Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Onko kukaan lopettanut hoitoja "kesken"?

    Tarkoitan siis sitä, että onko joku teistä luopunut jo ekan ivf/icsin epäonnistuttua? Itse harkitsen sitä nyt vakavasti. Olen käsitellyt lapsettomuutta nyt henkisesti aika paljon. Tuntuu siltä, että epäonnistuneet hoidot tekevät niin pahaa jälkeä päässä, että osaisiko onnistumisestakaan enää iloita? Muistaisiko aina lapsen nähdessään, että hänet on "väkisin väännetty" maailmaan? Odottaisiko lapselta liikaa kärsittyään niin paljon raskauden alkuun saattamiseksi? Nyt tuntuu, että tämä lapsettomuus vammauttaa jotenkin loppuiäksi, ja jokainen epäonnistunut hoito pahentaa vammaa. Onko kellään samoja fiiliksiä?
    3348
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    no jos sun ajatus on tollanen,et hkä tarvia lapsia. ei ne ittestään tipaha nyky maailmassa. niin paljon on lääketiedettä käytetty meiän kroppaan esim e pillerit,ja kaikki muut, ei voi enää ajatella luonnollista raskautta. käytä nyt tilanne kun voit,tai sit ole omasta halusta lapseton.

    Äänestä

    • ja viel "väkisin väännetty".. kuinkas paljon löytyy sydämiä jotka on väkisin pumpattu alkuun,lääkitty,siirrretty,tms. älä vähättele lääketiedettä,ei se oo väkisin pumppausta että saa Apua!

      Äänestä

    • plaaplaaplaa kirjoitti:

      ja viel "väkisin väännetty".. kuinkas paljon löytyy sydämiä jotka on väkisin pumpattu alkuun,lääkitty,siirrretty,tms. älä vähättele lääketiedettä,ei se oo väkisin pumppausta että saa Apua!

      erittäin hyvin sanottu :) nykypäivänä jos joku voi sanoa että joku on tekemällä tehtyä, tai väkisin niin...meinaa itku tulla. ei tänäpänä mikään oo enää originelliä!

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Ei koskaan äidiksi? kirjoitti:

    Tarkoitan siis sitä, että onko joku teistä luopunut jo ekan ivf/icsin epäonnistuttua? Itse harkitsen sitä nyt vakavasti. Olen käsitellyt lapsettomuutta nyt henkisesti aika paljon. Tuntuu siltä, että epäonnistuneet hoidot tekevät niin pahaa jälkeä päässä, että osaisiko onnistumisestakaan enää iloita? Muistaisiko aina lapsen nähdessään, että hänet on "väkisin väännetty" maailmaan? Odottaisiko lapselta liikaa kärsittyään niin paljon raskauden alkuun saattamiseksi? Nyt tuntuu, että tämä lapsettomuus vammauttaa jotenkin loppuiäksi, ja jokainen epäonnistunut hoito pahentaa vammaa. Onko kellään samoja fiiliksiä?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu