Alempana tällä palstalla nimimerkin "uskovainen tyttö" kirjoitus jatkaa Suomi24:ssä pitkään jatkunutta kirjoitusten sarjaa, jossa yritetään parjata vanhoillislestadiolaista herätysliikettä.
Tämä tehdään tyypillisesti juuri kuten "uskovaisen tytön" kirjoituksessa: todetaan jokin asia kuin se olisi itsestäänselvä. ("...mun vanhoillislestadiolainen isä otti äidistä eron ku siitä tuli 'likainen'). Näin saadaan lukijalle mielikuva siitä, että lestadiolaiset ajattelevat näin.
Nämä provot ovat surullinen esimerkki siitä kuinka vakavalla asialla leikitään. Tässä esimerkissä vakavia asioita on kaksi:
- Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Tämä on niin vakava rikos, että sillä ei saisi pilailla (provoilla) ollenkaan.
- Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen, eli yhden suomalaisen kansanryhmän maineen perusteeton mustaaminen.
Vielä koottuna "uskovainen tyttö" -nimimerkin kirjoitukset pahimmat asiavirheet:
- lestadiolaisnainen ei tule 'likaiseksi' jos hänet raiskataan. tällaista käsitettä ei tunneta lestadiolaisuudessa.
- jos mies jättää vaimonsa tämän tultua raiskatuksi, hän tekee syntiä. maalaisjärjen (niin lestadiolaisen kuin muunkin) mukaan, tämä on erittäin törkeä teko. jättää vaimo, kun tämä kaikkein eniten tukea kaipaisi.
- kun ihminen kääntyy vanhoillislestadiolaiseksi (lestadiolaispiireissä ei käytetä "tulla uskoon" -sanontaa, jota nimim. "uskovainen tyttö" käyttää), hän vapautuu synneistään hengellisesti. Häntä neuvotaan myös selvittämään asiansa maallisen lain kanssa. Esimerkiksi lapsen hyväksikäytön kyseessä ollessa hän näin ollen ilmoittautuu itse viranomaisille, ja ellei näin tee, ja joku muu (vanhoillislestadiolainen) tietää tapauksesta, tyypillisin tapa toimia olisi varmaankin nimetön ilmianto.
Kaikkia asiavirheitä en valitettavasti voi tässä oikeista, koska ne antaisivat näiden parjausviestien suoltajille lisää aseita. Tämä on harmillista, koska lestadiolaisilla ei ole mitään salattavaa.
Tämä tehdään tyypillisesti juuri kuten "uskovaisen tytön" kirjoituksessa: todetaan jokin asia kuin se olisi itsestäänselvä. ("...mun vanhoillislestadiolainen isä otti äidistä eron ku siitä tuli 'likainen'). Näin saadaan lukijalle mielikuva siitä, että lestadiolaiset ajattelevat näin.
Nämä provot ovat surullinen esimerkki siitä kuinka vakavalla asialla leikitään. Tässä esimerkissä vakavia asioita on kaksi:
- Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Tämä on niin vakava rikos, että sillä ei saisi pilailla (provoilla) ollenkaan.
- Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen, eli yhden suomalaisen kansanryhmän maineen perusteeton mustaaminen.
Vielä koottuna "uskovainen tyttö" -nimimerkin kirjoitukset pahimmat asiavirheet:
- lestadiolaisnainen ei tule 'likaiseksi' jos hänet raiskataan. tällaista käsitettä ei tunneta lestadiolaisuudessa.
- jos mies jättää vaimonsa tämän tultua raiskatuksi, hän tekee syntiä. maalaisjärjen (niin lestadiolaisen kuin muunkin) mukaan, tämä on erittäin törkeä teko. jättää vaimo, kun tämä kaikkein eniten tukea kaipaisi.
- kun ihminen kääntyy vanhoillislestadiolaiseksi (lestadiolaispiireissä ei käytetä "tulla uskoon" -sanontaa, jota nimim. "uskovainen tyttö" käyttää), hän vapautuu synneistään hengellisesti. Häntä neuvotaan myös selvittämään asiansa maallisen lain kanssa. Esimerkiksi lapsen hyväksikäytön kyseessä ollessa hän näin ollen ilmoittautuu itse viranomaisille, ja ellei näin tee, ja joku muu (vanhoillislestadiolainen) tietää tapauksesta, tyypillisin tapa toimia olisi varmaankin nimetön ilmianto.
Kaikkia asiavirheitä en valitettavasti voi tässä oikeista, koska ne antaisivat näiden parjausviestien suoltajille lisää aseita. Tämä on harmillista, koska lestadiolaisilla ei ole mitään salattavaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei oikeuta kuiteskaan hyväksi käyttöön
Sitähän tässä yritetään sanoakin. Hyväksikäyttö on törkeä rikos, josta joutuu vankilaan.
Lestadiolaisuuden tai minkään muunkaan varjolla ei tällaista sa peitellä.
"Uskovainen tyttö" yrittää kirjoituksellaan antaa kuvan, että lestadiolaiset näit tekisivät.
mun mielestä se tyttö on ylpee uskosta. näin mä sen tajusin. lukekaa ite:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=3000000000000010&posting=22000000003430620
Ei vaan tuo tyttö on törkeä feikki, joka leikkii kahdella vakavalla asialla:
- lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
- vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen maine
Kirjoitus on taitavasti laadittu niin, että ihmiselle, joka ei henkilökohtaisesti tunne lestadiolaisia tai lestadiolaisuutta, syntyy kuva lestadiolaisuudesta hämäränä, pedofiilejä ja insestiä suojelevana ja peittelevänä porukkana.
Pitää vaan tähän väliin sanoa, vaikken itte ookkaan lestaadiolainen, vaan muun herätysliikkeen jäsen ev. lut. kirkossa; -että ei varmastikaan lestaadiolaisuudessa hyväksytä mitään väkivalta/insesti/hylkäämisjuttuja. Sen verran kuitenkin tunnen ko. liikettä, että voin sen sanoa!
Mutta voihan olla, että joku/jotkin yksityiset ihmiset liikkeen sisällä, joilla on vääristynyt psyyke tai muuten paha olla, saattavat tehdä tollasia juttuja. Pidän kyllä mahdollisena sitäkin että jollakin pienellä paikkakunnalla voidaan yrittää salailla tällaisia asioita lestaadiolaisryhmän maineen vuoksi, eikä aina välttämättä toimita, kuten ed. kirjoittaja antoi ymmärtää että tehdään esim. nimetön ilmianto.
lestaadiolaisuus on aika arka aihe tiedotusvälineissä, jotka alkavat helposti mässäilemään ja yleistämään koko yhteisöä, väittäen että tämmöinen olisi siellä hyväksyttyä, joten en ehkä ihan yhtä sinisilmäisesti uskoisi että kaikissa paikkakunnissa joku pienen pieni lestaadiolaisyhteisö toisi päivänvaloon kaiken automaattisesti. Ihmiset ovat vaan sellaisia! Onhan näitä salailu/peittely-yrityksiä tullut esiin muistakin uskonnollisista yhteisöistä, kuten hiljattain esim. adventismista, jossa lasten seksuaalinen hyväksikäyttö oli ollut tiedettyä mutta liikkeen maineen varjelemiseksi oli tulkittu lakimiehen "neuvoa", niinkuin piru Raamattua olla viemättä asiaa eteenpäin. Tähän sitten vedottiin asian tultua julkiseksi.
En kyllä myöskään olisi valmis noin kevyesti leimaamaan "uskovaista tyttöä" feikiksi pelkästään sillä perusteella, että hän kritisoi omaa yhteisöäni! Ehkäpä hän ei osaa muotoilla kaikkia sanojaan niin hiottuun muotoon, että ne eivät kohdistuisi kehenkään/mihinkään, mutta ei sen takia vielä voida lyödä valehtelijan leimaa otsaan!
Muutenkin vielä, kun yleisesti tiedetään vanhoillislestaadiolaisen liikkeen sulkeutuneisuus ja varsin ikävät historialliset tapahtumat 70-luvun "puhdistuksissa", niin ainakin itse suhtautuisin varsin varauksella niiden vanhoillislestaadiolaisten kommentteihin, jotka oikopäätä ovat valmiita leimaamaan jokaisen kriittisen puheenvuoron "feikiksi" -eli suoranaiseksi valehteluksi.
Maltti on valttia, molemmin puolin! Mielestäni vanhoillislestadiolaista liikettä auttaisi parhaiten maineen ja epäluulojen poistamisessa se, jos he osallistuisivat avoimen rehellisesti julkiseen keskusteluun ja olisivat valmiit tunnustamaan että myös heidän keskuudessaan voi tapahtua asioita, jotka eivät välttämättä aina ole niin kauniita katsella ja kertoa! :)
Kiitos asiallisesta kirjoituksesta.
Perheväkivalta, insesti, lasten hyväksikäyttö ja muut vastaavat ovat asioita, joista liian usein vaietaan, oli sitten kysymyksessä uskonnollinen tai ei-uskonnollinen perhe. Aivan varmasti salailua tapahtuu, oli paikkakunta sitten iso tai pieni.
Väittäisin, että lestadiolainen kulttuuri ei tue näiden salailua. Aivan viime aikoina on tähän kiinnitetty huomiota mm. vanhoillislestadiolaisen liikkeen "äänitorven" eli Päivämies-lehden sivuilla. Uskoisin, että syy näiden asioiden esille ottamiseen on mm. juuri mainitsemasi Adventtikirkon tapaus. (Siellähän olivat tehneet selkeästi väärän päätöksen lähteä salailemaan tapahtumia, josta seurauksena oli, että yksittäisen ihmisen teko muuttui koko yhteisön teoksi, ainakin julkisuudessa).
Vielä tästä feikiksi leimaamisesta sen perusteella, että "uskovainen tyttö" kritisoi lestadiolaisuutta. Tästä ei kuitenkaan minun kirjoituksessani ollut kysymys. Totesin nimimerkin feikiksi lähinnä sillä perusteella, että hänen kuvailemaansa käytäntöä, jonka mukaan nainen tulee raiskauksesta 'likaiseksi' ja voidaan jättää, en ole kuullut lestadiolaisuudessa sen kummemmin kuin missään muissakaan kristillisissä liikkeissä esiintyvän. Ilmeisesti tuon suuntaista esiintyy joissakin tiukissa islamilaisissa suuntauksissa (esimerkiksi Ruotsissakin tapahtuneet ns. kunniamurhat). Tämä kuulostaa todella vieraalta. Muutenkin nimimerkin terminologia on ei-lestadiolaista (tulla uskoon) jne. Sokerina pohjalla on yleisestikin nimimerkin kuvaus perheoloistaan: kun vanhoillislestadiolaiset eivät vielä tänä päivänäkään juuri eroa tai varsinkaan avioidu uudelleen, on hyvin epätodennäköistä, että kyseinen perhekuvio olisi tapahtunut vanhoillislestadiolaisuuteen kuuluville ihmisille.
(Selvennyksenä: vanhoillislestadiolaiset hyväksyvät ja suosittelevat asumuseroa silloin kun yhteiselämä on esimerkiksi väkivallan vuoksi mahdotonta. Uudelleenavioitunut voi tulla vanhoillislestadiolaiseksi kuten kuka tahansa muukin, jolloin ei myöskään haluta lähteä enää lisää rikkomaan esimerkiksi eroamalla uudesta puolisosta).
Vielä tästä:
>vanhoillislestadiolaista liikettä auttaisi
>parhaiten maineen ja epäluulojen poistamisessa
>se, jos he osallistuisivat avoimen rehellisesti
>julkiseen keskusteluun ja olisivat valmiit
>tunnustamaan että myös heidän keskuudessaan voi
>tapahtua asioita, jotka eivät välttämättä aina
>ole niin kauniita katsella ja kertoa! :)
Näinhän on jo. Luepa muutamia viikkoja sitten ilmestynyt Päivämiehen numero, jossa vanhoillislestadiolaisissa perheissä väkivaltaa kokeneet ihmiset kertoivat kokemuksiaan.
Jampe9: "varsin ikävät historialliset tapahtumat 70-luvun "puhdistuksissa""
näin lestadiolaisuuteen syvemmin perehtymättömänä henkilönä en ymmärrä, mihin tällä viitataan, ja ihan vain mielenkiinnon vuoksi haluaisin tietää.. eli valottaisitko (tai joku muu joka asiasta enemmän tietää) tätä historiallista tapahtumaa tietämättömälle?
En ole lukenut Päivämiestä yleensä, mutta jos siellä tällainen juttu on ollut (uskon sen kyllä), niin tapaushan on mitä positiivisin! :)
Voin eräässä mielessä yhtyä epäilyksiisi mm. "uskovaisen tytön" käyttämän terminologian johdosta. Vanhoilliset todellakin ovat vahvasti sisäistäneet tietynlaisen terminologian/ilmaisutavan joka vastaa heidän uskonnäkemystään. Todella harvoin kuulee jonkun vanhoillisen esim. käyttävän termiä "tulla uskoon" -joskin olen senkin kuullut! Ehkäpä joku joka tahtoo osoittaa erottautumistaan, voisi myös alkaa tietoisesti vierastamaan totuttuja termejä?
Joka tapauksessa haluan tuoda esille, että vaikkakin itse olen (ja aion jatkossakin) ruotia kriittisesti vanhoillislestadiolaisuuden opin näkemyksiä, en kuitenkaan hyväksy valehtelua/tarkoituksellista yleistämistä/aiheetonta mustamaalausta. Lestadiolaisuudessa ei tietääkseni hyväksytä väkivaltaa yms. On tervettä, että kuitenkin saatat tunnustaa että jollakin paikkakunnalla saattaa olla ihmisiä, joilla ei ehkä ole aivan yhtä terveellinen käsityskanta kuin yleensä ottaen.
Yleensäkin tällaisiin "nettijuttuihin" olisi syytä suhtautua varauksella, -puolin ja toisin!
Ei kai kukaan täysijärkinen ihminen ime täältä "faktaa ja totuutta" noin vain?
Mitä puhdistuksia lestadiolaiset tekivät 70-luvulla?
Miksi niistä edelleen vaietaan?
Kyseessä ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan tietynlainen "ajan henki" vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä tuolloin.
Liike oli kokenut sisäisesti hajaannusta, eli liikkeen sisäpuolelta ilmestyi eriäviä uskonnäkemyksiä. Kyse oli siis opillisista erimielisyyksistä.
Näitä opillisia erimielisyyksiä sitten ratkottiin "seurakuntien" sisällä mm. kutsumalla yksittäisiä henkilöitä ns. "hoitokokouksiin", joissa saatettiin iltamyöhään, jopa aamuyöhön asti kuulustella henkilöä, jota epäiltiin erilaisesta opin näkemyksestä. Epäluulot ja kyräily vallitsivat siihen aikaan vl-liikkeen sisällä ja monella oli paha olla. henkistä väkivaltaa käytettiin "Jumalan nimessä" ja vanhoja mummoja itketettiin/painostettiin. Jos esim. jonkun aviopuoliso oli (salaa) käynyt vaikkapa kirkkokuorossa, saattoi myös tämän puoliso joutua "hoitoon", jolloin tältä vaadittin vastausta, pitääkö hän puolisoaan "uskovaisena" vaiko ei?
Tämänkaltaisia yksittäisiä tapauksia nousi paljon lehdistöön tuona aikana ja mm. silloinen Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja joutui tiedotusvälineitten tulilinjalle, sillä nämä asiat levisivät suuren yleisön tietoon. Ajasta on kirjoitettu eräs hyvä kirjakin, jos jhaluat tutustua: (Raportti lestadiolaisuudesta, Jorma Kurvinen) -löytyy varmasti kirjastosta!
vanhoillislestadiolaiset kutsuvatkin silloista puheenjohtajaansa "sotaeverstiksi" -ilmeisesti nimitys viittaa vaikeisiin tilanteisiin, joihin hän tiedotusvälineitten käsissä joutui tuolloin.
Nykyisin liikkeessä on alkanut kuulua joitakin ääniä, jotka tunnustavat että tuolloin tehtiin henkistä väkivaltaa ja väärin perustein, mikä onkin ilahduttavaa että tätä aletaan pikkuhiljaa tunnustaa. Toisaalta suurta enemmistöä vaivaa vieläkin pelon henki ettei asioista uskalleta puhua ääneen. On jopa sellaisia tahoja, jotka väittävät ettei mitään "hoitokokouksia" ole koskaan pidettykään!
Vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä yleensä ottaen liikkeen johtajien tai liikkeen teologian arvostelu on tabu, joka voi johtaa jopa erottamiseen. Puhujien saarnoja ei saa arvostella, vaan pitää niellä sellaisenaan. keskiverto vanhoillislestadiolainen ei kovin painota henkilökohtaista Raamatun tutkimista (mikä muissa hengellisissä liikkeissä on tapana) -vaan he uskovat että Raamattu itsessään on "kuollut kirjain" joka tulee ymmärrettäväksi ja eläväksi vasta jos sitä julistaa joku liikkeeseen kuuluva saarnamies/muu maallikko.
Tämä korostaa saarnaajien asemaa/auktoriteettia.
Tosiasia on että vanh. lest. herätysliike on kaikista sulkeutunein herätysliike suomen kirkossa. vasta viime vuosina on sallittu esim. suvioseurojen televisiointi. Toivoisin näkeväni ajan, jolloin nuorempi sukupolvi vanhoillislestadiolaisia saisi liikkeen avartumaan sisältäpäin ja keskustelemaan avoimesti niistä asioista, jotka silloin ja yhä vieläkin aiheuttavat pahoinvointia. Olen myös pahoillani siitä että vl-liike poikkeaa evankelisluterilaisen kansankirkon oppinäkemyksistä mm. kasteen, ja monen muun asian suhteen.
Toivottavasti sait jotain selkoa tästä (sekavasta) selityksestäni! :)
Lue vastaukseni "Siniselle tiikerille" !
Kiitoksia taas kiihkottomasta näkemyksestä.
Liikkeen sisältä tämä näyttäytyy hieman erilaisena. Tuolloin (1970-luvulla) oli käynnissä taistelu yhtäältä maallistumista ja toisaalta erittäin ankaraa fundamentalismia vastaan. Tämän on todennut mm. silloinen SRK:n (eli vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön) puheenjohtaja muistaakseni Kaleva-lehden haastattelussa. SRK on myös julkisesti todennut, että silloin on sorruttu ylilyönteihin.
Mitä tulee vanhoillislestadiolaisuuden sulkeutuneisuuteen, niin kaikki tilaisuudet ovat yleisölle avoimia, niistä ilmoitetaan tyypillisesti paikallisissa kirkollisissa ilmoituksissa ("ev.lut. seurakunnat" ja sen alla "rauhanyhdistykset"). Vähän kuitenkin muita tilaisuuksissa käy. (Joillakin paikkakunnilla enemmän, joillakin vähemmän). Jatkuvasti liikkeeseen kuitenkin liittyy uusia ihmisiä. Ei paljon, ei edes jokaisella paikkakunnalla joka vuosi, mutta kuitenkin´. Lähtijöitä on toki myös.
mahdollista, että kyseessä on yksittäistapaus liikkeen sisällä?
Vanhoillislestadiolaisia on Suomessa varovaisesti arvioiden noin 100.000 ihmistä, eli esimerkiksi Lahden tai Oulun kokoinen kaupungillinen ihmisiä. Joka viideskymmenes vastaantulija. Mukaan mahtuu siis monenlaista. Minä tai kukaan mukaan vanhoillislestadiolainen emme kiistä, etteikö vanhoillislestadiolaisessa perheessä voisi tapahtua kauheuksia.
Tämän "tytön" kirjoitus ei todennäköisimmin ole aito. Se noudattaa hieman liian tarkasti kaavaa, jota suomi24:n eri palstoilla on esiintynyt. Näin:
- esittäydytään vanhoillislestadiolaiseksi
- kerrotaan oma, surkuteltava ja säälittävä
elämäntarina
- esitetään jokin pöyristyttävä ajattelumalli
kuin itsestäänselvyytenä
Lestadiolaispalstan sheriffi vanha vaimo (joka sivumennen sanottuna ei itse ole vanhoillislestadiolainen) selvitti näitä suomi24:n ylläpidon kanssa taannoin ja tiedotti palstalla, että nämä oli todettu feikeiksi. Käsittääkseni tämä kävi ilmi siitä, että erilaiset surkeat elämäntarinat (joilla kaikilla oli yhteistä juuri vanhoillislestadiolaisten muka harjoittamat kuvottavat käytännöt;D) olivat lähtöisin samasta IP-osoitteesta.
Esimerkkejä näissä kirjoituksissa esitetyistä ja siis paikkaansapitämättömistä väitteistä:
- lestadiolaisen miehen kunnia-asia on tappaa vaimonsa lukemattomilla synnytyksillä, koska sitten saa uuden nuoren vaimon
- lestadiolaisisät pakottavat 16-18-vuotiaat lapsensa naimisiin vanhempien miesten kanssa
- itsemurhatapaus, jossa lestadiolaisvanhemmat painostivat alaikäisen lapsensa itsemurhaan teettämällä tällä kaikki kodin työt
- jne jne.
Yhteistä näissä kirjoituksissa on lisäksi mm. se, että niiden kirjoittaja selvästikään ei ole perillä lestadiolaisesta kulttuurista, vaan käyttää yleishengellisiä termejä asioista, joihin lestadiolaisilla on reilun sadan vuoden takaa periytyvät omat ilmauksensa.
Kuten huomaat, kysymyksessä on vakavilla asioilla pelleileminen. Itsemurha, insesti, pedofilia, henkinen ja ruumiillinen väkivalta ovat asioita, joilla pilaileminen pitäisi jättää tekemättä. Vaarana on kaiken muun lisäksi se, että kun esimerkiksi juuri lestadiolaispalstalle sitten joskus ilmestyy todellinen, aito kirjoittaja, joka viimeiseen hätäänsä kyselee apua ja neuvoja, niin apua ei sitten ainakaan sieltä saa, koska lestadiolaiskirjoittajat ovat lopen kyllästyneitä aiheeseen ja pitävät automaattisesti kaikkia tämän alueen kirjoituksia provoina.
Lisäksi tällainen kirjoittelu täyttää törkeän kansanryhmän vastaisen kiihotuksen tuntomerkit. Toistaiseksi lestadiolaisyhteisö on lähinnä katsonut silmät pyöreinä tällaista mustamaalausta, mutta jossakin kohti mitta varmasti täyttyy. "Uskovainen tyttö" -kirjoittajankin on hyvä tietää, että kirjoittaja pystytään kyllä jäljittämään, jos siihen halutaan (joudutaan) ryhtyä.
Aioin jo eilen laitta tämän jatkoksi, mutta en sitten vielä ehtinyt:
Ensinnäkin, on mukavaa, Vanhoillinen, että keskustelumme sujuu "hyvässä hengessä" omasta puolestani myös lausun sinulle kiitokset!
Suhteellisuudentajun säilyttämiseksi on syytä sanoa, että kirjoitukseni tarkoitus ei ole mustamaalata vanhoillisia, eikä aikaansaattaa mitään ajojahtia. Vielä vähemmän haluan olla minkäänlainen mielipiteen muokkaaja kirjoituksineni. Kirjoitan vain sen, miten asiat ymmärrän ja ole nähnyt niiden tietojen valossa joita on saatavillani ollut. On ilahduttavaa nähdä "Vanhoillisen" edustavan sitä näkemystä joka kykenee avoimesti keskustelemaan ja tarvittaessa myöntämään reilusti tällaisia vaikeitakin asioita, jotka eivät ehkä ole omiaan muotoilemaan mairittelevaa kuvaa SRK-lestadiolaisuudesta!
Kuitenkin LÄHES KAIKISSA hengellisissä liikkeissä on ollut ja tulee olemaan hengellistä väkivaltaa muodossa tai toisessa. Tämä on syytä pitää mielessä. Joskin toisissa liikkeissä sitä voi olla enemmän, ja toisissa taas vähemmän. Sellainenkin ihme nähtiin muutamia vuosia takaperin, että Kansanlähetyksen pääsihteeri Timo Rämä pyysi julkisesti anteeksi kansanlähetyksen piirissä harjoitettua henkistä väkivaltaa liikkeen syntyaikoina. Kuten aiemmin mainitsinkin, oli mm. helluntailaisten puhujien talvipäivillä n. 10 vuotta jo takaperin eräs ihminen luennoimassa "Uskonnon uhreista".
Kun tilastoja/tutkimuksia lukee, löytyy sieltä lähes kaikki suomalaiset hengelliset liikkeet edustettuina, että mitään erityistä syytä ottaa pelkästään vanhoillislestadiolaiset silmätikuiksi ei ole.
Siitä huolimatta hengelliselle väkivallalle ei ole mitään lievennyksiä olemassa, vaan siihen on aina suhtauduttava vakavasti ja rehellisesti! Tapahtuipa sitä sitten missä tahansa!
Hengellistä, tai ehkä paremminkin henkistä, väkivaltaa esiintyy varmasti joka puolella. Tarvitaan yksi, joka kokee oikeudekseen vaatia muilta ihmisiltä sitä tai tätä, ja sitten yhden tai muutamia muita, jotka eivät kykene kyseenalaistamaan tämän yhden ihmisen opetuksia. Näistä meillä on varoittavia esimerkkejä ympärillämme. (Jokainen voi miettiä omaa tuttavapiiriään: eiköhän sieltä löydy ainakin yksi pariskunta jossa toinen on kunnolla tossun alla). Hengelliseksi väkivallaksi henkinen väkivalta muuttuu siinä vaiheessa kun aletaan ohjailla muita "Raamatun perusteella".
Tiedän viime vuosilta vanhoillislestadiolaisten piiristä yhden tapauksen, jossa vasta lestadiolaiseksi kääntynyt mies valittiin nopeasti paikallisyhdistyksen puheenjohtajaksi. (Sillä ei sinänsä ole merkitystä että lestadiolaistausta oli lyhyt, vaan sillä että henkilön persoonallisuutta ei tästä syystä yhteisössä tunnettu riittävän hyvin). Henkilö ei ollut sopiva tähän tehtävään, ja tällöin pääsi hetkeksi valloilleen juuri tällainen hengellinen väkivalta. Kesti aikansa ennenkuin tilanne rauhoittui (eli paikallisyhdistyksen jäsenet tajusivat missä mennään ja laittoivat stopin). Ulkopuolisia pyydettiin myöskin sovittelemaan, mutta niin kuin kuvitella saattaa, ei tuollaista tilannetta helposti puolueettomasti ulkopuolelta ratkota.
Tällaisia siis esiintyy, näille emme voi mitään. Kokonaan toinen asia on, missä laajudessa näitä halutaan julkisuudessa selvitellä. Hyvä tapa olisi selvitellä nämä siinä laajuudessa kuin rikkomuksia on tapahtunut tai niistä tiedetään. Mainitsemasi julkinen anteeksipyyntö on ollut linjakas teko. SRK:han ei käsittääkseni ole näin menetellyt, vaikka onkin julkisesti myöntänyt ylilyöntejä (1970-luvulla) olleen. Käsittääkseni julkisen anteeksipyynnön "puuttumista" on perusteltu sillä, että näitä tapahtumia ei tehty SRK:n mandaatilla, vaan asialla olivat yksityiset ihmiset. Lopultahan maltillinen linja voitti. Tuon aikakauden "räyhääjistä" osa ilmeisestikin erosi SRK:sta (perustivat kilpailevan, melkein samannimisen yhdistyksen, jonka toiminta käsittääkseni on jo hiipunut). Puolueettoman näkemyksen muodostamiseksi näistä vastuukysymyksistä pitäisi tutkia SRK.n arkistoja sekä muita lähteitä. Tässäpä jollekin historioitsijalle ilmainen vihje.
Mainitsenpa vielä, että hiljattain Päivämies-lehdessä olleessa väkivalta-aiheisessa artikkelikokonaisuudessa mainittiin mm. että "toisen pakottaminen noudattamaan uskonnollisia säännöksiä" on myöskin henkistä väkivaltaa.
...jo arvata, kuka sinä olet!
Ja sinä tiedät kuka minä olen, -eikö vaan?
Taidat arvata väärin? Lestadiolaisuuspalstalla olen kirjoituksistasi päätellyt, että olet sleyläinen. En henkilökohtaisesti tunne kuin pari sleyläistä, enkä usko sinun olevan kumpikaan heistä.
Vai mitä tarkoitat? (Ei nimiä tai muita tietoja tänne, kiitos, vaikka oltaisiinkin tuttuja;-).
-Taisin päätellä sitten väärin... ;)-Kirjoityustyylisi vain vaikutti tutulta, -se siitä! Hyvää jatkoa!
Hyvää jatkoa!
minä en ole valehdellut, enkä muutenkaan kirjoitellut mitään väärää.
eli mistä minua syytetään?