Kissallamme syöpä... :(

Kokemusta löytyy. Kissamme kuoli. Itkin itseni uneen.

Ok?

tuo on surullista, mutta niin yleistä. kun kissa vanhenee, useimmiten sairastuu jonkinmoiseen syöpään. meillä aikoinaan juuri 15 -vuotiaana kissalla todettiin pahanlaatuinen nisäkasvain. ei ollut levinnyt keuhkoihin-->leikattiin ja kaikki oli ok. ei mennyt montakaan kuukautta kun kasvain oli uusiutunut, mutta annoimme sen olla, ei viitsitty rääkätä kissaa enempää. kissa eli kasvaimen kanssa vielä parisen vuotta. joi vettä jatkuvasti ja söikin normaalisti viimeiseen päivään saakka. muuten oli välillä tosi kärttyinen, mutta kehräsi silti. emme tiedä paljonko kipua kissa joutui kestämään mutta emme vieneet lopetettavaksi, kissa lähti yhtenä kesäpäivänä pois eikä tullut enää.. vaikka on vaikea ja ikävä tilanne, ajattele silti aina kissan etua, älä omia tunteitasi. jos kasvain voidaan leikata, se on ok, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä pahanlaatuinen kasvain uusiutuu ennemmin tai myöhemmin, eikä tuossa iässä kissallasi enää montakaan elinvuotta olisi jäljellä. voimia, tiedän ettei noiden asioiden keskellä ole helppoa.

Kiitos sinulle vastauksestasi. Sinulla siis ollut hyvin samantapainen tilanne kissan kanssa. Tavallaan toivon että kissa kuolisi kotiin, jos sen aika on tullut. Ettei joudu lopettamaan. Mutta en kestä jos sillä on kovia kipuja.... kamala tilanne.

Meidän 16-vuotias kollikissa sai juuri eilen eutanasiapiikin ;(((((( Sillä oli todella huono kunto, hengitys rohisi ja kissa makaili vaan kovalla lattialla eikä jaksanut juurikaan likkua minnekään. Munuaisvika oli todettu kaksi vuotta sitten mutta se oli pysynyt lievänä. Otettiin kuvat keuhkoista tuon rohinan vuoksi ja siellä näkyi monta pyöreää kasvainta. Tosin eläinlääkäri sanoi että voi olla joko kasvaimia tai nestettä, hän veikkasi muodon perusteella enemmän kasvaimia. Olimme ihan että mitä nyt pitäisi tehdä? Kysyin lääkärin mielipidettä asiasta ja hän oli eutanasian kannalla koska kissa oli niin huonona. Päädyimme sitten siihen vaikka vielä rauhoituksen jälkeen olin huutaa että ei jatketa !
Itkin aivan lohduttomasti koko toimenpiteen ajan ja kotona vielä monta tuntia. Tänään on ollut ihan tyhjä olo, itkeä ei jaksa enää. Meillä on kaksi nuorempaa kissaa täällä mutta ihan kauhea ikävä on tuota kolmatta. Syyllistän nyt itseäni siitä ettei vielä yritetty nesteenpoistoa, jos ne "patit" olivatkin nestettä. Toisaalta kissa oli niin huonossa kunnossa, takajalat todella huonot , ei jaksanut enää pestä itseään yms. Eläinlääkärissä vain makasi yhdessä nurkassa eikä haistellut mitään. Olikohan tuo eutanasia oikea ratkaisu , sitä tässä nyt mietin koko ajan :((((((((((( Kauheaa päättää eläimen elämästä :((((((((

Täällä taas alkuperäinen kirjoittaja. Sinulle, joka juuri jouduit päättämään eutanasiasta. Sama oli meillä tänään. Se oli kamalaa... Eli antibiootti ei mitään ole auttanut ja kissa on taas vain laihtunut, nyt jo lähes 200 g viikon aikana, ei enää taas syönyt. Lääkkeiden otto oli yhtä kidutusta.... Lääkäriin mentiin taas röntgeniin, antibiootit eivät mitään ole auttaneet ja keuhkot aivan täynnä, etäispesäkkeitä siis. Kainalon pallurasta tuli tulokset, oli pahanlaatuinen kasvain. Lääkäri suositteli samantien eutanasiaa. Jos olisimme vielä kotiin ottaneet, olisi ollut pelkkää vahvan kipulääkkeen antamista mitä kissa inhoaa yli kaiken ja se siitä. Muuta ei ole tehtävissä. Koska ei syö, sisuskalut alkavat myös olla mennyttä jo muutenkin. Ollut taas hyvin kipuilevan näköinen, joten todennäköisesti kovia kipuja. Kävelee hitaasti ja välillä aivan hoippuu. Ei pysty kuin hiukan kävelemään, sitten menee kyyryyn istumaan. Lääkäri sanoi, varmaan aika pian kuolisi kotonakin mutta kärsisi, sillä kuolema tulisi tukehtumalla.... Ensin meinasimme vielä ottaa hiukaksi aikaa kotiin. Sitten en kestänyt ajatusta hirveistä kivuista ja yhtäkkisestä tukehtumiskuolemasta. Joten lopetuspiikkiin suostuimme ja lääkäri sanoi olevan ainoa oikea ratkaisu
Se kävi ihan nätisti, kissa nukkui pois. Mutta se tyhjyys ja ikävä! Itken nytkin kun tätä kirjoitan... Mahaani sattuu ja ahdistaa, kyyneleet virtaavat. Ihan tärisen. Mietin koko ajan, voi kun olisi pahaa unta ja kissa olisikin tuossa vieressä voimissaan. Olen aivan jotenkin loppu. En tiedä miten jaksan, suoraan sanoen. Miten te olette toipuneet??? Sinulle, joka siis kysyit, unohdin jo koko asian. Älä itseäsi syyllistä. Kyllä on selvää, oli sinunkin lopetuspäätös tehtävä. Tiedän silti, vaikka minunkin ratkaisu oikea, tottakai sitä nytkin miettii, mitä jos mitä jos... Olen yhden koirani aikoinaan joutunut lopetuttamaan, se oli myös järkyttävää.

Otan osaa.
Meidän 14-vuotias kissamme nukkui pois 15.7. Vaikka tiedossa oli ollut talvesta saakka että munuaisarvot olivat hiukan koholla ja toinen munuainen pienentynyt, toinen hieman suurentunut. Kissamme oli kuitenkin munuaisruokavaliolla ja kaikki meni hyvin 15.7. yöhön saakka. Toki kissa oli viimeisten viikkojen aikana laihtunut ja ruoka ei maistunut enää aivan niin hyvin kuin ennen. Illalla kaikki oli vielä hyvin. Mökillä kissa oli ulkoilemassa normaaliin tapaan ja vaani hiiriä. Yöllä kuitenkin alkoi kulkemaan levottomasti ja vaihtamaan nukkumapaikkaa. Kävi monta kertaa vessassa ja huomasin aamyöllä että kissan pissa oli tullut omituisen väriseksi. Aamulla menimme heti eläinlääkäriin jossa otettiin verikokeita. Munuaisarvot olivat todella korkealla. Saimme aikaa miettiä mitä tekisimme ja olla kissamme kanssa rauhassa. Päädyimme siihen että on parempi antaa kissamme nukkua pois koska eläinlääkärin mukaan nesteytyksellä kissamme olisi pari päivää paremmassa kunnossa mutta munuaiset olivat kuitenkin aivan lopussa. Kissamme nukahti syliimme silityksien kera. Vaikka tavallaan olin tämän jo aavistanut tapahtuvaksi en sitä suostunut hyväksymään kuitenkaan ja kaikki kävi kuitenkin niin nopeasti. Tuntui että hyvästit jäivät kesken vaikka oikeasti meillä oli aikaa vaikka kuinka paljon hyvästellä kissamme. Nukahtaminen tapahtui todella rauhallisesti ja muutenkin eläinlääkärillä käynti oli rauhallinen tapahtuma, mitä se ei yleensä ollut. Nyt on kuitenkin tyhjä olo, kauhea ikävä kissaamme. Itku tulee vieläkin joka päivä ja on paha olla. Kotona on niin tyhjää.
Voimia.....

Hei, Luin vasta tarinasi, minulla kissaäiti teki 7 pentua, hoiti niitä hienosti, kun pennut olivat 6 viikkoisia emo rupesi laihtumaan ja oksensi kaiken ruoan. Eläinlääkäri nesteytti kaksi kertaa sai antibioottikuurin ja kipulääkkeet , kuvattiin masussa, oli jotain patteja . Hoidosta huolimatta meni 2 v:kossa niin huonoon kuntoon , että oli pakko antaa ikiunipiikki. Pennut kuitenkin pärjäsivät jo ihmishoidolla ja ovat kaikki saaneet hyvän kodin. Elämä ja (eläinten kanssa) elämä on joskus todella tuskaa". Mutta ihmisen pitää ja kun voi tehdä aina niinkuin eläimelle on parasta, ei pidä ajatella omaa tuskaansa. Pärjäämistä.