Uuden pennun ja vanhemman koiran suhde

Onko tuo edes tervettä? Luulisi että kun toisessa on pennun haju että koira ei sitä liiaksi höykkyyttäisi... meillä vanha koira kyllä komentaa uutta pentua jos se silmille hyppii mutta ei se nyt kiinni siihen käy!

Eikö tullut mieleen sillon kun suunnittelit pennun hankintaa ;((.
Ei tervepäinen aikuinen koira käy pentuun kiinni, jos käy, niin nappi ottaan luonnevikaiselle.

Mitä rotuja ovat? Miten vanhempi suhtautunut pentuihin kotonanne ennen tämän pennun tuloa? Entä kumpaa sukupuolta pentu on? Miten koiranne suhtautunut tähän sukupuoleen aiemmin?

Onko vanhemmalle koiralle rauhoittumispaikka, ruokarauha, omaa aika aomistjana kanssa kahden?

Luultavasti hösellätte niin, että vanhem,pi tuntee olonsa epävarmaksi. Miettikää oma käytöksenne. Vanhempi saattaa kovastikin komentaa pentua, mutta jos on tervepäinen niin se jää siihen. Vramanakin tunnette oman koiranne ja ette olisi pentua hankkineet, jos vanhempi koiranne ei sellaista hyväksyisi?

Osoittakaa sille, että se on yhä ykkönen. Onko varma,a että se käy saalimielessä pennun kimppuun, ei oikein vaikuta uskottavalta...

Näillä koirapalstoilla liikkuu sitten sympaattisia ihmisiä.

Meille tuli juuri myös narttupentu ja ennestään oli 2-vuotias uros. Molemmat karhukoiria. Uros on aikas kovakourainen ja puree välillä milloin mistäkin ja ottaa pennun koko päänkin välillä suuhunsa. Leikkiä se on kuitenkin, vaikka välillä joutuu menoa rauhoittelemaan. Karhukoiralla on kuitenkin sen verran vahva purenta, että pentu menisi kahtia, jos oikeasti haluaisi purra. Eli näyttää välillä hurjalta, mutta leikkiä se on. Pentukin inisee ja roikkuu isomman koivessa tai poskessa.

Ensialkuun isompi ei osannut varoa voimiaan, mutta on nyt muutaman päivän jälkeen jo vähän varovaisempi. Pikkuinen pitää myös hyvin puoliaan. Ikää sillä on 10-viikkoa (9.5 viikkoisena tuli meille).

Uros on muutaman kerran päivässä ärähdellyt pienemmälle. Ääni on pahempi kuin itse "rangaistus". Isompi näin vain kertoo pienemmälle talon sääntöjä. Pidämme myös huolen, että kumpikin saa omaa rauhaa silloin kun sitä kaipaa, muuten annamme niiden itse löytää sen keskinäisen harmoniansa.

Kiitos, Suomi-rodun edustaja asiallisesta ja ystävällisestä vastauksesta! Sellaisia ei kovin usein näillä palstoilla näe! Olisipa täällä enemmän kaltaisiasi.

Olemme nyt antaneet pennun ja isomman olla yhdessä mm. vapaana pihalla, jolloin isompi touhottaa vain menemään oman nenän mukaan ja pienempi seuraa perässä. Molemmilla hännät vipottaen. Vaikuttaisi siltä, että isompi oli alussa vain liiankin kiinnostunut ja yli-innostunut pennusta, jolloin leikki ja käytös välillä alkoi mennä liian rajuksi. Pentu kun on vielä niin hento, emme uskaltaneet ottaa riskiä, että sitä sattuisi vahingossakaan. Mutta nyt siis näyttää juuri samantyyppiseltä, kuin sinun, Suomi-rodun edustaja, kirjoittamasi kuvaus!