Through The Barricades

Juu, se rakkauden paradoksi eli kun ajatellaan sen rakkauden olevan absoluuttinen, se ei voisi enää kasvaa ja muuttua toiseksi?

Vähän ehkä sama kuin lupaisi ihmeen ?

http://www.youtube.com/watch?v=hd6riYfLPXk&feature=related

Samoin antoisia hetkiä vaan juu

Last legion kirjoitti:

Juu, se rakkauden paradoksi eli kun ajatellaan sen rakkauden olevan absoluuttinen, se ei voisi enää kasvaa ja muuttua toiseksi?

Vähän ehkä sama kuin lupaisi ihmeen ?

http://www.youtube.com/watch?v=hd6riYfLPXk&feature=related

Samoin antoisia hetkiä vaan juu

Lue lisää

Kyllähän rakkaus kasvaakseen vaatii elävän ja vuorovaikutteisen suhteen. Vain siten intohimo ja yhteenkuuluvuus voi lisääntyä ja rakkaus kasvaa. Avainsana on sitoutuminen. Näkemyksiä asiasta on tietenkin yhtä monta kuin näkijääkin. Minä näen sen näin.

Hyvää yötä!

http://www.youtube.com/watch?v=XVgLMsxtBI4&feature=related

Niin ihminen on melkoinen harvinaisuus siis vain muutama prosentti nisäkkäistä on yksiavioisia.

Miten sitten versoo kiintymys, joka on ikuisen rakkauden tukipilari?

Sitähän ei kukaan varmaksi tiedä, mutta kun kaikki tuntuu olevan niin sattuman varaista siis miksi toiset erakoituvat, toiset valitsevat kiinteän parisuhteen ja osaa lykästää onnellinen parisuhde. Joku oli jossain yrittänyt tutkia asiaa ja tullut siihen tulokseen, että hormonit vaikuttavat vahvasti siihen miten me eri elämän vaiheissa käyttäydymme?

No ei kandee mennä tommosten taakse, mutta mistä sitä tietää miksi monesti temme asioita, joita ehkä myöhemmin jopa kadumme ja ihmettelemme miksi joku meni niinkuin meni ja silti paluuta ei ehkä enää ole.

Tohon sun retoriseen kysymykseen, mä en ajattele rakkaudesta noin siis ensinnäkin tuohan aina ehdollistaisi kaiken, mukaan tulisi laskemointia mikä menellekin olisi parasta ja hyödyllistä ja ennenkaikkea se tila, kun rakkaudesta puhutaan.

Minusta siihen kuullu loistokkuuden vastapainona työstäminen ja yhdessä tekeminen ja myös vastamäet ja hetkelliset hammasten kiristelytkin, mutta silti sisäinen kokonaisvaltainen valinta yrittää tehdä oma ja toisen tila mahdolisimman "onnelliseksi", mukavaksi ympäristöksi olla yhdessä, erikseen ja toisenkin tarpeet huomiova kokonaisuus. Se vaan tulee jokaisesta sisältäpäin, ei sitä voi opettaa tai kirjoista lukea.

Kiitos Putkivalo

Last legion kirjoitti:

Niin ihminen on melkoinen harvinaisuus siis vain muutama prosentti nisäkkäistä on yksiavioisia.

Miten sitten versoo kiintymys, joka on ikuisen rakkauden tukipilari?

Sitähän ei kukaan varmaksi tiedä, mutta kun kaikki tuntuu olevan niin sattuman varaista siis miksi toiset erakoituvat, toiset valitsevat kiinteän parisuhteen ja osaa lykästää onnellinen parisuhde. Joku oli jossain yrittänyt tutkia asiaa ja tullut siihen tulokseen, että hormonit vaikuttavat vahvasti siihen miten me eri elämän vaiheissa käyttäydymme?

No ei kandee mennä tommosten taakse, mutta mistä sitä tietää miksi monesti temme asioita, joita ehkä myöhemmin jopa kadumme ja ihmettelemme miksi joku meni niinkuin meni ja silti paluuta ei ehkä enää ole.

Tohon sun retoriseen kysymykseen, mä en ajattele rakkaudesta noin siis ensinnäkin tuohan aina ehdollistaisi kaiken, mukaan tulisi laskemointia mikä menellekin olisi parasta ja hyödyllistä ja ennenkaikkea se tila, kun rakkaudesta puhutaan.

Minusta siihen kuullu loistokkuuden vastapainona työstäminen ja yhdessä tekeminen ja myös vastamäet ja hetkelliset hammasten kiristelytkin, mutta silti sisäinen kokonaisvaltainen valinta yrittää tehdä oma ja toisen tila mahdolisimman "onnelliseksi", mukavaksi ympäristöksi olla yhdessä, erikseen ja toisenkin tarpeet huomiova kokonaisuus. Se vaan tulee jokaisesta sisältäpäin, ei sitä voi opettaa tai kirjoista lukea.

Kiitos Putkivalo

Lue lisää

Vaikken usko sellaiseen kuin kohtaloon, niin se lohduttaa mua aika ajoin. Se, että asiat tapahtuu tietyssä (väärässäkin) järjestyksessä, voi osoittautua myöhemmin siunaukseksi. Uskon että asioita tapahtuu syystä. Ja jos joku juttu on peruuttamaton, niin kertoohan sekin jotain tilanteen mahdottomuudelta - sen ei sitten vaan ollut tarkoitus tapahtua, ei olisi kestänyt pitkällä juoksulla.

Tuo mun retoorinen kyssäri oli sellainen yleispeilaus entiseen elämääni, kun ei enää tehnyt mieli viljellä yhtään mitään. Olin liian väsynyt, kaikkeni antanut, ja se sato ei vastannut mun työmäärää. En ole varma missä elämäntilanteessa olet, ja koetin pitää tätä yleisellä tasolla. Kerrankin ;))

Sun kasvimaa kuulostaa onnelliselta paikalta.

Last legion kirjoitti:

Niin ihminen on melkoinen harvinaisuus siis vain muutama prosentti nisäkkäistä on yksiavioisia.

Miten sitten versoo kiintymys, joka on ikuisen rakkauden tukipilari?

Sitähän ei kukaan varmaksi tiedä, mutta kun kaikki tuntuu olevan niin sattuman varaista siis miksi toiset erakoituvat, toiset valitsevat kiinteän parisuhteen ja osaa lykästää onnellinen parisuhde. Joku oli jossain yrittänyt tutkia asiaa ja tullut siihen tulokseen, että hormonit vaikuttavat vahvasti siihen miten me eri elämän vaiheissa käyttäydymme?

No ei kandee mennä tommosten taakse, mutta mistä sitä tietää miksi monesti temme asioita, joita ehkä myöhemmin jopa kadumme ja ihmettelemme miksi joku meni niinkuin meni ja silti paluuta ei ehkä enää ole.

Tohon sun retoriseen kysymykseen, mä en ajattele rakkaudesta noin siis ensinnäkin tuohan aina ehdollistaisi kaiken, mukaan tulisi laskemointia mikä menellekin olisi parasta ja hyödyllistä ja ennenkaikkea se tila, kun rakkaudesta puhutaan.

Minusta siihen kuullu loistokkuuden vastapainona työstäminen ja yhdessä tekeminen ja myös vastamäet ja hetkelliset hammasten kiristelytkin, mutta silti sisäinen kokonaisvaltainen valinta yrittää tehdä oma ja toisen tila mahdolisimman "onnelliseksi", mukavaksi ympäristöksi olla yhdessä, erikseen ja toisenkin tarpeet huomiova kokonaisuus. Se vaan tulee jokaisesta sisältäpäin, ei sitä voi opettaa tai kirjoista lukea.

Kiitos Putkivalo

Lue lisää

Ei varmaan kukaan roiku siellä kaulassa niin tiukasti kuin "sylivauva" että sen saa lopulta kiskaista irti. Sama ehkä toistuu parisuhteessa.

Huomenta,

Sen kun tietäisi mistä kulloisetkin häivähdykset aina nousevat ja mitä heijastelevat...

Kiitos sinulle onija