjottavaa todellisiin parisuhteisiin, jotka ainakin omassa pienessä maailmassani perustuvat rakkauteen eikä suinkaan titteleihin.

      Noh, kukin taaplaa tyylillään - kuten opettaja aikanaan sanoi.

      • kypsätäti

        Maisteri vastaa:
        Kun itsellä on kiinnostusta ja lahjoja pään sisäisiin toimintoihin, sitä kovasti toivoisi voivansa toisen kanssa jakaa ajatuksia keskustelemalla. Jos toinen taas on suuntautuneempi pään ulkoisiin toimintoihin, harvemmin sitä sitten kokee suurta ymmärrystä ja yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Siksi korkeasti koulutettu etsii toista kouluttautunutta, koulutus kun kertoo, että löytyy joko älliä tai sitten sisua viedä loppuun pidempiä aivotoimintoja. Vapaita korkeakoulutettuja naisia on vaan markkinoilla tosi paljon enemmän kuin korkeakoulutettuja miehiä, niin että sitä joutuu etsimään pitkään ja hartaasti.

        Aivan toinen juttu on sitten se, millainen ihminen on koulutuksensa lisäksi persoonallisuudeltaan ja elämäntavaltaan, syttyykö kipinä ja onko edellytyksiä yhteiselle tulevaisuudelle pidemmäksi aikaa. Olen ollut rakastunut raksamieheen ja tohtorismieheen, ja kummankin kanssa suhde päättyi juuri noihin persoonallisuuden ja elämäntavan eroihin. Tulotason eroilla oli myös tehokkaasti suhdetta sekoittava vaikutus: seurustelu kroisostohtorin kanssa oli tosi kurjaa, kun itsellä ei ollut varaa kaikkeen siihen kivaan, mitä olisi yhdessä voitu tehdä, mutta työttömältä raksamieheltä ilmaisruoan jakelusta saatu jugurttipurkki lämmitti sydäntä, kun itsekin oli köyhä ja työtön.

        Summa summarum: jos maisterisnainen etsii hyvin koulutettua hyvin toimeentulevaa hyvännäköistä miestä, hän etsii siis ihmistä, jonka arvelee sopivan itselleen parhaiten. Voit vapaasti silti yrittää hurmata hänet älylläsi, persoonallisuudellasi ja pankkitilisi saldolla, eihän sitä koskaan tiedä, josko juuri te kaksi olisitte yhdessä se juuri oikea pari.


      • Akamikko
        kypsätäti kirjoitti:

        Maisteri vastaa:
        Kun itsellä on kiinnostusta ja lahjoja pään sisäisiin toimintoihin, sitä kovasti toivoisi voivansa toisen kanssa jakaa ajatuksia keskustelemalla. Jos toinen taas on suuntautuneempi pään ulkoisiin toimintoihin, harvemmin sitä sitten kokee suurta ymmärrystä ja yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Siksi korkeasti koulutettu etsii toista kouluttautunutta, koulutus kun kertoo, että löytyy joko älliä tai sitten sisua viedä loppuun pidempiä aivotoimintoja. Vapaita korkeakoulutettuja naisia on vaan markkinoilla tosi paljon enemmän kuin korkeakoulutettuja miehiä, niin että sitä joutuu etsimään pitkään ja hartaasti.

        Aivan toinen juttu on sitten se, millainen ihminen on koulutuksensa lisäksi persoonallisuudeltaan ja elämäntavaltaan, syttyykö kipinä ja onko edellytyksiä yhteiselle tulevaisuudelle pidemmäksi aikaa. Olen ollut rakastunut raksamieheen ja tohtorismieheen, ja kummankin kanssa suhde päättyi juuri noihin persoonallisuuden ja elämäntavan eroihin. Tulotason eroilla oli myös tehokkaasti suhdetta sekoittava vaikutus: seurustelu kroisostohtorin kanssa oli tosi kurjaa, kun itsellä ei ollut varaa kaikkeen siihen kivaan, mitä olisi yhdessä voitu tehdä, mutta työttömältä raksamieheltä ilmaisruoan jakelusta saatu jugurttipurkki lämmitti sydäntä, kun itsekin oli köyhä ja työtön.

        Summa summarum: jos maisterisnainen etsii hyvin koulutettua hyvin toimeentulevaa hyvännäköistä miestä, hän etsii siis ihmistä, jonka arvelee sopivan itselleen parhaiten. Voit vapaasti silti yrittää hurmata hänet älylläsi, persoonallisuudellasi ja pankkitilisi saldolla, eihän sitä koskaan tiedä, josko juuri te kaksi olisitte yhdessä se juuri oikea pari.

        Kertooko se koulutus mitään siitä onko kiinnostunut pään sisäisistä tai ulkoisista asioista ja onko kuinka hyvä keskustelemaan? Ei. Etenkään keskustelua kun ei yliopistolla opiskella. Voidaan toki sanoa, että yliopisto-opinnot saattavat vaatia ainakin osaltaan jonkin verran enemmän pohdiskelua johonkin muuhun verrattuna. Lähtökohtaisesti siellä kuitenkin luetaan omaa alaa ja mahdollisesti tietämys ja muut osaamiset rajautuvat monilla siihen omaan alaan - aivan kuten muuallakin opiskeltaessa. Se, että on maisteri, ei automaattisesti takaa jotain tietynlaisia avuja. Jos puhuttaisiin esim. tutkijahenkisestä ihmisestä, niin voisin paremmin ymmärtää, että tällaisella ihmisellä todennäköisemmin voisi olettaa olevan kykyä monimuotoisempaan ajatteluun. Tosin jälleenkin erityisesti juuri siihen omaan alaan liittyen. Kaikki yliopistosta valmistuvat eivät kuitenkaan ala tutkijoiksi vaan siirtyvät aika normaaleihin töihin. Itseni mukaan lukien.

        Tunnen itse monia yliopistolla opiskelleita sekä yhtälailla monia, jotka ovat opiskelleet jossain aivan muualla. Osa ei edes ole korkeakoulutettuja. En voi sanoa, että heidän välilleen voisi tehdä jotain selvää eroa, jos monissa tapauksissa mitään eroa edes huomaa. Voisin sanoa, että kaikki ovat varsin tavallisia ihmisiä, eikä esim. yliopiston käynneissä mitenkään kummemmin korostu se, että he ovat opiskelleet juuri yliopistossa eikä vähemmän koulutetuissa korostu se, että he olisivat jotenkin aivan taukkeja, vaan sieltä löytyy erittäin fiksuja ihmisiä, jotka kykenevät keskustelemaan ja analysoimaan asioita.

        Mielestäni kukin saa toki etsiä mitä haluaa. Jos kuitenkin haluaa hakea ihmistä, joka kykenee tietynlaiseen keskusteluun ja on esim. pohdiskeleva ja sisäisiä asioita miettivä, niin kannattaa se myös tarkemmin tuoda esiin ilmoituksessa. Monesti haetaan vaan akateemista, mutta kun se ei tosiaan itsessään kerro mistään mitään.


      • anonano
        kypsätäti kirjoitti:

        Maisteri vastaa:
        Kun itsellä on kiinnostusta ja lahjoja pään sisäisiin toimintoihin, sitä kovasti toivoisi voivansa toisen kanssa jakaa ajatuksia keskustelemalla. Jos toinen taas on suuntautuneempi pään ulkoisiin toimintoihin, harvemmin sitä sitten kokee suurta ymmärrystä ja yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Siksi korkeasti koulutettu etsii toista kouluttautunutta, koulutus kun kertoo, että löytyy joko älliä tai sitten sisua viedä loppuun pidempiä aivotoimintoja. Vapaita korkeakoulutettuja naisia on vaan markkinoilla tosi paljon enemmän kuin korkeakoulutettuja miehiä, niin että sitä joutuu etsimään pitkään ja hartaasti.

        Aivan toinen juttu on sitten se, millainen ihminen on koulutuksensa lisäksi persoonallisuudeltaan ja elämäntavaltaan, syttyykö kipinä ja onko edellytyksiä yhteiselle tulevaisuudelle pidemmäksi aikaa. Olen ollut rakastunut raksamieheen ja tohtorismieheen, ja kummankin kanssa suhde päättyi juuri noihin persoonallisuuden ja elämäntavan eroihin. Tulotason eroilla oli myös tehokkaasti suhdetta sekoittava vaikutus: seurustelu kroisostohtorin kanssa oli tosi kurjaa, kun itsellä ei ollut varaa kaikkeen siihen kivaan, mitä olisi yhdessä voitu tehdä, mutta työttömältä raksamieheltä ilmaisruoan jakelusta saatu jugurttipurkki lämmitti sydäntä, kun itsekin oli köyhä ja työtön.

        Summa summarum: jos maisterisnainen etsii hyvin koulutettua hyvin toimeentulevaa hyvännäköistä miestä, hän etsii siis ihmistä, jonka arvelee sopivan itselleen parhaiten. Voit vapaasti silti yrittää hurmata hänet älylläsi, persoonallisuudellasi ja pankkitilisi saldolla, eihän sitä koskaan tiedä, josko juuri te kaksi olisitte yhdessä se juuri oikea pari.

        Ottaen huomioon että kyseessä on asia joka selviää lyhyellä viestienvaihdolla ja viimeistään ensimmäisillä treffeillä, ihmettelen suuresti kuinka joku itsensä älyllisesti muiden yläpuolelle rankkaava ihminen aloittaa rajauksen niistä asoista, joiden kovarianssin varmasti tietää olevan sen verran tähtitieteellinen ettei lähtisi siitä vetoa lyömään. Pystytkö rehellisesti sanoa että kyse on jostain muusta kuin itsesi jalustalle tuon tittelin turvin asettamisesta jotta voit katsella tavan ihmisiä pitkin nenänvarttasi vähän samaan tapaan kuin minä sinua täältä pilvilinnani tornista?

        Lyhyt katsanto maisterien ja tohtorien profiileihin osoittaa ettei heidän itseilmaisukykynsä ainakaan yllä sen korkeammalle kuin tavan tallaajillakaan vaikka tämä on juurikin asia jossa luulisi introvertin maisterin loistavan - mistä tässä on kyse? Tapahtuuko maisterin keskustelutaidoissa samanlainen regressio kuvitellun ja realisoituvan annin välillä sen iik-apua-parisuhteen realisoituessa vai onko kyseessä jonkinlainen akateemisten seurapiirien suosima käytännön pila jota en vain 'typeränä amiksena' ymmärrä?


      • kukaties jokunen
        kypsätäti kirjoitti:

        Maisteri vastaa:
        Kun itsellä on kiinnostusta ja lahjoja pään sisäisiin toimintoihin, sitä kovasti toivoisi voivansa toisen kanssa jakaa ajatuksia keskustelemalla. Jos toinen taas on suuntautuneempi pään ulkoisiin toimintoihin, harvemmin sitä sitten kokee suurta ymmärrystä ja yhteyttä tällaiseen ihmiseen. Siksi korkeasti koulutettu etsii toista kouluttautunutta, koulutus kun kertoo, että löytyy joko älliä tai sitten sisua viedä loppuun pidempiä aivotoimintoja. Vapaita korkeakoulutettuja naisia on vaan markkinoilla tosi paljon enemmän kuin korkeakoulutettuja miehiä, niin että sitä joutuu etsimään pitkään ja hartaasti.

        Aivan toinen juttu on sitten se, millainen ihminen on koulutuksensa lisäksi persoonallisuudeltaan ja elämäntavaltaan, syttyykö kipinä ja onko edellytyksiä yhteiselle tulevaisuudelle pidemmäksi aikaa. Olen ollut rakastunut raksamieheen ja tohtorismieheen, ja kummankin kanssa suhde päättyi juuri noihin persoonallisuuden ja elämäntavan eroihin. Tulotason eroilla oli myös tehokkaasti suhdetta sekoittava vaikutus: seurustelu kroisostohtorin kanssa oli tosi kurjaa, kun itsellä ei ollut varaa kaikkeen siihen kivaan, mitä olisi yhdessä voitu tehdä, mutta työttömältä raksamieheltä ilmaisruoan jakelusta saatu jugurttipurkki lämmitti sydäntä, kun itsekin oli köyhä ja työtön.

        Summa summarum: jos maisterisnainen etsii hyvin koulutettua hyvin toimeentulevaa hyvännäköistä miestä, hän etsii siis ihmistä, jonka arvelee sopivan itselleen parhaiten. Voit vapaasti silti yrittää hurmata hänet älylläsi, persoonallisuudellasi ja pankkitilisi saldolla, eihän sitä koskaan tiedä, josko juuri te kaksi olisitte yhdessä se juuri oikea pari.

        No tavallaan tuo pitää paikkaansa, mutta tuo koulutukseen tuijottaminen ja tulojen ilmoittaminen tökkii ainakin minua.

        Itse en ole maisterinpapereita lukenut, mutta työtä tekemällä olen noussut varsin hyvään asemaan ja palkkaan työelämässä, vaikka korkeakoulukin on käymättä, joten ilmeisesti älliä löytyi, kun ura lähti nousukiitoon ja erittäin haasteellisia tehtäviä on tarjottu. Eli näin ihan ammattikoulupohjalta.

        Ihmettelen myös sitä, ettei viitsitä vastata, jos ei kiinnosta..?

        Mikä siinä mättää?

        Ihan hyvin voi ilmoittaa, ettet ole sellainen ihminen, mitä täältä haen, ei siitä pahastu kukaan.

        Näin kertoilee eräs sinkku, joka oikeasti etsii täältä ystävää elämäänsä...


      • Vaikenija
        kukaties jokunen kirjoitti:

        No tavallaan tuo pitää paikkaansa, mutta tuo koulutukseen tuijottaminen ja tulojen ilmoittaminen tökkii ainakin minua.

        Itse en ole maisterinpapereita lukenut, mutta työtä tekemällä olen noussut varsin hyvään asemaan ja palkkaan työelämässä, vaikka korkeakoulukin on käymättä, joten ilmeisesti älliä löytyi, kun ura lähti nousukiitoon ja erittäin haasteellisia tehtäviä on tarjottu. Eli näin ihan ammattikoulupohjalta.

        Ihmettelen myös sitä, ettei viitsitä vastata, jos ei kiinnosta..?

        Mikä siinä mättää?

        Ihan hyvin voi ilmoittaa, ettet ole sellainen ihminen, mitä täältä haen, ei siitä pahastu kukaan.

        Näin kertoilee eräs sinkku, joka oikeasti etsii täältä ystävää elämäänsä...

        Moni ihminen kokee että hylkäysviestin lähettäminen on epäkohteliaampaa kuin vaikeneminen ihan jo senkin takia että omatunto monella vähän kirpaisee kun joutuu sanomaa persoonan puolesta vaikka kuinka mielyttävälle ihmiselle ei kiitos koska tämä ei fyysisesti sytytä. Näitä on itselle tullut PALJON ja mieluummin vaikenen kuin avaan dialogia ihmisen kanssa. Osaltaan tuo on kanssa itsesuojelua koska elävässä elämässä kieltäytyjä saa niskaansa jos jonkinlaista solvausta siitä "kun ei kerta kunnon suomalainen mies teille femakko lesboille kelpaa". Ja näitäkin on paljon jotka katsovat että minkätahansa lainen kommunikointi tarkoittaa että on "saumaa päästä puikkasemaan jahka tarpeeksi vonkaa".
        Siksi ennemmin vain en ota kontaktia jos toinen ei sytytä.
        Jospa kommunikointi flirttimielessä olisi suomalaisille luonnollisempaa ja leikkimielisempää, niin ehkä palautetta tulisi annettua toisin.


      • Dippa Inssi
        Akamikko kirjoitti:

        Kertooko se koulutus mitään siitä onko kiinnostunut pään sisäisistä tai ulkoisista asioista ja onko kuinka hyvä keskustelemaan? Ei. Etenkään keskustelua kun ei yliopistolla opiskella. Voidaan toki sanoa, että yliopisto-opinnot saattavat vaatia ainakin osaltaan jonkin verran enemmän pohdiskelua johonkin muuhun verrattuna. Lähtökohtaisesti siellä kuitenkin luetaan omaa alaa ja mahdollisesti tietämys ja muut osaamiset rajautuvat monilla siihen omaan alaan - aivan kuten muuallakin opiskeltaessa. Se, että on maisteri, ei automaattisesti takaa jotain tietynlaisia avuja. Jos puhuttaisiin esim. tutkijahenkisestä ihmisestä, niin voisin paremmin ymmärtää, että tällaisella ihmisellä todennäköisemmin voisi olettaa olevan kykyä monimuotoisempaan ajatteluun. Tosin jälleenkin erityisesti juuri siihen omaan alaan liittyen. Kaikki yliopistosta valmistuvat eivät kuitenkaan ala tutkijoiksi vaan siirtyvät aika normaaleihin töihin. Itseni mukaan lukien.

        Tunnen itse monia yliopistolla opiskelleita sekä yhtälailla monia, jotka ovat opiskelleet jossain aivan muualla. Osa ei edes ole korkeakoulutettuja. En voi sanoa, että heidän välilleen voisi tehdä jotain selvää eroa, jos monissa tapauksissa mitään eroa edes huomaa. Voisin sanoa, että kaikki ovat varsin tavallisia ihmisiä, eikä esim. yliopiston käynneissä mitenkään kummemmin korostu se, että he ovat opiskelleet juuri yliopistossa eikä vähemmän koulutetuissa korostu se, että he olisivat jotenkin aivan taukkeja, vaan sieltä löytyy erittäin fiksuja ihmisiä, jotka kykenevät keskustelemaan ja analysoimaan asioita.

        Mielestäni kukin saa toki etsiä mitä haluaa. Jos kuitenkin haluaa hakea ihmistä, joka kykenee tietynlaiseen keskusteluun ja on esim. pohdiskeleva ja sisäisiä asioita miettivä, niin kannattaa se myös tarkemmin tuoda esiin ilmoituksessa. Monesti haetaan vaan akateemista, mutta kun se ei tosiaan itsessään kerro mistään mitään.

        "Kertooko se koulutus mitään siitä onko kiinnostunut pään sisäisistä tai ulkoisista asioista ja onko kuinka hyvä keskustelemaan?"

        Entä pitääkö suhteessa keskustella vain keskustelun vuoksi ? Miksi nykyisin keskustelukykyä niin paljon ylikorostetaan ? Vähempikin riittää...


    • ....................

      Onko tuo nyt ihme, kun maisteri- ja tohtorikoulutusta on lisätty rajusti ja yliopistoista on tehty tehtaita ilman huolta huomisesta tai koulutettavan tulevaisuudesta. Luonnollisesti myös korkeakoulutettujen, vapaiden miesten ja naisten määrä on kasvanut. Ei korkeakoulutetut mikään erikoisryhmä ole, joista kaikki löytävät etenkään pysyvän kumppanin tuosta vaan sormia napsauttamalla.

    • maisteri vastaa

      Vaikka olenkin maisteri, ei minun kriteereissäni ole koskaan ollut, että kumppanini täytyisi olla korkeasti koulutettu. Olin naimisissa pitkään duunarin kanssa, eikä siinä mitään koulutuseroista puhuttu.

      Nyt eronneena en myöskään etsi kettään koulutuksen perusteella.
      Onnistumisia ja epäonnistumisia koettu, mutta ammatilla ei siinä ole ollut mitään osuuta.

      Tärkeimmäksi kritteeriksi onkin muodostunut rehellisyys.

    • vm.-69

      Itse puolestani olen ihmetellyt nelikymppisistä miehistä että mahtaako heille kellekään kelvata mikään muu kuin uraohjus ja taloudellisesti huippumenestynyt yksilö. Onko ihmisellä itsellään mitään merkitystä, vai onko se raha ja rahan haju joka ratkaisee...

      Olen sellainen väliinputoaja että minulla ei ole kovin kummoisia koulutuksia eikä hienoa ammattia, ja silti olen itse sivistänyt itseäni lukemalla todella paljon kirjallisuutta - osan näistä englanninkielellä. Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut mitä merkillisimmistä asioista (tieteet, taiteet, henkinen kehitys jne.), enkä jaksaisi suhdetta jossa ei paljon suuta avata, tai tuijotetaan vaan puolikoomassa televisiota samalla kun toisesta suupielestä roikkuu puolikas lenkkimakkaraa ja toisessa suupielessä on kaljapullo ylösalaisin... En kertakaikkiaan tiedä että mistä ryhmästä miestä hakisin. Akateemiset eivät usko että minun kanssani voi puhua mistään kun minulla ei ole sitä koulutusta millä elvistellä, ja ns. juntit haluaisin itse kiertää kaukaa.

      Taiteilijat olisivat sellainen ryhmä mihin voisin hakeutua kun itsekin harrastan kirjoittamista, mutta siellä se viina vasta virtaakin ja raivoraittiina en pysty olemaan kännikalojen seurassa.

      • kypsätäti

        Miksi kummassa niin monen mielipiteissä koulutus yhdistyy statukseen ja hierarkkiseen luokka-ajatteluun? "Koulutuksella elvistellään", "maisterit ovat nirppanokkia" jne - mistä nämä ajatukset pulppuavat?

        Voisiko joku tarkemmin valottaa näiden mielipiteiden taustaa? Onko kyseessä kateus, huono itsetunto vai miksi se, että joku on halunnut/jaksanut/viitsinyt opiskella, herättää niin kovin negatiivisia tunteita?

        Omasta perheestäni löytyy sekä ammattikoulun että korkeakoulun käyneitä, duunareita ja pomoja, teoreetikkoja ja käsityöläisiä, tiukkoja taistolaisia ja omahyväisiä porvareita. Kaikki kuitenkin harrastavat lukemista ja keskustelemista sekä osaavat jopa käyttää veistä ja haarukkaa.

        Miksi korkeaa koulutusta tai sen puutetta pitää jotenkin niin hirveästi puolustella ja erilaisia arvostella???


      • anonano
        kypsätäti kirjoitti:

        Miksi kummassa niin monen mielipiteissä koulutus yhdistyy statukseen ja hierarkkiseen luokka-ajatteluun? "Koulutuksella elvistellään", "maisterit ovat nirppanokkia" jne - mistä nämä ajatukset pulppuavat?

        Voisiko joku tarkemmin valottaa näiden mielipiteiden taustaa? Onko kyseessä kateus, huono itsetunto vai miksi se, että joku on halunnut/jaksanut/viitsinyt opiskella, herättää niin kovin negatiivisia tunteita?

        Omasta perheestäni löytyy sekä ammattikoulun että korkeakoulun käyneitä, duunareita ja pomoja, teoreetikkoja ja käsityöläisiä, tiukkoja taistolaisia ja omahyväisiä porvareita. Kaikki kuitenkin harrastavat lukemista ja keskustelemista sekä osaavat jopa käyttää veistä ja haarukkaa.

        Miksi korkeaa koulutusta tai sen puutetta pitää jotenkin niin hirveästi puolustella ja erilaisia arvostella???

        Aihepiirihän tässä on se, miksi ihmiset asettavat koulutuksen vaatimukseksi partnerille eikä luonteenpiirteitä - vaikka tuota vaatimusta jälkeenpäin perustellaankin luonteenpiirteiden korreloimista koulutuksen kanssa, jonka taas jokainen älykäs ihminen tunnistaa non sequituriksi (riippumatta siitä onko termi tuttu vai ei) sekunnin murto-osassa. Tämä on siis yksittäisten ihmisten päänsisäinen ristiriita, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan itsereflektiota ja omien arvojen perinpohjaista tutkiskelua. Keskustelua se herättää väkisinkin koska ristiriita on niin ilmeinen että sen tajuaa jopa naapurin Pentti.

        Vastaus aiheen ohi menevälle "Miksi ihminen arvotetaan?" kysymykselle pitäisi myöskin olla hyvin yksinkertainen, jos on filosofista pohdiskelua koskaan harrastanut: Ihminen on egosentrinen eläin joka pyrkii olemaan oman arvomaailmansa huipulla - toisin sanoen pyrkii parhaansa mukaan toimiaan omien ideaaliensa mukaan - ja kun kaksi ihmistä havaitsee toistensa arvomaailmoiden erilaisuudet syntyy ristiriita joka normaalisit ratkaistaan debatoimalla - joka älykkäiden ihmisten tapauksessa päättyy väkisinkin nihilistiseen ratkaisuun: totuutta ei ole, kummankaan arvomaailma ei ole toista oikeammassa tai vääremmässä ja osapuolet voivat siis vain hyväksyä olevansa eri mieltä - mutta useimmiten johtaa kuitenkin molemminpuoliseen nimittelyyn ja egon pönkittämiseen mitä hullunkurisimmilla perusteilla.

        Nihilismi täytyy tuntea, jotta sen voi hylätä - toisin sanoen: jotta osaa analysoida ja itsereflektion avulla muovata omaa arvomaailmaansa egon, oman itsensä, tarpeiden mukaan sen sijaan että vain reagoi lähes satunnaisesti omaksuttujen arvojen avulla ulkomaailman ärsykkeisiin, kuten n. 99% maailman ihmisistä tekee sitä itse ymmärtämättä.

        Täältä pilvilinnasta on tietysti helppo huudella, koska ajatustasolla kaikki on hyvin yksinkertaista. Täydellistä egoa ei ole eikä kukaan kykene ottamaan kaikkea huomioon aina. Siihen pitäisi kuitenkin asiasta mainitessa kyetä.


      • vm.-69
        kypsätäti kirjoitti:

        Miksi kummassa niin monen mielipiteissä koulutus yhdistyy statukseen ja hierarkkiseen luokka-ajatteluun? "Koulutuksella elvistellään", "maisterit ovat nirppanokkia" jne - mistä nämä ajatukset pulppuavat?

        Voisiko joku tarkemmin valottaa näiden mielipiteiden taustaa? Onko kyseessä kateus, huono itsetunto vai miksi se, että joku on halunnut/jaksanut/viitsinyt opiskella, herättää niin kovin negatiivisia tunteita?

        Omasta perheestäni löytyy sekä ammattikoulun että korkeakoulun käyneitä, duunareita ja pomoja, teoreetikkoja ja käsityöläisiä, tiukkoja taistolaisia ja omahyväisiä porvareita. Kaikki kuitenkin harrastavat lukemista ja keskustelemista sekä osaavat jopa käyttää veistä ja haarukkaa.

        Miksi korkeaa koulutusta tai sen puutetta pitää jotenkin niin hirveästi puolustella ja erilaisia arvostella???

        Omasta puolestani voin kertoa että olen vuosikausia kirjoitellut eräälle keskustelupalstalle. Koska siellä on paljon akateemisesti koulutettua väkeä olen rehellisesti kertonut että en ole järin koulutettu. Eräs ihminen on ottanut minut hampaisiinsa ja pottuilee kaikin mahdollisin tavoin ja tuon tuostakin, ja yleensä hän repii aiheen v-tuiluunsa nimenomaan siitä että en ole pitkälle koulutettu. Hänen opiskeluistaan en tiedä, ei ole koskaan niistä avautunut - jostain kumman syystä.

        Muutama muu tyyppi siellä on ottanut sen asenteen että on yläluokka ja alaluokka, ja siihen yläluokkaan ei voi kuulua kuin ne jotka ovat koulutettuja ja käyttävät paljon kimurantteja sivistyssanoja kirjoitelmissaan. Jälkimmäistä voisin toki itsekin harrastaa, mutta mielestäni se on teennäistä. Suomessa voi kyllä kirjoittaa suomeksi, jos suomenkielisiä vastineita löytyy tietyille sanoille.

        Itse arvostan koulutettuja ihmisiä, mutta jos he omalla käytöksellään ilmaisevat että sydämen sivistys puuttuu, niin mitäpä siihen sitten sanoisi. Kuin että enpä ole väkisin heidän seuraansa änkemässä. Keskustelufoorumeilta en kuitenkaan suostu poistumaan vaikka kuinka yritettäisiin savustaa, sillä ne foorumit on tarkoitettu kaikelle kansalle, eivätkä ole esim. yliopiston sisäisiä kanavia.

        Muuan tuttavani yritti nuorena seurustella yliopistoa käyvän tytön kanssa. Kun he tapasivat parina tytön akateemisia ystäviä ja mies yritti jutella kaikkien mukana eri asioista, häneen suhtauduttiin kuin ilmaan, suurinpiirtein käännettiin selkäkin ja juteltiin pelkästään sen tytön kanssa.

        Olisin ihan mielissäni jos ei-akateemista koulutusta ei tarvitsisi mitenkään puolustella. Omat harrastukseni ja mielenkiinnon kohteeni eivät tippaakaan liity siihen millaisen koulutuksen olen saanut, ja puhun mieluummin kiinnostavista asioista kuin äärimmäisen tylsistä jutuista jotka liittyvät siihen työkenttään johon kuulun koulutukseni puolesta. Tuntuu lisäksi turhauttavalta että olisin kyllä aikoinaan pärjännyt aivan hyvin lukiossakin, mutta perhe kielsi sinne menemästä ja itsekin halusin valmistua mahdollisimman nopeasti että pääsisin pois kotipaikkakunnaltani edes työn vuoksi. Aikuisella iällä kouluttauduin vähän lisää, mutta en edelleenkään ole niiden asioiden ammattilainen mitkä kiinnostavat minua kaikkein eniten. Tässä iässä ei enää jaksa jotain hulvatonta varmaan 10 v putkea mikä pitäisi lähteä opiskelemaan että päätyisi alalle joka kiinnostaa.

        Olisikin mukava jos saisi keskustella silkan harrastelijan eli amatöörin ominaisuudessa, sillä ei kai pelkkä puhuminen mihinkään Nobel-keksintöihin kuitenkaan johda, joten ei sitä niin vakavasti pitäisi ottaa.

        Ja yhtälailla ne akateemiset kittaavat viinaa ja ovat pönttö sekaisin kuin kaikki muutkin, jolloin ei erityisen viisasta juttua taida suusta tulla.


    • mies 40v

      tässä kielitaito kysymyksessä tämmöinen tavan perusduunari tuntee itsensä toisenluokan kansalaiseksi kun katsoo miten montaa kieltä koulutetut naiset osaa.
      h....tti tartteeko joka jampan osata muita kieliä kuin suomen.
      useampi nainen jää ilman minun lähestymis yritystä netissä juuri tämän takia.

      • Vaikenija

        Olisi se hyvä osata ainakin toista kotimaista tai englantia. Ihan jo senkin takia että edes sen toisen kielen opettelun yrittäminen kertoo ihmisestä sen verran että tuo haluaa ja viitsii ottaa muitakin kulttuureja huomioon ja ymmärtää näitä. Ei niitä kieliä täydellisesti tarvitse osata, mutta monelle tuo empatia ja viitseliäisyys ovat sellaisia haluttavia luonteenpiirteitä.


      • 4+5
        Vaikenija kirjoitti:

        Olisi se hyvä osata ainakin toista kotimaista tai englantia. Ihan jo senkin takia että edes sen toisen kielen opettelun yrittäminen kertoo ihmisestä sen verran että tuo haluaa ja viitsii ottaa muitakin kulttuureja huomioon ja ymmärtää näitä. Ei niitä kieliä täydellisesti tarvitse osata, mutta monelle tuo empatia ja viitseliäisyys ovat sellaisia haluttavia luonteenpiirteitä.

        Tai edes sitä ensimmäistä kotimaista...


    • mies kommentoi

      Ei noita juuri ole.

      Sama juttu kuin normaaliväestössä, ehkä joka kymmenennellä on edes jonkinlainen tutkinto.

      Sieltä valikoista vaan puuttuu koulutuksen kohdalta valinta "tuulenpyyhkimä perse" ja ne ruksaavat tilalle maisterin.

    • -

      Eräs tunnettu artisti ja muusikko totesi aikanaan, että soololevyn tekeminen oli paljon rankempi juttu kuin gradun. Itse olen tehnyt erittäin suuritöisen levyn mutta en gradua. Vastaisinko siis maisteria ;-)

      • reseawaw

        Lahjakkaalle korkeakoulututkinto on läpihuutojuttu, opiskelu on kuin yhtä lomaa verrattuna rentoonkin työpaikkaan. Vähemmän lahjakkaampi sitten joutuu sitten käyttämään perslihaksia aivojen tukena.


    • sanoisin että

      veri vetää luonnostaan sinne, minne mielenkiinto kohdistuu. Nörttejä luonnollisesti luonnon tieteisiin, eikä ole kyse sukupuolesta vaan aivoituksista. He osaa homman ja nostan hattua. Yleensä se on jollain tapaa havaittavissa jo pienenä, että jaksaa kiinnostaa "tylsät" aineet.
      Minä haluan jonkun joka on samalla tasolla kuin minä. Eli ihan tavallinen tallaaja mutta jolla on kyllä tietoisuus muiden tekemisestä ja osaamisesta... Ei tarvitse olla mikään mister universumkaan eikä kroisos pennonen, ihan tavallinen mutta jolla perusjärki leikkaa ja joka osaa tehdä yhteistyötä eli lukea toista, ilmaista itseään ja oikeasti ymmärtää ja jakaa ja järkeillä kuin myös tuntea, eikä jaksa olla lapsellinen ja yrittää määräillä muita. Ai että se jos mikä on rasittavaa.

    • Akat.Akka

      Itse olen maisteri, jopa tuplasellainen, mutta en valikoi lähtökohtaisesti treffikumppaneitani sen mukaan mikä heidän koulutuksensa on. Itselleni oma koulutukseni on lähinnä työhöni liittyvää, eli voin koulutukseni ansiosta tehdä itselleni mielenkiintoista työtä ja urakehitys ei jää riippumaan ainakaan koulutuksen puutteesta. Akateemisuus ei siis ole mikään persoonaani määrittävä tekijä, olen kotoisin duunariperheestä ja arvostan paljon myös ns. ei-akatateemisia ammatteja.

      Itselleni koulutusta tärkeämpää se, että miehellä on elämässä tavoitteita ja hän on ns. ajatteleva, avarakatseinen, suvaitsevainen ja empaattinen (eli lämminsydäminen) ihminen. En voi sietää ihmisiä, joilla on mustavalkoisia mielipiteitä joille pahimassa tapauksessa ei ole mitään oikeita perusteluja. Mielestäni ajattelevalle ihmiselle ei perusteluksi riitä se, että jossain juorulehdessä niin kirjoitettiin tai "naapurin reiska kertoi", myöskin kaikki persu-tyyppiset asioiden yksinkertaistukset ovat minulle kuin punainen vaate. En halua tässä mitenkään yleistää, mutta monesti orastavat suhteeni duunarimiesten kanssa ovat kaatuneet siihen, että en vain ole pystynyt jakamaan mielipiteitä tai keskustelemaan maailman menosta heidän kanssaan. Jos olen pyytänyt miestä perustelemaan kantaansa, olen itse saanut haukut niskaani olemalla joku "pelle-maisteri".

      Onneksi olen silti onnistunut tutustumaan myös erittäin fiksuihin duunarimiehiin ja jopa seurustellut muutaman kanssa pitempiäkin aikoja. En siis aio jatkossakaan rajata deittiprofiilissani koulutusta vain akateemisiin.

      • ..............

        Tuosta kirjoituksesta voisi päätellä, ettei koulutus ole mennyt hukkaan. :) Miehenä ajattelen juuri samoin.


    • Maisterisnainen

      En ole rajannut miehiä koulutuksen perusteella pois, mutta olen saanut vastauksia lähinnä tohtorismiehiltä ja professoreilta tämän nettipalstan kautta. Heissä puolestaan on ollut persoonaltaan ja arvoiltaan monenlaista menijää, myös valmiuksiltaan parisuhteeseen. Mukavaa on ollut, että kaikkien kanssa on ollut helppo kommunikoida, ns. abstraktiotasossa ei ole ollut suuria eroja. On tuntunut myös, että akateemisen miehen ajankäyttö on samankaltaista kuin itseni. Duunari, jonka työ jää työpaikalle, olisi luultavasti kaipaamassa seuraa jos jonkinlaiseen menoon, kun itsellä ne menoajat ovat rajattuja. Eräs sympaattinen kaveri, jonka yliopisto-opiskelut olivat jääneet kesken, oli alkoholisti.

    • Etsivä löytää

      Tämä Maisteri kyllä löysi pitkän etsinnän jälkeen Tohtorinsa :) ja kyllä se voittaa moninkertaisesti vuosia kestäneen liiton duunarin kanssa :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17118
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5517
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2592
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2076
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1775
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1007
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      959
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      899
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      897
    Aihe