Aurinko ei vielä tiedä paistaako se tänään vai ei,
vähän kurkistelee ja menee piiloon taas
Enkä minä tiedä, mihin tämän päivän käyttäisin
Koko päivää en saa ruuanlaittoon tuhraantumaan,
tai saisin kyllä, jos ottaisin Jamie Oliverin reseptikirjan esille,
mutta siihen ei taas kärsivällisyyteni riittäisi
Talvella sitä uneksii näistä päivistä ja sitten,
ei osaakaan tehdä mitään
tai olla tekemättä ja olla vaan...
Taidan juoda kahvini lopuun ja lähteä metsäretkelle
Ellen sitten saa täältä parempia ideoita.
Miten viettää lauantai, nyt, kun laiskottelukiintiö on täynnä?
vähän kurkistelee ja menee piiloon taas
Enkä minä tiedä, mihin tämän päivän käyttäisin
Koko päivää en saa ruuanlaittoon tuhraantumaan,
tai saisin kyllä, jos ottaisin Jamie Oliverin reseptikirjan esille,
mutta siihen ei taas kärsivällisyyteni riittäisi
Talvella sitä uneksii näistä päivistä ja sitten,
ei osaakaan tehdä mitään
tai olla tekemättä ja olla vaan...
Taidan juoda kahvini lopuun ja lähteä metsäretkelle
Ellen sitten saa täältä parempia ideoita.
Miten viettää lauantai, nyt, kun laiskottelukiintiö on täynnä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tee niin kuin minä. Lähden töihin muutamaksi tunniksi, sitten tulen kotiin tunniksi ja menen taas töihin.:-))
Teoriassa mahdollista, käytännössä ei. Vuosilomalaiset eivät meillä saa näyttäytyä työpaikalla kesken loman.
Enkä tiedä, viitsisinkö matkustaa edestakaisin kodin ja työpaikan väliä, kun näin lauantaina työmatkaan kuluisi noin puolitoista tuntia yhteen suuntaa. Toisaalta, siinähän se päivä kuluisi. Bussissa istuen. Ja päivän onnistuminen olisi sitten pitkälti kiinni siitä, onko bussissa ilmastointi vai ei =)
Jaa mulla menee työmatkaan about 2 minuuttia.
Olipas hankala kysymys...
Mut oletko huomannut, että kun lomaa odottaa koko vuoden ja kun se alkaa, ei se enää niin tunnukkaan miltään?
Ennen tuntui ihan toisenlaiselle?
En ny tarkoita etteikö lomasta nauttis, tottakai ja keksii hyvää tekemistäkin, mut se alkufiilis on kadonnut johonkin? Ei kai tähän vaan ala....tottumaan?
Onneksi loma tuntuu vielä lomalle ja siitä nauttii. Viikko takana ja kolme edessä.
Tämä päivä vain on tällainen... aamupäivän suunnitelmat muuttuivat ja tuntuu, ettei viikon oleilun jälkeen jaksa enää olla vaan.
Jaa, onneksi en ole määrännyt itselleni mitään kiintiötä laiskotteluun.
Kai kaupassa pitäisi käväistä, puhelimeen ei ole tullut tuoreita retkivinkkejä, pitääkin siis vilkaista missä päin voisi olla aurinkoinen päivä ja lähteä sinne aikaansa viettämään. Jos joku haluaa tulla käymään, se kyllä varmaan ymmärtää varoittaa etukäteen.
Toki niiden varalta väsäsin eilen jääkaappiin mansikkakakun...
Tuossa olen samanlainen; jos joku tulee rauhaani rikkomaan, kannattaa varoitella viimeistään puolimatkasta.
Itselleni oli pieni yllätys, että laiskottelu ei nyt maistu. Eli jonkin sortin kiintiö sille siis on olemassa. Vai olisiko parempi sanoa, jotta nyt tuli mitta täyteen jouten oloa.
Vaan enpä joutanut olemaan jouten koko aamupäivää; pojan tietokone alkoi temppuilla ja sainkin siitä sitten ongelmaa ratkottavaksi.
Samat sanat, vaikkei vielä lomaa. Ei kuitenkaan huvittaisi makoilla sohvallakaan koko päivää. Lähtiskö poimimaan mansikoita, siinä hurahtaisi koko päivä. Ensin ajella muutamakymmenen kilometriä, poimia, ajella takaisin ja alkaa säilömään.
Hankala sää täälläkin, ei tiedä sataako vai paistaako.
Taidanpa lähtä keskustaan katseleen jos siellä pääsisi drop in kampaajalle siistimään kuontaloaan.
Alennusmyynnitkin on koluamatta!
Ulkosalla löytyisi tekemistä yllin kyllin, jos vain uskaltaisi luottaa siihen, ettei saa vettä niskaansa.
Täällä ei vieläkään ole tullut selvyyttä siihen, sataako vai paistaako.
Harkitsin jo pyöräilyä kaupungin keskustaan, mutta päätin jättää sen maanantaille.
Ei alennusmyyntien perään, vaan kasa kenkiä suutarille laputettavaksi.
Jospa tarttuisi kutimeen... tuohon toimettoman hetken pelastajaan.
Tässähän tämä on vierinyt leppoisissa merkeissä. Olen painellut nappuloita eli pessyt hieman pyykkiä jotka on muuten ihana viedä ulos kuivumaan, kesän ihanuutta. Sitten pienehkön keittiön maton laitoin pesupulveriin likoamaan ja olen sitä nyt tuossa käännellyt ja väännellyt välillä ja sekin on nyt ulkona kuivumassa. Täällä aurinko tietää paistavansa, vaikka pilviä onkin, kuin uhallaan se paistaa. Sehän sopii hyvin koska mulla alkoi loma. Kännykän jätin tietty töihin joten maanantai alkaa tutuissa merkeissä, huokausten kera sinne menen sen hakemaan, mutta siihen jää työhön liittyvät koko neljäksi viikoksi. Maalle tietty on mentävä ja ehkä kyläilen ja... katsonpa mitä saan imuroitua lomastani sellaista jota minulle on sillä tarjota.
Lomaa on toisinaan mukava viettää ilman aikataulua. Tästä lomastani olen varannut muutaman päivän lapsenlapsen hoitoon ja myös jokaiselle omalle lapsellekin kahdenkeskisen päivän. Käydään syömässä heidän mieltymystensä tai uteliaisuutensa mukaan. Ja tehdään ja jutustellaan mukavia.
Nuorimmainen, poika 14 v. haluaisi kiinalaiseen ravintolaan ja ehkä uusintakäynnin Tropicarioon. Käärmeiden ja muiden matelijoiden/liskojen valtakuntaan.
Vuokrasin siskoni kanssa viikoksi kirpputoripaikan ja aamulla rahtasin sinne tavaroita. Toivottavasti tavarat eivät tule takaisin. Eivät ole kyllä hinnalla pilattuja.
Nyt on sitten hyvä jatkaa viimeisiä kodinraivauksia, jotta kaikki on sellaisessa järjestyksessä kuin haluan. Kun saan vielä osan papereista ja valokuvista skannattua ja varmuuskopioitua, voin vähentää kodin paperimäärää.
Tuosta metsäretkestä tuli mieleeni, että näin tienvarrella sieniä. Käyn vilkaisemassa yhtä herkkutattipaikkaani.
Laiskottelu on muuten taitolaji. Huomaan, etten malta edes ostamiani elokuvia katsella tähän aikaan vuodesta.
Eli tällaista täällä..
Valokuvat on mullakin vielä järjestämättä. Niden järjestely vaatii jostain syystä taustalleen pimeän ja tuulisen syysillan. Onpahan jotan puuhaa luvassa syksyllekin. Rentoutusta työn lomaan.
Kirpputori muakin houkuttaa; asunnonvaihto suunnitelmissa ja siinä yhteydessä voisi luopua paljosta tarpeettomasta tai tarpeettomaksi käyneestä tavarasta ja vaatteesta.
Loppupäivän ohjelma alkaakin olla selvillä; perheen ruokintaa, koiruuden kanssa ulkoilua ja ehkäpä vielä saunankin laitan lämpiämään.
Mnaah.
Älä yritä tehdä asioista liian vaikeita ja suorituspaineisia. Mene Alkoon ja osta pari kossua, kyllä se yks lauantai kuluu ihan hyvin perinteisilläkin harrastuksilla.
=DW=
Enpä viitsi noin vaikeaa tehtävää suorittaa. Pidän enemmän siitä kirkkaasta, mitä virtaa lasiin hanasta.
Kossun jätän suosiolla niille, jotka kaipaavat kokovartalopuudusta ja sen jälkeistä kokovartalotärinää.
Ulkona pihaheinä alkaa olla polven korkeudella pitäisköhän mennä katkaseen sitä kun maanantaina olen tulossa Suomeen pariksi viikoksi vai annanko kasvaa ja katkasen sen vasta kun tulen takasin?
Mikä dilemma!
Eikös heinikollekin tule jossain vaiheessa mitta täyteen. Sellainen, ettei se enää korkeutta juurikaan kasva? Mukavuudenhaluun taipuvaisena jättäisin sen odottamaan paluuta...
:) niinjoo, en tullut ajatelluksi sellasta vaihtoehtoa että heinä alkas ihan itsestään lopettaan kasvamistaan. (Kävin juuri katkasemassa tiensivun nurmikon kun se näyttää niin pahalta kun ajaa ohi). Takapiha saa odottaa paluutani, sitten voinkin delegoida jollekin muulle .
Vaasassa sataa, onneksi aamulla ehdin tehdä pyörälenkin ihan mukavassa ja lämpöisessä säässä.
Hetki sitten lähti yllätysvieras kotiin ja nyt aattelin ruveta pikkusen siivoilemaan, kun ei pihallekaan viitsi mennä. Inspiraation mukaan touhuan, enkä tiedä ollenkaan, onko lopputulos suursiivousmainen vai pintaliitoa.
Illalla taidan vaan lueskella kirjaa tai tulen tänne palstalle kurkistelemaan.
Huomenna aikainen lähtö maalle rippijuhliin.
Siinäpä meikäläisen viikonloppu.
Mukavan kuuloinen viikonloppu. Sellainen kuin itselläni viikko sitten. Kiireetön ja tyytyväinen.
Huomaan, että oikeastaa minua riepookin tuo sää. Kun osaisi nyt päättää sataako vai ei. Pyörällä ei viitsi kauaksi lähteä eikä mitään isoa ulkoprojektia aloittaa. Tai isoa ja isoa. Grillin virittämistä mietin. Jos lohta grillaisi ja tekisi perunanyyttejä. Ja kattaisi pöydän ulos. No, sitten ainakin sataisi.