Olen 15vuotias ja olen elänyt koko elämäni äitini kanssa. Isäni on kyllä hengissä, mutta sillä on sellainen vamma että ei siitä ole koskaan oikein isäksi ollut. Ja sitten mun äitikin on nyt vähän väsynyt ja alkanut unohtaa mut ja yrittää saada mut pois tieltä siis lähettämällä aina kavereille tai jonnekkin hoitoon. Tai jos olen kotona sitä ei oikein kiinnosta mikään mitä teen. Olen ollut kerran 2vk poissa ilman että mun äiti tiesi missä olin eikä se edes soittanut tai kysynyt kun palasin että missä olin. Onhan minulla paljon hyviä kavereita, mutta kaipaisin jotain aikuista elämään.. huomaan sen siitä että aina kaikilla matkoilla missä on joku aikuinen joka välittää myös minusta liikutun siitä syvästi, koska en ole koskaan sellaista saanut kokea. Ja kiinnyn aina näihin aikuisiin ihan hirveästi ja sitten kun matka loppuu ja on hyvästien paikka tuntuu kun taasalottaisin lähtöpisteestä. Mulla on kuitenkin enää vain 3vuotta aikaa joten mietin että kannattaako tässä enää tehä mitää? Olenhan pärjännyt jo näinkin pitkää.. nyt vaan on vasta alkanut tuntua siltä että se joku aikuinen olisi ihan kiva..
ilman vanhempia
nomomordad
3298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukaan ei ole sinulle vastannut!
Minun tietomääräni ei riitä mihinkään, kun olen sinua yli 60 v. vanhempi.
Sinun pitäisi päästä nuorille tarkoitettuun asumiseen, missä saisit turvallisen ympäristön ja "omia aikuisia".
Olet vaarassa joutua jonkun tunnottoman kynsiin, koska helposti kiinnyt vanhempiin ihmisiin, mikä on ihan ymmärrettävää yksinäiselle nuorelle.
Pidä itsestäsi huolta.
Olenko ihan tyhmä, jos kehotan sinua soittamaan nuorten auttavaan puhelimeen. Jospa sieltä saisit käytännön neuvoja.
Soita tunne heti: 116 111
http://www.mll.fi/nuorille/lnpn/
VOI SINUA